Syysmasennus ja kevään levottomuus

Viimeisen viikon verran olo on ollut melkoisen levoton. Hiton kevät. Oon yrittänyt selittää tätä levottomuuden tunnetta, mutta jotenkin tuntuu, että minut on ymmärretty jokseenkin väärin. Kunnes eilen rakas, ihana työkaveri totesi "mulla on hitokseen tosi levoton olo!"
JES, ONKS MEITÄ LEVOTTOMIA SIELUJA MUITAKIN??

Olo on vähän samanlainen kuin teininä perjantai-illan discoa odottaessa ja sitten taas ei sinne päinkään. Nyt äkkiä jotain säpinää - ja sitten ei kuitenkaan tartteis olla mitään ylimääräistä. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta jotenkin ärsyttää kuitenkin ihan kaikki, vähäsen joka asia. Johonkin pitää päästä, jotain pitää tehdä, mut oikeastaan ei huvita tehdä yhtään mitään. Harvinaisen hankalaa, eikö?
Todettiin, että se on tää kevät ku tekee ihmisen levottomaksi... Ja kaveri totesi myös sen, että tähän auttaa joko
 a) hikilenkki
tai
b) ukkorapula

... jälkimmäinen on just sellainen, mille se kuulostaa eli niin helvetinmoinen kankkunen, että ei kykene olemaan levoton, kun pelkää, että pää räjähtää atomeiksi. Jostain syystä valitsin sen hikilenkin, mut se on vielä toteuttamatta.

Se on tää aurinko kun aktivoi ihmisen vähän joka suhteessa, mutta ei missään nimessä niin, että kehtaisi tehdä töitä 150 % teholla. Jos 110 % riittää? Eilen sain töissä niinkin paljon aikaiseksi, että löysin yliviivaustussipaketista seuraavanlaiset tarrat:

 Mun väri on luonnollisesti tuo vihreä, toinen hyvä vaihtoehto on oranssi. Niih. Jos eilen kuolin, niin en tuotakaan tiennyt.

Lisäksi eilen käytiin nauramassa Niko Kivelän tahtiin. Tämän aamun kahvipöytäkeskusteluissa ruodittiin sitten kiivaaseen sävyyn sitä, miten huonoja ja tyylittömiä juttuja kyseisellä stand up koomikolla on. Itse pohdin lähinnä sitä, onkohan mussa joku vika, kun alatyylin jutut jaksaa naurattaa aina vaan... ja toinen, että oliko sinne keikalle pakko lähteä, jos ei ollut ihan varma, että millainen ko. esiintyjä on tai olisiko asian voinut tarkistaa esimerkiksi youtubesta? Mut ilmanen on aina ilmasta ja ihmine on ahne. Tää juttu naurattaa mua aina vaan. En tiiä, että miksi. Tätä sivuttiin eilenkin, mutta muuten jutut oli Toinen minä kiertueella uusia.

Onko pakko kasvaa aikuiseksi ja alkaa inhoamaan huonoja juttuja? 

Anteeksi, mutta nyt on äitienpäivä!

Päivän sana on anteeksi ja kikkailin sen todella näppärästi tuonne otsikkoon. Voi että sitä on taitava... melkein pitäisi vetää pussi päähän ja paeta vuorille, sen verran tökeröjä nämä meikäläisen kikkailut on ja lisäksi otsikoin aina yhtä tylsästi päivän sanalla. Ja päivän sana taas kuulostaa raamatulliselta ja papilliselta. Siitä ei nyt ole kyse, vaikka kai siellä raamatussakin on parit kohdat, jossa tätä anteeksi sanaa ja anteeksiantoa kehotetaan tekemään.

Anteeksi. Kahdeksan kirjainta, kolme tavua, mutta niin helkkarin hankala sana. Lyhennellään ja väännellään myös sanoiksi sori, tsori, anteex ja oho. Tuo viimeinen on savolainen ilmaisu, melko toimiva, mutta useissa tilanteissa suosittelen täydentämään tuolla alkuperäisellä sanalla.

Miksi tämä on hankala sana? Lapsista sen huomaa. Kummipoika neljä vee vihaa tätä sanaa. Jos nelivuotias nyt tietää edes, mikä tunne viha on, mutta jokatapauksessa, hänestä sen näkee miten vaikea paikka on pyytää anteeksi. Ja sitähän tapahtuu. Jos kiusaa pikkuveljeä, jos kiusaa koiraa, jos kiukuttelee äidille, jos heittelee ketä tahansa tavaroilla.. eli sitä perusarkea lapsiperheessä (sanovat ne viisaat, joilla näitä natiaisia on) ja sitä anteeksi sanaa joutuu viljelemään. Ja se on hyvä, että joutuu. Oppiipahan olemaan, sanoisin ja oppii pyytämään anteeksi. Ja se, että se ei ole vain sana, sitä pitää myös tarkoittaa.

Ja on se joskus aikuisellekin vaikeaa. Pyytää anteeksi asioissa, joissa on ollut väärässä, on loukannut toista. Ei siis ihme, että se on lapsellekin vaikeaa. Se liittyy siihen tunteeseen, jota ei oikein voi määritellä, onko se noloutta, häpeää, surua vai mitä, kaikkia niitä yhdessä?

On olemassa myös sivusto, jossa voi käydä pyytämässä anteeksi. Osoitteessa http://www.anteeksi.fi/ voit käydä kirjoittamassa anteeksipyynnön kenelle tahansa. Nimi ja osoite tietoja siellä ei julkaista, joten ihan suoraan siellä et voi pyytää, että "anteeksi MattiTapani kun söin sinun suklaasi" tai vastaavaa
Kaikkea sitä keksitään, ehkä tuo helpottaa ihmisen oloa, vaan silti se anteeksipyyntö tulisi esittää henkilölle itselleen, sanon ma.


**
Äitienpäivä ja upea ulkoilusää! Laitettiin anoppilassa aamulla tuvan lattiaan viimeiset lastulevyt kiinni. Pitkästä aikaa siellä on kiinteä lattia. Lapsuudenkodissa taas tehtiin puutarhahommia porukalla, omenapuut saivat moottorisahasta ja kaatuivat lopullisesti, avokas rakenteli marjapensaille tukikehikkoja, haravoitiin pihaa..
Mie hoidin äitienpäivä lounaan, vaikka en näistä hellahommista niin tykkää. Menyy sisälsi tässä soittoruokalassa tänään perunoita, pihvejä (ne oli tosin jo eilen paistettuja, mie vaan lämmitin ne), grillimakkaraa, uunikasviksia ja jälkkäriksi jäätelöä ja lakkoja. Ihan hyvät sapuskat, vaikka itse sanonkin, nälkä lähti ja laskettiin, että reilut 120 - 160 euroa säästettiin tekemällä sapuskat kotona eikä lähtemällä ravintolaan äitienpäivälounaalle. Taso ei ehkä ollut ihan samaa kuin ravintolassa, mutta säästöhän se on pienikin säästö..
Huomenna kouluttautumaan. Koko ensi viikko itseasiassa koulutusta ja viikonloppuna tiedossa kaikkea kivaa. Toivottavasti on hyvä sää!

Päästäinen.

Otsikko on sisäpiirin lempinimi pääsiäiselle, tälle mämmin, noitien ja suklaamunien juhlalle. Ja palkalliset vapaat vielä, oi onnea! Mutta muistaako (tietääkö) kukaan, miksi pääsiäistä vietetään? Minulle se on paukutettu jonnekin tuonne takaraivoon pyhäkoulussa nyrkillä tapettavan kokoisena ja sen huomaa. En ole uskossa, uskon vähän jokaiseen instanssiin varmuuden vuoksi, mutta siinä sen näkee, miten lapsuuden usko ja opit vielä vaikuttavat pitkään. 

a)  Hiljainen viikko  on muistissa; malkamaanantai menossa

b) Pitkäperjantaina ei lähdetä rilluttelemaan. Se tuntuu lähtökohtaisesti typerältä ajatukselta.

Tuo osio b on sellainen, että jotenkin minuun on saatu iskostettua, että pohjimmiltaan uskonnollisina juhlapyhinä ei riekkumaan rueta. Ei joulupäivänä eikä pääsiäisenä varsinkaan. Vieläkään en osaa lähteä kylille luuhaamaan noina päivinä, vaan olen mieluummin kotona. 

Täti-ihminen nostaa vahvasti päätään minussa ja maiskauttelen paheksuvasti suutani. Veljeni sanoi, että hän ei myöskään osaa lähteä noina juhlapyhinä mihinkään, ajatus tuntuu väärältä. Ei vissiin kasvatusopillisesti mennyt äiti ja isä ihan vituralleen, jos tällaisen lapsiinsa istuttivat, että kotonakin voisi välillä olla perheen kesken. 

Niin, pääsiäinen on alunalkujaan uskonnollinen juhla, Jeesuksen ylösnousemusjuhla. Lyhyenä kertauksena, muistini mukaan Jeesus naulittiin ristille pitkäperjantaina. Joskus lapsena tuntui, että tuo perjantai oli oikeasti pitkä kuin piina viikko. 

Karjalaista perinnettä edustaa virpominen. Virpominen tapahtui palmusunnuntaina ja palkka haettiin pääsiäispäivänä, joskin nykyään oikaistaan ja annetaan palkka heti. Kummipoika 4 vee harjoitteli lorua ja sanat meni näin "virvon varvon palkka mulle", siinä oikaistiin pari turhaa mutkaa suoraksi :D Tämä perinnehän on myös Jeesuksen muistoksi kasaan laitettu, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset huiskuttivat palmunoksilla. Joku keksi myöhemmin, että tästähän voi saada palkkaakin...

Trullien uskottiin kulkevan etenkin pitkänäperjantaina ja sen jälkeisenä lauantaina ja ne tekivät vahinkoa kotieläimille. Trullien varalta tehtiin taikoja ja uskottiin, että pääsiäiskokon poltto karkottaa pahan.  Joskus 1980-luvulla keksittiin yhdistää nämä noidat tähän virpomiseen ja hommasta tuli lasten huvia. 

Olihan se kakarana hauskaa kiertää noita-asussa pitkin kylää ja hokea tuota virpomislorua. Meitä oikein odotettiin, kun kyläläiset tiesivät, että meidän sisarussarja on rohkeita kiertäjiä ja mentiin taloon kuin taloon. Muistan, että eräs vanha mies soitti kerran isälle ja kysyi, eikö ne lapset aiokaan virpoa tänä vuonna. Itse olin ehkä jos 13korvilla silloin, mutta veli 5 vuotta nuorempi ja virpomiskierrokset oli jo rajoittuneet lähinnä lähimpiin taloihin veljen toimesta. Mutta ei mitään, pistettiin kamat niskaan ja käytiin virpomassa, tilanteesta on valokuvakin ja muistan, miten ilahtunut tämä mies oli. Että jos ei muuta, niin ilahduttaa tämä perinne niin lapsia kuin vanhuksiakin. Moni stressaa nykyään, että pitää olla suklaata ja karkkia hamstrattuna taloon JOS sinne tulee virpojia, mutta muistan, että me saatiin palkaksi joskus jopa 50 penniä tai markka tai ihan vaan pullaa. Joskus palkka luvattiin toimittaa myöhemmin, mutta sekin passasi meille. 

Joka tapauksessa, nyt on menossa pääsiäisviikko, hiljainen viikko. Ei tässä ihan pääse rauhoittumaan pääsiäisen hengessä, kun työt on tehtävä, mutta kun ne odotetut pyhät tulevat, niin oisko mitään, jos jokainen olisi perheensä kanssa edes sen Ptkäperjantain? Ei stressata siitä, jos jäi rairuohot kylvämättä kuten allekirjoittaneelta tai jos pääsiäislammasta ei jaksa tänäkään vuonna valmistaa. Ei se ole niin justiinsa, vähän sama homma kuin joulun kanssa. Ollaan yhdessä ja nautitaan siitä. Uskaliaimmat voivat ehkä kertoa lapsilleen, miksi pääsiäistä oikein vietetään, jotta ei sekään unohtuisi. Liekö sillä niin väliä, uskooko kyseiseen tapahtumaan, tässä kohtaa voisi vetää kortin "yleissivistys" taas käyttöön.

Ihana ihana kevät ja tulppaanit!

Jos oisin aurinko

Kevät, tuo ajoista ihanin. Joku pakkasjakso kai sieltä on tulossa viikonlopuksi, mutta mitä pienistä, aurinko paistaa! Ja se paljastaa mukavasti likaiset ikkunat, villakoirat nurkissa, koiran kakat ja kaikki muut epäkohdat, jotka on saatu piilotettua pimeydellä ja/tai lumella. Autokin on niin likainen, että hävettää. Mutta aurinko, tuo voimista väkevin! Kyllä on virtaa ja poweria tehdä pitkiä päiviä tai älyttömiä projekteja, toista tämä on kuin marraskuussa!

Aamu alkaa hyvin Kyllä minä tiedän! - teellä ;)

Sinne hiihtämään en ole kyllä vieläkään selvinnyt, kun olen onnistunut työntämään joka illalle menoja, esimerkiksi eilen käytiin miehen siskon luona syömässä korvapuusteja *krhm* ja sitä edellisenä iltana kokoustin (olin unohtanut sen kokouksen ihan tyysti, mut onneksi kaveri muistutteli.) 

Ja illalla painelin nukkumaan jo ennen yhdeksää, jäi Pirunpeltokin katsomatta. Tänään vaihdetaan huonekalujen paikkoja taas, kun lattiaremontti etenee. Ja ensi viikolla minulla on  L-O-M-A (eli lorvin omatoimisesti maaseudun autuudessa, ehheh.) 

Valokuvaus on lähellä sydäntä, mutta miksi kuvien otto on jäänyt?? Mitä minä teen silloin kun upeimmat kuvausilmat ja hetket ovat käsillä? Tämä räppäsin toissa iltana: 

Parvekkeelta näpätty kuva, nuo värit! 

Kevät ja kukkaset miehen siskon luona :)

Kevät aurinko näyttää vähän liian armottomasti myös naaman rypyt ja mustat silmänaluset. Kääks. 

Aurinko aiheuttaa myös lievää sisustusvimmaa ja tekisi mieli kaivaa kaikki kesävaatteet jo esille! Ja kohta on flunssa. Kevään lapsi mä oon ja sen huomaa. 

Ai niin! Tein eilen mekko-ostoksia tulevia kesäjuhlia varten (koskaan  ei voi olla liian ajoissa!). Koska meikäläinen ei mitään hempeen sävystä päällensä laita ihan vähässä ihmeessä, mustia mekkoja löytää melko varmasti tähän aikaan vuodesta ja vielä alennuksissa. Mustavalkea pitsikoristeinen mekko ja musta, punaisilla yksityiskohdilla oleva mekko lähti mukaan. Kaksi sen takia, kun en osannut valita kumpi on parempi ja hinta ei ollut mielestäni paha. Lisäksi kävin ostamassa keittiöön uuden verhokapan, mutta sen saan ompelusta vasta ensi viikolla. 

Kukkapenkkiprojekti

Tässä ensimmäinen kuva kukkapenkkiprojektista eli lähtötilanne. Tätä projektia tehdään siis anoppilassani (epävirallisessa sellaisessa, kun ei olla naimisissa) ja kaikki alkoi viime syksynä, kun innostuttiin käyttämään glyfosaattia - kevääseen mennessä oli tosiaankin tapettu talossa ja puutarhassa. Taidettiin me yrittää tätä projektin aloitusta jo toissasyksynä, mutta liian laimealla seoksella ja talven jälkeen rinne oli entistä rehevämpi..

Hauskinta tässä projektissa on se, että meillä kotona äiti on ollut aina puutarhatonttu ja penskana ollut mikään niin ärsyttävää kuin joutua kitkemään, haraamaan ja muuten auttamaan niitten kukkien siirtelyssä. Tuntui, että joka kesä oltiin siirtämässä jotain kukkapenkkiä johonkin. Ei tule vanhuus yksin, koska suorastaan nautin tästä mullassa pemmastamisesta ja suunnittelusta, vaikka aika rankka oli kääntääkin lapiolla käsin tuo koko rinne. Yllättävän jyrkkä, ei kuvissa näy kunnolla. Selkä huusi eilen hoosiannaa paint ball pelaamisen päälle, kun olin kääntänyt 3 tuntia tuota rinnettä edellisenä iltana, mutta tänään lihakset suorastaan vetristyi, kun tasoteltiin aikaan saannosta.

En nyt tähän hätään löytänyt parempaa kuvaa kyseisestä rinteestä, johon tätä kukkapenkkiä nyt suunnittellaan tehdään. Lähtökohta on kuitenkin se, että tässä pihassa on lampi, jonka ympärillä on Terijoensalavia 11 kappaletta, kaksi tuossa rinteessä. Ne kaadetaan pois ja tuo rinne tulee näillä näkymin koostumaan kivikkokasveista ja kiviryhmistä, vuorenkilvestä ja erilaisista perennoista. Saas nyt nähdä mitä me siihen keksitään, mutta suunnitelmia on. 

Tässä koko komeus viime syksyltä glyfosaattikäsittelyn jälkeen. Tarpeeseen tuli, niin paljon oli muun muassa juolavehnää, voikukkaa, valvattia ja muita rikkakasveja, että helpompi alku ainakin uudelle kukkapenkille, kun edelliset on tapettu alta pois. Kun koko rinne oli lakastunut syksyllä, haravoitiin suurin osa kuolleesta nurmesta ja kasveista poijes, helpotti kääntämistyötä nyt keväällä. Otin tänään kuvia, kun saatiin käännettyä tuo rinne ympäri toissailtana ja tasoiteltua tänään hyväksi - laitetaan tänne jahka viitsitään.

Seuraavaksi suunnataan puutarhamyymälään hamstraamaan maisemointikangasta ja kukkia. Ehkä jotain pensaitakin..? Tänä kesänä suunnitelmissa on viskoa erilaisia kehäkukan ja vaikka ruiskaunokin siemeniä tuohon rinteeseen, että saadaan jotain väriä edes loppukesästä. Ensi keväänä sieltä pitäisi nousta sitten helmililjoja ja tulppaaneja... 

Tänä iltana Suomi - USA ja mitä minä teen pelin aikana?! Menen katsomaan paikallisen teatterin esitystä. Peli tallennukseen ja jännitys päälle sitten jälkikäteen, vai liekkö tuossa nyt niin jännittämistä ... 

Hameen helmoja ja kiristäviä korkkareita

Nyt ollaan asian ytimessä, melkein kesässä. Ei mene pitkään, kun todella ollaan kesässä (eikä mene kauan kun se on jo ohi, mutta eipä mennä asioiden edelle!).

Hoksasin, että kappas perhanaa, siellähän ei ole enää lunta eikä jäätä (paitsi jossain Rovaniemellä ehkä, tsooori!) ja voin näin ollen laittaa huoletta korkkarit jalkaan. Hurjastelin tosin jo viime viikolla hameen ja saappaitten kanssa. Tällä tasapainolla ei käytetä korollisia kenkiä talviaikaan, vaan tallataan turvallisesti tasapohjilla. Mutta, ostin eilen uuden hameen Halpa-Hallista. Ei muuten ole turha mainos tuo "Halpa-Halli yllättää", koska sen se teki. Menin hakemaan maitoa ja löysin samalla reissulla hamoseni. Kätevää. Arvelin sitten tänä aamuna, että vaelluskengät/juoksukengät/normilenkkarit eivät välttämättä ole paras mahdollinen valinta, joten sujautin aamusalin jälkeen jalkaani mustat korkokengät, tosin korko ei päätä huimaa, mutta on kuitenkin. Sisko osti nämä aluperin itselleen, mutta osoittautuivat hälle liian suuriksi, minulle sopiviksi.

Vannoin talvella, että koska tuleva eli nykyinen työni on enemmän toimistohommaa, tulen pitämään hameita, mekkoja ja etenkin niitä korkkareita / muita söpöjä kenkiä kesän aikana enemmän kuin koskaan. Aiemmat työnkuvat ovat olleet kutakuinkin töitä, jossa Dimexet ja kumikengät osoittautuvat parhaiksi työvaatteiksi..

Ihania kenkiä riittää, toissa päivänä tein alelöytöjä paikallisessa kenkäkaupassa, valitettavasti ilman rahapussia.. Tosin vastaavia löytöjä on jo vaatehuoneen kenkähylly täynnä enkä kuulema saa uutta pätkää hyllyä uusia kenkiä varten. Haussa ovat toistaiseksi kesäsandaalit; siis sellaiset huolettomat, siistit sandaalit, mieluiten mustat, jotka voi laittaa hameen tai housujen kanssa tai pitää vaikka ilman vaatteita. Minulla oli sellaiset monta vuotta, mutta viime kesänä ne tulivat tiensä päähän, kun vasen kenkä halkesi pohjasta. Ei auttanut hieno tuulilasiliima korjauskaan.. On se kumma, että auton tuulilasi pysyy sillä sotkulla paikallaan, mutta kenkä ei korjautunut! Noh, roskiin meni ne aarteet ja mitäs tänä kesänä käytetään?? Ei löydy sellaisia kenkiä ehkä enää koskaan kenkäkaupoista. En halua sellaisia roomalaislegioona kenkiäkään, vaikka nuo eksät vähän niitä muistuttivatkin.
Ja tosiaan, tällä sandaalivuodatuksella en tarkoita sellaisia rumilussandaaleja kuten nämä. 

Ja otsikkoon viitaten, nämä jalassa olevat kengät puristivat aamulla himppusen, mutta nyt on joko jaloista hävinnyt tunto tai sitten nämä ovat venyneet juuri sopiviksi.

Kiekkohuumaa

MM-kisat on täällä taas \,,/ Enkä nyt tarkoita sitä, että ne on taas Suomessa, vaan ihan yleisesti ottaen, että taas on se aika keväästä, kun kokeillaan, kenellä on paras joukkue. Lippuja en kotikisoihin hommannut ihan siitä periaatteesta, että sillä rahalla reissaa Keski-Eurooppaan helpostikin. Ehkäpä jonain päivänä saan vielä aikaan niin paljon, että ostan liput, mutta en kotikisoihin. Kyllä oma sohva aina täyden jäähallin hakkaa, vaikka oishan siinä tunnelmaa. Mutta jos persaukisen pitää ostaa se tunnelma tuolla hinnalla, niin keksin oman.

"Elä keskellä MM-lätkähuumaa" oli joku mainos. Sopii minulle, muttei varmaan kaikille. Jo ammattikoulussa ollessa oli lauma naiseläjiä, jotka eivät voineet sietää kiekkoilua. Asuin asuntolassa ja tähän aikaan keväästä käytiin muutama kiivas taistelu, katsotaanko töllöstä Päivien viemää tai tuomaa vai MM-lätkää. Jotenkin muistelen, että taisin hävitä sen ottelun ja katsoin pelit jatkossa muitten asunnoissa tai poikakaverin luona. Sen jälkeen olen tehnyt selväksi, että kun alkaa MM-lätkä, niin heikommat voi häipyä. Onneksi avokas on yhtä innokas, joskaan ei kestä mun huutoa ja kiroilua. Kiekko ei kuulema liiku sen vikkelämmin, eikä maaleja synny vaikka huutaisin taivaaseen saakka. No mistä sen voi varmaksi tietää??

Itse protestoin edelleen sitä vastaan, että Yle luopui kiekkopelien näyttämisistä ja ne siirtyivät Maikkarille. Laiha lohtu on se, että Suomen pelit näkyvät ilmaiskanavilta joka tapauksessa. Niitä muuten vituttaa, joilla Ava ei näy, kuten vanhempieni luona ei satu näkymään. Sitä kun ollaan lähetyskatveessa ja uskon, että joku muukin on. Ylen ykkönen ja kakkonen sen sijaan eivät koskaan pettäneet. Ne näkyivät jo silloin, kun Maikkari ja Nelonen vasta virittelivät toimintaansa. Ja (C)anal + taas - rahaa tahkotaan vaikka henki menisi ja rahaa tulee, koska henkiä menee, jos ei lätkä näy töllöstä. Toisaalta minua ei välttämättä kiinnosta joku Ruotsi vs. Uzbekistan ottelu, sen verran tylsä tyyppi olen, että katson lähinnä Suomen pelit sekä mitalipelit. Niin ja jos on mielenkiintoisia vastakkain asetteluja, kuten Ruotsi - Kanada.

Antero Mertaranta tuo lätkäfiiliksen viimeistään selostuksillaan, mutta toisaalta ei se selostus ole koko pelin suola. Harvemmin on selostaja maaleja tehnyt, mutta hyvä ja osaava selostaja luo tunnelmaa. Mun usko Mika Saukkoseen ei ole kovin suuri ja vahva.

Täältä löytyy otteluohjelma. Tänään se alkaa. Kisaeväät ostan iltapäivällä, kaivaudun mukavasti sohvaan ja viritän äänijänteeni huippuunsa. Varmuuden vuoksi.





ps. tämä HockeyBird-maskotti on ihan mainio, vaikka en näistä vihaisista linnuista niin suuresti perusta. Tässä ja Kimi Räikkösen kypärässä olevassa IceBirdissä on kyllä ideaa. Hyvä Suomi jo tältä osin \,,/

pps. lintu on kopsattu täältä.

Eläimellinen, kuvauksellinen vappu

Vapun kunniaksi sain näitä kuvia nyt tänne hilattua. Lähinnä kahtena viime päivänä kuvattuja otoksia:

Munkkeja - anoppi teki eilen illalla ja minä syöksyin kuvaamaan hyvää asetelmaa; en ehtinyt, kun siihen kasalle säntäsi syömämiehiä. Tässä jäljelle jääneet yksilöt. Oma munkkisaldo tänä vuonna yksi kappale.

Käytiin eilen ajelemassa ja katsomassa paikkoja, josko löytyisi joutsenia kuvattavaksi. Noh, ensin sattui fasaani vastaan!

Ja sitten näitä joutsenia tulvapellolla.. 

.. toinenkin pari oli siellä :)

Anoppilaan tultua otin kuvia kissasta, joka ravelsi vastaan. Katso tiikerin loikkaa.. 

Jähmettynyt Miisa-kissa

Tänä aamuna aloitin kameran kanssa heilumisen yläkerrassa majailevasta kukasta, vappukukka!

"Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli" :)

Sinistä ja valkoista vappuna

Kaksi kurkea parkkeerasi syömään pellolle vanhempien luona.. 

.. mut sitten ne säikähtivät kuvaajaa. 

Että semmosta. Ei nyt mitään mestariotoksia, etenkin lintujen kanssa räiskin miten sattuu ja pitkällä putkella - kohteet kun tuppasivat karkaamaan heti havaittuaan liikettä / ihmisen paikalla. 

Lintujen kuvaaminen on mielenkiintoista, mutta siihen tarvitsisi kyllä toisenlaisia välineitä ja pitkät hermot. Ja hiljaiset askeleet. Ja kuvien muokkaaminen jäi lähinnä copyright merkintöjen asteelle, ei jaksa istua koneella säätämässä ja Lightroomin kanssa menetin jo melkein hermot - on siihen se ohjekirja toki tuolla... 

ps. klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi. 

Iloista ylimääräistä vapaata!

Huomenna on vappu, työväen juhlapäivä. Tästä syystä tälläkin työpaikalla suurin osa on liuennut vapaapäivän viettoon jo tänään; pitkä viikonloppu - mikä sen mukavampaa. Allekirjoittanut kikkaili vaihtovapaillaan pääsiäisen aikaan, joten tässä sitä nyt nakotetaan töitä aloittelemassa.

Vappu on enemmän kaupunkijuhla, porukka pakkautuu turuille ja toreille ja puistoihin, maalla on hiljaisempaa. Juhannus on taas maalaisjuhla, kaupunki on autio ja tyhjä ainakin täällä päin, kun jokainen kynnelle kykenevä pakenee maaseudulle. Toisaalta tuntuu, että nykyään vapun viettokin on siirtynyt enemmän ja enemmän kesämökeille ja mummoloihin. Itsehän olen viettänyt lähes kaikki vaput maalla, osan mökillä, osan taas vanhempien luona / anoppilassa.  Muutama vappu on tullut vietettyä kaupungissa ja ei se sytyttänyt meikäläistä.

Tykkään keväästä: minusta on kiva vappuna vaan olla ja hengata hyvässä seurassa, grillata ja syödä hyvin, lenkkeillä, haravoida pihaa, jutella ystävien kanssa, saunoa ja ottaa muutama siideri, jos niitäkään. Pakollisia kuvioita serpentiinin, ilmapallojen tai vappukukkien muodossa en tarvitse. Sima on ehkä ainoa "pakollinen" ja sekin aitona, ei kaupan versiona (mitä teen sitten, kun anoppi ja äiti ovat poissa?? Varmaan yritän itse). Ylioppilaslakki saa ihan vapaasti pölyttyä kaapissa edelleen, en ymmärrä sen ulkoilutusperinnettä kerran vuodessa. Sama ois ulkoiluttaa tonttulakkia juhannuksena, tuulettaa se päässä sopivasti puolivuotta ennen joulua.

Minulle on ihan sama, miten ihmiset vappua viettävät, vappumarssilla tai ei, ylioppilaslakin kanssa tai ilman, simalla vai kuoharilla. Toivon, että ette tapa toisianne tai sivullisia, roskaa ylettömästi, sytytä tulipaloja rasvakattilan vuoksi (taitamattomille on munkkeja kaupassakin!) ja juo ylettömän paljon. Nauttikaa keväästä, ystävistänne, tunnelmasta, hyvästä ruuasta ja siitä extravapaasta. Keskiviikkona lyö arki taas märällä rätillä naamalle, mutta keskiviikosta ei perjantaihin ole enää kuin hyppäys.

Iloista ja aurinkoista vappua kaikille. :)

ps. kuva on bongattu netistä, ystäväni Google löysi sen, kun pyysin kuvia sanalla vappu.

Huhtikuun puoliväli

Edellinen päiväys on kauan, hyvin kauan sitten tehty, taisi olla viime kuun alussa. Nyt ollaan huomenna jo huhtikuun puolessa välissä - ja tämä blogi on ihan retuperällä. Eipä taida tälläkään postauksella suurempia ajatuskiemuroita välittyä maailmalle, loska lentää ja koirankakat kukkii tienvarsilla, mutta sehän tietää vaan kesän tuloa :)

Allekirjoittanut täytti eilen vuosia ja eilen oli olevinaan epäonnenpäivä. Väitän kyllä, että numero 13 on onnenluku eikä epäonninen :)

Muutenkin on kevät edennyt mukavasti; töissä ollut sopivan kiirettä, tutkintopaperit tulevat ensi kuussa postissa kotiin ja pääsiäisenä sai vetää vähän henkeä ja viettää aikaa kavereitten ja sukulaisten kanssa. Tampereen reissukin heitettiin avokkaan kanssa ja nyt vietetään aikaa Kajaanissa.

Toiseen blogiin olen jaksanut kirjoittaa enemmänkin kuulumisia, se tosin on salattuna ja kaveripiirini oma blogi, johon me facebookkiin kuulumattomat kirjaamme toisillemme kuulumisia. Ehkä jos ja kun kunnostaudun tämänkin blogin kanssa vielä..

Kevät, kevät, kevät, KEVÄT!

Ulkona paistaa aurinko ja talitintit rokkaa puissa - niiiin kevät! Ja onhan tuo jo maaliskuun toinen päivä. Eilinen oli aamun säätiedotuksen mukaan kevään lämpimin päivä, toistaiseksi. Lisäksi olen melko varma, että tuo kolmemetrinen kinos on sulanut pari senttiä viime yönä. Pakko olla, koska ulkona on niin aurinkoista ja kevään näköistä. (voisiko tätä vielä vähän enemmän hehkuttaa, tein sitä jo edellisessä postauksessa ;) )

Mitä siitä, että siellä on myös lonkanmurtamiskeli parhaimmillaan tai kadut alkaa olla loskan vallassa, koirankakat loistaa tienvarsilla ja pultsarit on löytäneet tiensä jo muuallekin kuin linja-autoaseman eteiseen - tähän kevätfiilistelyyn nuo asiat eivät nyt vaikuta. Se, että voi laittaa ohuemman takin ja jättää toppahousut kotiin on jo paljon (sitten kun istun tasapersettä jäisellä kadulla kaatumisen päätteeksi, saatan olla toista mieltä).

Maanantaina ostin kotiin tulppaanikimppuja ja ihme kyllä kaikki kolme kimppua ovat pysyneet hengissä. Makkariin pitäisi vaihtaa kevätverhot, mutta ne on vielä kaupassa. Olohuone sai uudet verhot jo tammikuussa, kun aloitin kevään odotuksen. Olen aina vähän vastustanut näitä "äidiltä tyttärelle" - juttuja, mutta kauhukseni huomaan, että keväällä vaihdan uskollisesti verhot ja matot, pesen ikkunat ja siivoan kaikki kaapit, ihan äidin malliin. Sama ruljanssi sitten jouluna. Ei tunnu hyvältä, jos ei niitä kaappeja kuuraa läpi. Samalla tulee toki inventoitua kaappien sisältö ja heitettyä pois kaikkea turhaa, joten kiitos äiti.

Kuvia ulkona vallitsevasta keväästä tulee, kunhan jaksan purkaa muistikortilta ne koneelle :) Viikonloppuna ulkoilua luvassa (ei tartte tulla sanomaan, että siellä sataa lunta tai on pakkanen viikonloppuna, EN USKO!).

a) Kevään lapsi mä oon ..

b) talvea inhoan, joo. c) Kesä saisi tulla jo.

Että semmosta. Tipultetiin rakennusten katoilta lunta äsken miehekkeen kanssa, kumpikin selvittiin hengissä urakasta, vaikka peltikatolla keikkuminen ja sieltä alas vyöryvä lumi antaa ainekset onnettomuuteenkin. Keskiviikkona ja torstaina tuli lunta niin reippaasti, että lupaa pyhästi tässä ja nyt, että vaikka ensi vuonna ei tulis hiutaleen hiutaletta tuota valkeaa paskaa taivaalta, en valita. Sen verran ottaa nuppiin tuolla lumessa ryömininen ja auton puhdistaminen ja se, että kadun varret on lunta täynnä. Pakkasenkin kanssa pärjää melkein paremmin, kun lisää vaatetta, mutta tuo lumi, argh. No joo, onhan siinä toki omat hyvät puolensa, koska kaikessa on aina kaksi puolta, MUTTA..!

Viikko meni taas niin, että minun viikossa ei ollut kuin maanantai ja perjantai. Tämän viikon havaintoihin kuuluu muun muassa se, että olen taas koukussa kahviin ja pahasti. Pitäähän ihmisellä edes yksi pahe olla..
Eilisillan vietin kokoustamalla erään yhdistyksen parissa ja meni melko myöhään. Tänä aamuna minut ravisteltiin ylös kahdeksalta, tosin olin jo puolittain hereillä ja päähän särki jumalattomasti, kun kello kuuden aamukahvit oli juomatta... Normiaamuina herätys siis 05:15 tai viimeistään 05:30.

Tämän päivän ohjelma on vielä avoin, mutta tuon lumiurakan lisäksi ajattelin katsella vähän tallennettuja sarjoja pois. Boxissa tai sitten Yle Areenassa on viikonlopun katselunautintoon ainakin Kakola, Satuhäät, Boardwalk Empire ja Game of Thrones. Viime viikonloppuna jäin vanhempien luona koukkuun sarjaan nimeltä Downton Abbey. Loistavia sarjoja, kiitos Yle.

Huomenna on kummipojan 3-vee synttärit ja menen kuvaamaan yhdet ristiäiset eli ohjelmaa on tällekin viikonlopulle ihan mukavasti.

Niin ja Cybershop muisti minua paketilla, jossa tuli kevään juhlia varten mekko. Mekkoni mun, tosin nyt löysin vielä pari muutakin aika kivaa yksilöä, jotka suorastaan huutavat, että osta minut... Ja niin, minä en yleensä käytä mekkoja. Enkä hameitakaan kovin paljon, mutta huuto.net tarjoili minulle muutaman sellaisen löydön, että oli pakko huutaa. Vähän sama homma kuin korkkareiden kanssa; minä tykkään kyllä ostaa niitä, mutta en yleensä käytä enkä osaa kävellä niillä nätisti, vaan jalassa on aina vaelluskengät, juoksukengät, kumpparit, tennarit, lenkkarit...

Aikainen lintu..

.. nappaa madon tai tarvitsee paljon kahvia. Kello soi tänään suhteellisen aikaisin (5:20), että mies ehtii töihin, itsellä jäi tätä luppoaikaa reilusti. Hitaat aamut on kyllä kivoja, eilen oli vähän turhankin vauhdikas aamu, kun kello soi väärään aikaan omalta osalta (nukahdin illalla ja en muistanut laittaa omaa vekkaria päälle..). Onnistuu ne 10 minuutin lähdötkin puolen tunnin sijasta, mutta mieluummin kyllä otan hitaasti tämän heräämisen ja töihin lähtemisen.

Pakkaset hellitti hieman ja tilalle tuli taas lunta ja tuulta. Eihän se oo ikinä hyvä, kun on Suomen talvesta kysymys. Saati sitten kesällä, aina joku keksii jotain mistä valittaa. Kevättä kohti onneksi mennään, mukavan valoisia aamuja ja iltoja alkaa jo olla näilläkin korkeuksilla verrattuna joulun aikaan. Yämäkin kuukausi hiipii hurjaa vauhtia ohi, kun ensi viikolla ollaan jo puolessa väliä kuuta. Kesä tulee eikä ensi jouluunkaan oo pitkä aika ;)

Ja nyt toimistolle.

Kevät (c) Paula 2011

Kesä (c) Paula 2011

Syksy (c) Paula 2011

Talvi (c) Paula 2012