Täydellinen iltalenkki

Eilen illalla tehtiin täydellinen iltalenkki Ystävän kanssa. Vai voiko tästä enää paremmaksi laittaa:

1. Lenkki tehdään hyvän ystävän kanssa = 10 pistettä ja papukaijamerkki

2. Ilma on kuin.. kuin.. no ihan pirun hieno ilma oli. 

3. Lenkkeily tapahtuu kahdestaan, ajan kanssa. Täydellinen lenkki kesti noin 3,5 tuntia. Ei paha.

4. Lenkkeillessä voi juoruta eli päivittää tietoja.

5. Lenkkeilyyn voi yhdistää yhteisen harrastuksen eli geokätköilyn.

6. Kätkösaldoksi saadaan 4/6, ei huono.

7. Loistoa himmentää vähän se, että ei saatu napattua niitä "3-vuotiaani paikansi kätkön heti"-kätköjä. Hmph.

8.Täydellinen iltalenkki sisältää myös Hesburgerissa käynnin. *sniif* Noku tuli nälkä. 

9. Lenkin täydellisyyttä olisi parantanut ainoastaan se, että olisi ollut kesä ja meillä oli ollut kaljaa mukana.

10. Tässä vaiheessa varmaan on aika selkeää, että mistään urheilusta ei tosiaankaan ollut kysymys.

Kiitos taas muru!

Nyt soi: Robin - Onnellinen

Ihmehommia

Googlen kuvapalvelu on niin käsittämätön, se tekee mulle automaattisesti tuonne tämmösiä vaihtoehtoja. Sairasta. 

Mun käsityskyky ei riitä siihen, miten tuo palvelu valitsee just tämmöset kuvat, pikkukissalle sydämiä ja pimeälle tielle lumisadetta eikä toisinpäin. Ihan hillitöntä ja jopa pelottavaa. 

Syysmasennus ja kevään levottomuus

Viimeisen viikon verran olo on ollut melkoisen levoton. Hiton kevät. Oon yrittänyt selittää tätä levottomuuden tunnetta, mutta jotenkin tuntuu, että minut on ymmärretty jokseenkin väärin. Kunnes eilen rakas, ihana työkaveri totesi "mulla on hitokseen tosi levoton olo!"
JES, ONKS MEITÄ LEVOTTOMIA SIELUJA MUITAKIN??

Olo on vähän samanlainen kuin teininä perjantai-illan discoa odottaessa ja sitten taas ei sinne päinkään. Nyt äkkiä jotain säpinää - ja sitten ei kuitenkaan tartteis olla mitään ylimääräistä. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta jotenkin ärsyttää kuitenkin ihan kaikki, vähäsen joka asia. Johonkin pitää päästä, jotain pitää tehdä, mut oikeastaan ei huvita tehdä yhtään mitään. Harvinaisen hankalaa, eikö?
Todettiin, että se on tää kevät ku tekee ihmisen levottomaksi... Ja kaveri totesi myös sen, että tähän auttaa joko
 a) hikilenkki
tai
b) ukkorapula

... jälkimmäinen on just sellainen, mille se kuulostaa eli niin helvetinmoinen kankkunen, että ei kykene olemaan levoton, kun pelkää, että pää räjähtää atomeiksi. Jostain syystä valitsin sen hikilenkin, mut se on vielä toteuttamatta.

Se on tää aurinko kun aktivoi ihmisen vähän joka suhteessa, mutta ei missään nimessä niin, että kehtaisi tehdä töitä 150 % teholla. Jos 110 % riittää? Eilen sain töissä niinkin paljon aikaiseksi, että löysin yliviivaustussipaketista seuraavanlaiset tarrat:

 Mun väri on luonnollisesti tuo vihreä, toinen hyvä vaihtoehto on oranssi. Niih. Jos eilen kuolin, niin en tuotakaan tiennyt.

Lisäksi eilen käytiin nauramassa Niko Kivelän tahtiin. Tämän aamun kahvipöytäkeskusteluissa ruodittiin sitten kiivaaseen sävyyn sitä, miten huonoja ja tyylittömiä juttuja kyseisellä stand up koomikolla on. Itse pohdin lähinnä sitä, onkohan mussa joku vika, kun alatyylin jutut jaksaa naurattaa aina vaan... ja toinen, että oliko sinne keikalle pakko lähteä, jos ei ollut ihan varma, että millainen ko. esiintyjä on tai olisiko asian voinut tarkistaa esimerkiksi youtubesta? Mut ilmanen on aina ilmasta ja ihmine on ahne. Tää juttu naurattaa mua aina vaan. En tiiä, että miksi. Tätä sivuttiin eilenkin, mutta muuten jutut oli Toinen minä kiertueella uusia.

Onko pakko kasvaa aikuiseksi ja alkaa inhoamaan huonoja juttuja? 

Helmikuussa minä..

Sain mojovan potkun lehmältä oikeaan jalkaan. Oli muuten ihan pirun kipeä ja pitkän aikaa, nyt alkaa jo haalistua.

 

 Ylitin itseni ja leivon kahteen kertaan sämpylöitä. Nyt voi olla leipomatta taas seuraavan puoli vuotta.

 Valikoin mummon tavaroista sen yhden asian, jonka tahdon säilyttää. No okei, niitä on kaksi. Toinen on kahvipurkki, joka tuoksuu vieläkin kahvinpavuille ja toinen on tuo muki. Lapsuus tulee mieleen.

Hoksasin, että minulla on pikkusen näitä kirjoja lukematta. Kesken ovat tuo Vaara vaanii kattilassa, Silmä silmästä ja Kosto: rakkaustarina. Onnistuin kyllä hommaamaan vielä pari uutta kirjaa, esimerkiksi yksi uusista hankinnoista on Fifty Shades of Grey trilogian ensimmäinen osa...  Sen kyllä aloitin jo ja sanotaanko, että inspiraatiota iltaan siitä kyllä saatin :D

 Helmikuussa myös reissasin. Latvia ja Liettua olivat kohdemaana, työmatka, mutta silti. Ei sellaista reissua, ettei vähän ehtisi kaupunkia katsella...

 Nää liettualaiset bussin ja raitiovaunun rakkauslapset oli jotenkin hellyyttäviä. Siis tuollainen bussi, mikä kulki kiskoa pitkin ja roikkui niissä sähköhärpäkkeissä. Mikä lie oikealta nimeltään, mualaistytölle hauska tuttavuus.

 Keskityin tosi oleellisiin asioihin, mitä kuvaamiseen tulee. Aamulenkit kunniaan!

Rikoin myös uuden vuoden lupaustani, soveltuvin osin, mutta tein sovinnon itseni kanssa. Tällaisen herkun söin jälkkäriksi, mutta ruotuun on palattu, tää oli poikkeus joka vahvistaa säännön ja selityksenä oli tuo ulkomaan matka ;)

 Helmikuussa join alkoholia myös keskimääräisesti enemmän kuin yleensä koko vuotena yhteensä. Alkoholia tulee käytettyä oikeasti vähän (toisaalta sitten kun otetaan, niin sitten otetaan perisuomalaiseen tyyliin), mutta nyt tuli maisteltua reissussa viiniä ja olutta. Toki määrät olivat pieniä ruokajuomamääriä, mutta kotiin päästyä totesin, että hyi helvetti, ei oo minun juttu. Ehkä toteamukseen vaikutti sekin fakta, että palasin kotimaahan torstaina ja suuntasin perjantaina samantien kaveriporukalla mökille... köhköh. Mut jos yhdet salmarit kuitenkin? Niin ja tuosta oluesta vielä, opin juomaan sitä vasta nyt. En tiiä onko se hyvä vai huono juttu, mutta makuun näköjään tottuu kun tarpeeks maistelee.

 

Onnistuin myös riitaantumaan erään ystäväni kanssa, mutta sain myös selviteltyä välit. Mikähän siinä on, että miehen ja naisen välinen ystävyys ei aina toimi ihan yhtä yks yhteen kuin naisten välinen? Ja toisaalta, se toimii helpommin välillä, kun miehet ei ihan jokaisen vähän pahasti sanotun sanan perään itke. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja asialle voi vain nauraa enää.

Paras ystävä ilahdutti minua näillä luuranko kaapissa kuvilla, joille jaksaa nauraa... ööö aina? Sanontahan menee niin, että kaverin ja ystävän välinen ero on siinä, että kaveri oli paikalla, kun luuranko laitettiin kaappiin, mutta ystävä pitää niitä kanssasi siellä. ;) Tai jotain sinne päin. Tää "laitetaan luurangot kaappiin"-ilmaisu sai avokkaan nostamaan vähän kulmiaan, mutta tällä tarkoitetaan ihan yleistä maailman parannusta.. *kpkopkop* TUO LUUSAHA, SE POTKII TAKASIN ULOS!!! Ja jokaisella, siis ihan jokaisella on varmasti jonkinlaisia luurankoja kaapissaan. Joka muuta väittää, valehtelee.

Helmikuussa oli myös paljon onnistuneita työjuttuja ja innovatiivisia ratkaisuja ;)

 Välillä viihdyin kotonakin ja totesin, että anoppilan kissa on oppinut katsomaan luontodokkareita. Kissa pönötti 20 minuuttia seuraamassa pöllöjen elämää.

 

Helmikuussa tavattiin  ihanan ystävän kanssa useamman kerran. Ja pikkumurut olivat myös mukana! Pohdin jonkin verran omaa suhtautumistani lapsiin, again. Haluanko minä sittenkään omia lapsia? Pohdinta on vielä vähän kesken. 

Helmikuusta viedään viimeisiä tällä viikolla. Viimeisiään veteli myös meidän tiskikone, joka tänään kannettin ulos. Uusi palvelija on tullut kotiin ja piru sen periköön, jos menee hajoamaan. Tämähän ei siis hajonnut, mutta paikallinen "vain sinulle"-kauppias teki hyvän tarjouksen uudesta koneesta ja niin vietiin vuoden 1985 tuotosta kuin pässiä narussa...

Ja helmikuussa olen kuunnellut musiikkia ja ihastunut mm. Jenni Vartiaisen kappaleisiin.
Minä sinua vaan ja sillei.

Maaliskuussa on tavoitteena olla enemmän kotona, lukea nuo kaikki kirjat pois ja nukkua. Näillä mennään.

Ruokapornoa

Ihmisen pittää syyvä. Ja ihmisen pitää nykyään kuvata se ruokansa, jotta kaikki muutkin tietää, mitä se on syöny. Tahikka jos se sattuu sen unohtamaan, niin voi aina tarkistaa.

Enjoy.

Monipuoliset aamupalavaihtoehdot ála Paula eli luonnon jugurttia tai rahkaa. Sekaan lyödään jotain näistä: kuivattuja hedelmiä, pellavansiemenrouhetta, tyrnirouhetta, mustikoita, banaania, persikkaa, puolukoita, vattuja, oikeastaan mitä tahansa marjoja, leseitä, mysliä, mantelilastuja... Hyvää, helppoa, nopeaa ja pitää nälkää.

Salaatti vs. salaatti. Arvaa kumpi on kotona tehty...

Välipalat. Kun on aina nälkä ja koko ajan jano, on pakko pitää mukana vesipullo ja jotain ruokaa. Mikäs sen helpompaa kuin hedelmät? Pitemmillä reissuilla kuorimaveitsi on aika kova sana. Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että kun kulmat rypistyy tiettyyn asentoon, kannattaa mulle syöttää vaikka banaani ja heti päästään paljon helpommalla..

Kun meidän suku kokoontuu, nii sitten muuten syödään. Ja sitten ihmetellään, kun taas kiristää vaatteet. Onneksi ei ihan aina näin suurella mittakaavalla, kuvassa on uuden vuoden kattaus.

Teetä. Asenteella.

 Kuolaan näppäimistölle.

ps. otsikko ei ole vain hauska sanapari joka on liitetty yhteen, vaan se on ihan oikea asia. Pohdintaa siitä voi lukea vaikkapa täältä. Tuli vaan mieleen.

Lomat lusittu

Lomat ohi, työt alkoi, syksy saapuu. Arki löi märällä rätille kasvoille tänä aamuna, joskaan aamuherätys ei yllätyksenä tullut, kun nukuin 45 minuuttia pitempään kuin yhtenäkään lomapäivänä. Mies viettää vielä viikon lomaa, se hänelle suotakoon. 

Minä hyppäsin siis aamulla mukaan oravanpyörään, jonka ketju katkesi heti kättelyssä aamulla, kun nettiyhteydet ei työpaikalla toimi. Oon vakaasti sitä mieltä, että tällaisiin tilanteisiin tulisi olla pelikortit jossain toimiston kaappien kätköissä.. koko talo halvaantui, kun netti meni poikki. Tähän on tultu. 

Kesäfiilistelyjä vielä, kun elokuu jo on hyvässä vauhdissa, kesä siis ohi (no sehän loppui jo juhannukseen oikeesti) ja syksy tulossa hyvää vauhtia... 

Kotimaisemat .. ei niihin kyllästy!

Kesän uintisaldona 4 pulahdusta järveen ja iho kutisi.

Tyydyin loppukesän ihailemaan vaan..

Kisun kanssa metsällä; kissalle hiiret ja mulle kuvat.. 

Vadelmat jäi minulta keräämättä, mutta äiti hoitaa homman <3

Lomalla sain muuten luettua yhden kokonaisen kirjankin! Ei siis kovin huonosti. Jotain niin erilaista luettavaa, Marja Björkin Poika. Kuvaus siitä, mitä on olla tyttö, kun tietää olevansa poika, mutta kukaan ei sitä ymmärrä. Aihepiiri ei ehkä ole sellainen, että sen automaattisesti valitsisin, mutta kirjastosta tämä kirja mukaan tarttui.
Kirjasto, niin. Kävin lomalla pitkästä aikaa kotikylän vanhassa kirjastossa ja taannuin noin sekunnissa 10-vuotiaaksi lukijatytöksi, joka kantoi kaksi kassillista Nummelan ponitalli kirjoja ulos kirjastosta. Nummelat jätin nyt kyllä rauhaan, mutta sama ahneus iski ja 6 kirjasta sain luettua tuon yhden kokonaan loman aikana. Kesken jäi muun muassa Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi, joka vaikuttaa ihan hyvin kirjoitetulta kirjalta. Lukematta jäi muun muassa Kaari Utrion Sunneva. En ole juuri lukenut Utrion kirjoja, kun hänen kirjoitustyylinsä ei ole oikein iskenyt, mutta tuo Sunneva vaikutti mielenkiintoiselle.

Mihin minä laitoin kaiken sen ajan 4 viikon lomalla?
- retkeilyyn
- geokätköilyyn
- maataloustöihin
- syömiseen
- perheeseen
- kesärientoihin kuten häihin ja paikallisiin festareihin
- nukkumiseen
- tulevaisuuden pohdintaan (vei muuten leijonan osan lomasta ja on vieläkin kesken)
- marjastamiseen (mustikat ja lakat)

Mitä jäi tekemättä?
- piknikki ystävän kanssa
- liian liian LIIAN vähän aikaa kummipojan kanssa
- pyöräilemättä ja muutenkin urheilematta

Tänään paikkailen tuota tekemättömien asioiden listan ensimmäistä kohtaa.

Kesälomalla

Kesäloma on ollu muun muassa tätä:

Metsämansikoita, mustikoita, vadelmia... Mansikoita syötiin urakalla geokätköilyreissulla kaverin kanssa. Ja keitin elämäni ensimmäiset mustikkahillot tänä kesänä!

Uimista, mökkielämää, nautiskelua Suomen luonnosta. Valitettavasti iho ei kestä edelleenkään järvivettä kovin hyvin, mutta talviturkin heiton lisäksi olen uinut pari kertaa. 

Nuotioita ja makkaraa - grillattu on ja se näkyy. Grillissä on ollut välillä makkaran kaverina lohta ja kasviksia, mutta kyllähän kunnon grillikyrsä Suomen kesään kuuluu. Kivikylän makkarat ovat parhaimpia. 

Retkeilyä ja matkailua - matkailua vähemmän nyt tällä lomapuoliskolla, mutta juhannuksen jälkeen heitettiin turnee siellä Mustio-Raasepori-Fiskars alueella. Retkeilyä on tullut esimerkiksi geokätköilyreissujen parissa :)

Vesisade vaan niin kuuluu tähän kesään... ilmat viilenivät kertaheitolla ja useampana päivänä on tullut vettä. En valita, minusta ihan ok, että on viileää, mukava ulkotyökeli ;)  

Upeita maisemia - niitä riittää Suomessa kesällä ja toki myös talvella. 

Juhannuksena kokko.. 

.. ja lettuja muinakin päivinä kuin juhannuksena.

Öisiä valokuvausreissuja... 

Kesäduuni, lehmät! Navetassa ajatus kulkee paremmin kuin konttorissa koskaan ja nämä asiakkaat eivät auo päätään turhasta, vaan antavat ainoastaan asiasta sorkkaa, jos sille tuntuu. Harvemmin sitäkään. Elukoitten lisäksi on tehty halkoja, pesty navettaa, siivottu.. sielu lepää ja ruumis tykkää rankemmasta duunista.

Pääskyn poikaset ovat opetelleet lentoon :) 

Ja lopuksi vielä erilaisia kesäjuhlia! Tämän kesän saldo kahdet häät ja vielä on yhdet synttärit. Lisäksi on ollut kyläjuhlia, 2-vee synttärijuhlia, tulossa on vielä sukujuhlat mölkyn parissa... Ei tartte jäädä toimettomaksi ;) 

Sokerina pohjalla sitten tämä valokuvaaminen - sitäkin on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän tällä lomalla. 

ps. en muistanut, koska pitää palata töihin. Tarkistin kalenterista ja voi hiisi, jo torstaina. Torstai ja perjantai menee töissä ja sitten lomailen vielä elokuun 5.päivään asti. Ah onnea. Avokas jää kahden viikon lomalle, kun jaksaa vielä tämän viikon väkertää töissä. Alkaa olla jo sen näköinen, että loma tulee tarpeeseen. Ainoa harmitus omasta kesälomasta on se, että kaikkea muuta olen tehnyt, paitsi pyöräillyt! Tais jäädä (ja jääkin) 1000 kilsaa haaveksi tälle kesälle.... 

Riski

Elämässä on riskejä, kaikenlaisia. Niitä voi hallita ja niitä ei voi hallita. Riski on jotain, mistä itse vastaat, jos päätät ottaa riskin. Jos päätät riskeerata korttipelissä koko omaisuutesi, kannat itse vastuusi.
Kaikessa voi nähdä riskejä. Jos riskejä alkaa liikaa pelkäämään, ei pysty elämään. Lisäksi tästä sanasta tulee mieleen riskianalyysi ja siitä taas tulee kylmiä väreitä.

Riski voi tarkoittaa myös vahvaa. Niih.

**
Rupesin kokoamaan omista valokuvistani kansiota, epävirallista portfoliota. Yritän löytää parhaita otoksia vuosien varrelta - ryhmitellä ne jopa tyyliin ihmiset - maisemat - eläimet - ja ihan omaksi ilokseni tulostella kuvat ja laittaa ne oikeaan kansioon. Aika urakka, kuvia on paljon eivätkä ne kaikki todellakaan ole niitä parhaita...

Lisäksi olen seurannut päivän mittaan naamakirjassa eri ryhmissä keskusteluja. Ne ovat lähinnä taitavasti naamioitua vittuilua, sarkasmia - mutta niitä sanotaan FAKTOIKSI. Jännittävää. Milloin ihmisten elämä meni siihen pisteeseen, ettei enää ole muuta, kuin facebook ryhmien olemassa olon tärkeys ja kommentointi? "Jos tätä ryhmää ei oo, elämästä häviää iso pala" - jahas. Yksi todiste siitä, että minulla on elämä siis edelleen tallella, koska ei tunnu missään, vaikka joku ryhmä sieltä katoaisi. Huh.

Lennolla

Hieno lentoreissu, kannatti lähteä. Sää oli harmaa, mutta ei onneksi satanut :)

Taivaan tulet

Eilen illalla näkyi pohjoisella taivaalla revontulet. Kaupunkiolosuhteissa jopa yllättävän hyvin, olin ihan hämmästynyt, koska täällä katuvalot ja muut sotkee väriloistoa aika reippaasti. Harmi vaan, että ne näkyivät kirkkaasti hyvin kaukana ja en jaksanut lähteä sitten metsästämään niitä kameralla. Pieni haalea lieska leiskui meidän kerrostalon parkkipaikan päällä ja sitä yritin ikuistaa kameralla. Vituralleenhan se meni, mutta ehkä siitä just ja just erottaa, että jotain siellä taivaalla oli. 

Noh, ei tästä kyllä ota mitään selvää.. 

Harmittaa, etten ollut maalla, koska siellä revontulet näyttäytyy aina niin upeina, kirkkaina ja taivas on jotenkin lähempänä. Eikä siellä sotke valot tätä näkymää. Toki jos olisi lähtenyt vaikka järvelle toikkaroimaan, olisi näkymät parantuneet, mutta ei sitten jaksanut, kun kamerasta loppui akkukin. Ja laturi on hukassa, mies sitä etsi anoppilasta illalla kun soitin, vaan ei tainnut löytää, oivoi.. Lisäksi sekoilin kameran valotusasetusten kanssa liian kauan ja siinäkin tuhrautui aikaa ja hienoin väriloisto hävisi tästä ainoasta lieskasta. Tyhmä minä. 

Viikonloppuna oli upea ulkoilukeli ja sain kaerin jopa hiihtämään kanssani! 5 vuoteen jos ei ole suksilla käynyt, niin kyllähän se vähän jännittää ;) Mut hyvin hiihdeltiin, reilu tunnin lenkki ja hiki saatiin pintaan :) Aurinko paistoi ja jäällä oli kiva lykkiä, vaikka luisto ei ollut alkumatkasta mikään paras. 

Eilen kävin sitten serkun ja velimiehen kanssa kävelemässä jäällä, porukkaa oli ihan sikana pilkillä, lenkillä ja hiihdoilla. Ihana nähdä, että ihmiset nauttii keväästä. Tämän toikkaroinnin päälle vielä tunnin kahvakuulailu ja olin aika valmista kamaa nukkumaan, mutta käly tuli vielä illan päälle kylään ja sitten nämä revontulet..! 

Kuuden aikaan soi kello tänään aamulla ja valmistauduin innolla työpäivään, josta piti tulla piiiiiitkä ja veemäinen.. hommat vaihtui lennosta aamulla ja maanantai osoittautuu tällä menolla viikon helpoimmaksi päiväksi. :) 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 

ps. edellisen postauksen ruokavastaus oli makaroonilaatikko. Tämän päivän ruoka on päättämättä, pitänee etsiä jostain ruokaraamattu eli keittokirja, tökätä sormi johonkin kohtaan ja se on siinä. 

Jos oisin aurinko

Kevät, tuo ajoista ihanin. Joku pakkasjakso kai sieltä on tulossa viikonlopuksi, mutta mitä pienistä, aurinko paistaa! Ja se paljastaa mukavasti likaiset ikkunat, villakoirat nurkissa, koiran kakat ja kaikki muut epäkohdat, jotka on saatu piilotettua pimeydellä ja/tai lumella. Autokin on niin likainen, että hävettää. Mutta aurinko, tuo voimista väkevin! Kyllä on virtaa ja poweria tehdä pitkiä päiviä tai älyttömiä projekteja, toista tämä on kuin marraskuussa!

Aamu alkaa hyvin Kyllä minä tiedän! - teellä ;)

Sinne hiihtämään en ole kyllä vieläkään selvinnyt, kun olen onnistunut työntämään joka illalle menoja, esimerkiksi eilen käytiin miehen siskon luona syömässä korvapuusteja *krhm* ja sitä edellisenä iltana kokoustin (olin unohtanut sen kokouksen ihan tyysti, mut onneksi kaveri muistutteli.) 

Ja illalla painelin nukkumaan jo ennen yhdeksää, jäi Pirunpeltokin katsomatta. Tänään vaihdetaan huonekalujen paikkoja taas, kun lattiaremontti etenee. Ja ensi viikolla minulla on  L-O-M-A (eli lorvin omatoimisesti maaseudun autuudessa, ehheh.) 

Valokuvaus on lähellä sydäntä, mutta miksi kuvien otto on jäänyt?? Mitä minä teen silloin kun upeimmat kuvausilmat ja hetket ovat käsillä? Tämä räppäsin toissa iltana: 

Parvekkeelta näpätty kuva, nuo värit! 

Kevät ja kukkaset miehen siskon luona :)

Kevät aurinko näyttää vähän liian armottomasti myös naaman rypyt ja mustat silmänaluset. Kääks. 

Aurinko aiheuttaa myös lievää sisustusvimmaa ja tekisi mieli kaivaa kaikki kesävaatteet jo esille! Ja kohta on flunssa. Kevään lapsi mä oon ja sen huomaa. 

Ai niin! Tein eilen mekko-ostoksia tulevia kesäjuhlia varten (koskaan  ei voi olla liian ajoissa!). Koska meikäläinen ei mitään hempeen sävystä päällensä laita ihan vähässä ihmeessä, mustia mekkoja löytää melko varmasti tähän aikaan vuodesta ja vielä alennuksissa. Mustavalkea pitsikoristeinen mekko ja musta, punaisilla yksityiskohdilla oleva mekko lähti mukaan. Kaksi sen takia, kun en osannut valita kumpi on parempi ja hinta ei ollut mielestäni paha. Lisäksi kävin ostamassa keittiöön uuden verhokapan, mutta sen saan ompelusta vasta ensi viikolla.