Pore

Ekana mieleen tuli poretabletti. Siis sellainen veteen tiputettava tabletti, joka sihisee ja sähisee, kun se sulaa. Suussa alkoi maistumaan panadol, joskus on tullut juotua tuollainen.

***
 Jokseenkin meinasi illalla naurattaa, että umpikorvesta lähdin reissuun ja samanlaiseen korpeen päädyin. Jopa taksikuski huokasi, että "sä oot nyt niiin maalla", mutta lohdutin häntä toteamalla, että mä oon tottunut. Ei tunnu missään.
Amazing race tyyppisesti etsin respan piilottaman avaimen ja löysin oikean kämpän - ihan oikeasti, vastaanotto oli suljettu ja avain laitettu paikkaan X.
8 tuntia unta ja virtaa kuin pienessä kylässä! Havahduin yön aikana pari kertaa, ainakin puoli neljältä katsoin kelloa. Koska ihmisen pitää olla vähän outo, se nousee ylös jo kuudelta, jotta se pääsee laukkamaan pitkin teitä, risukoita ja pusikoita. Rakkaudesta geokätköilyyn ja etsintä tuotti jälleen tulosta. Edellisellä kätköreissulla päädyin kapakkaan ilman yhtäkään löytöä... kaupunkikätköilyn vaaranpaikkoja ;)


Kätköily on harrastus, jota pitää itse kokeilla, ennen kuin sen tajuaa. Osa ei kyllä tajua sittenkään, sori vaan. Suurin osa ei käsitä, mitä iloa on etsiä purkkia mitä oudoimmista tai tavallisista paikoista ja kirjata sinne nimikirjaimensa. Minä taas väitän, että ne jotka eivät ymmärrä, ovat hukanneet lapsenmielisyyteensä ja sen puhtaan löytämisen ja onnistumisen riemun.
Itsellänihän on Peter Pan syndrooma enkä aatellut koskaan kasvaa aikuiseksi, joten minulle sopiva harrastus - kätköilyssä kun mottona voi olla toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun ;)

Se, mikä eniten sylettää näissä tätä harrastusta ymmärtämättömissä ihmisissä, on se, että minkä helvetin takia niitä purkkeja pitää tuhota / siirrellä tahallaan?! En minäkään tule katkomaan sinun kitaran kieliä, repimään kirjan sivuja, hajoittamaan hevosten aitauksia, tuhoamaan auton osia tai piilottamaan virkkuukoukkuja tai mitä ikinä. Miksi tuohon harrastukseen pitää sitten kohdistaa ilkivaltaa, minä vaan kysyn.

Kutistunut päivän peili johtuu laihdutuksesta?

Ei oikein irtoa näihin tammikuun sanoihin ideoita ;) Eilinen jäi taas välistä, tänään sanoina päivän peili. Mikä peili? Missä? Eikö se ole joku radio lähetys?

Huomisen sanaa jo sivuten otsikossa mukana myös laihdutus. OMG, siitä luulisi saavan tekstiä aikaiseksi. Sillä missä suomalainen, vähänkään ulkonäköönsä tyytymätön nainen kokoontuu yhteen toisten naisten kanssa, hän aloittaa puhumisen laihdutuksesta. Näin myös joulun välipäivinä uimahallissa, meinasin hukkua kun vesijuostessa ohittelin täti-ihmisiä ja jokainen pari porisi uudesta ruokavaliosta tai siitä, miten ei ole jaksanut liikkua ja paino on noussut ainakin pari kiloa. Tuttu ja turvallinen aihe! Mutta siitä lisää huomenna.

Uuden vuoden lupaus on pitänyt hyvin jo 5 päivän ajan. Lupauksena oli siis olla syömättä makeita leivonnaisia 1.6 asti. Katsotaan miten jatkossa menee...

 Uutena lupauksena otettiin parhana ystävän kanssa tänään nuo juoksuhommat. Eli osallistutaan paikalliseen juoksu/kävelytapahtumaan toukokuussa, matkaa 7 kilometriä ja syyskuussa 10 kilomterin hölköttelylle ;) Tavoitteena siis hölkätä, jos nyt ei ihan juosta. Mutta ei kävellä koko matkaa ja vaikka käveltäiskiin nii luovuteta ei ainakaan!
Saattohan olla, että tämä jos mikä kusee, mutta aina kannattaa kokeilla... :D Jotenkin tuntuu, että lenkkarit pitäisi lähteä etsimään jostain kaapin perältä... hmm...



Pitänee vielä muistaa todeta, että meistä toinen on joskus jopa juossut ja jopa pitänyt siitä. Ei, se en todellakaan ollut minä, joten minulla tässä on totiset paikat vielä edessä. Vaan jospa tuon ihanan ihmisen esimerkki ja tsemppi repii minutkin joskus edes lenkille ennen toukokuun loppua ;)

Ja on muuten ihan pirun hyvä syy ostaa uusia vaatteita, tekstiiliurheilu ennen kaikkea!







Motivaatio kohdalleen, you know! :D

Kaappikello

Meillä on lapsuudenkotona kaappikello, jos kaappikelloksi lasketaa sellainen pienempi malli. Jos ei lasketa, niin sitten meillä ei ole. Naapurissa oli komea, iso kaappikello silloin kun olin lapsi. Se soi nätisti ja se oli todella hieno. Tai ainakin pienestä lapsesta se oli hieno.

Kaappikellothan ovat olleet kartanoitten kelloja, koska ei tavallinen torppari kelloa tarvinnut. Auringon noustessa aloitettiin ja laskiessa lopetettiin työt kartanolla ja kuu on torpparin aurinko, eli omat työt tehtiin sitten yöllä. Mihinpä siinä kelloja tarvittiin.

Tuollainen iso kaappikello on niin hieno, että se tarvitsisi ympärilleen arvoisensa talon. Eli jos ostan kaappikellon, tartten kartanon, ok?

**
Saavutin eilen tavoitteeni ja sain pyöräiltyä kaupungista anoppilaan. Google maps antaa pyöräilyajaksi 29 kilometrille tunti ja neljäkymmentäminuuttia, mutta osaakohan tuo vehje laskea nuo kaikki mäet ja niihin käytettävät nousut? Tavoitteena oli kaksi ja puoli tuntia, mutta tunti ja viisikymmentäviisi minuuttia oli tarkka ajoaika. Ei huonosti, ei ollenkaan huonosti. Kahdesti pysähdyin juomaan, kun juomapullo oli repussa. Pitäisi hommata tuohon eteen teline, voisi ajaessa juoda.
Jalat huusi hoosiannaa pitkissä nousuissa, mutta suomalaisella sisulla mentiin. Tsemppasin itseäni suurinpiirtein ääneen puhumalla "sä selviät kyllä" ja muita voimalauseita. Ja selvisinkin, aikamoinen voittajafiilis oli illalla kun saunaan pääsin. Jes! Seuraava tavoite on sitten anoppilasta naapurikuntaan - mihin näistä, en tiedä vielä. Jokaiseen tavoite paikkaan on noin se 30 kilometriä.
Kesän tavoitteesta jäljellä  896 kilometriä.

Ja tänään pääsen lentämään. Wuuuhuu!

Mihin sitä kissa karvoistaan tai tiikeri raidoistaan tai jotain

Näköjään tämä blogi päivittyy kuukauden välein,enemmän sääntö kuin poikkeus, no can do ja sitä rataa.

Sain viimeinkin luettua sen Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talon. Oliko vika minussa vai kirjassa, en tiedä. Loppua kohti juoni parani, mutta ei se kyllä mikään loistavin suoritus Lehtiseltä ollut. Miss Seinäruusun luin tässä välissä toiseen kertaan, se kirja on napakammin kirjoitettu. Sen lisäksi ostin kirjakaupan alennuksesta Lehtisen Pesää! - kirjan. Joo, en kuulu varsinaisesti ko. kirjan ikäryhmään (nuorten hyllystä kaivettu) mutta koska kerään Lehtisiä, sekin kirja kuuluu joukkoon. Komea läjä niitä on jo kirjahyllyssä, hyvä kuntoisia Mirkka -sarjan kirjoja mä metsästän.

Viime aikoina ei ole tullut tehtyä kirjahankintoja. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä taitaa olla viimeisin kirja, minkä olen hommannut, ellen nyt ihan väärin muista? Tai voi olla, että joku pokkari on sen jälkeen kulkeutunut mukana, kuka niitä muistaa. Syötäväksi kasvatetut on hyvä teos, kertoo sen, mistä se ruoka oikeasti tulee, eikä vastaus ole, että kaupasta. Osittain vielä kesken tämäkin.. Mihin tämä aika menee, kun ei lukemaankaan jouda??

Valokuvauskin on retuperällä, sillä en ole juuri jaksanut kameraa esiin kaivella. Ihme homma, inspiraation puute tai jotain. Lintuja kuvasin eräänä päivänä, samoin kissoja, mutta toiset oli liian säikkyjä ja toiset liian laiskoja.

Onneksi tuo kevät lähenee koko ajan ja päivät pitenee, löytyy se kadonnut inspiraatiokin sieltä, toivottavasti. 

Viikonloppuna sivistettiin itseämme leffassa käynnillä, käytiin katsomassa Anna Karenina. Se oli aika jännä leffa; romanttinen, hienosti tehty, teatterimainen. Välillä taas mietin, mitä hittoa tässä nyt tapahtuu, sillä tapa, jolla leffassa kohtaukset vaihtuivat, ei ollut ihan perinteinen. Kaksi tuntia meni kuitenkin ihan mukavasti ja jopa avokas tykkäsi, vaikka hällä oli eniten ennakkoluuloja leffan suhteen. Olihan se kieltämättä vähän erilainen leffakokemus kuin viime viikon Jack Reacher - Tappajan jäljillä tai sitä Hobitti... ;)

Ai pitiks tänne kirjottaa jotain?

Tämän blogin olemassaolo on kyllä mystinen homma. Muistan, että tämä on täällä, mutten muista tehdä tälle mitään. Ja silti tämä aina vaan on olemassa, ei katoa mihinkään, odottaa että hiivin tänne runoilemaan jotain.. pitäisikö lopettaa koko homma? Ehkä. Tai sitten postaan tänne parin kuukauden väliin jotain, mutten oikein tiedä mitä, kunhan päästän nämä aivopieruni valloilleen ja ne jäävät ikuisiksi ajoiksi internetin ihmeelliseen maailmaan..

Viime aikoina olen lähinnä keskittynyt lukemaan muitten blogeja. Uusin suosikkini on Nollavaimon blogi. Huonosti lähtee päivä käyntiin ilman tätä. Muita niin hyviä blogeja ei olekaan tullut vastaan viime aikoina. Tai on ehkä, muttei niin että olisin niihin koukuttunut.
Lisäksi olen kirjaillut tuntojani, tapahtumiani ja ajatuksiani ystävien kanssa pidettävään yhteiseen, joskin salasanalla suojattuun blogiin. Suurin ongelma tässä blogissa on se, ettei tämä blogi oikein kerro mistään. Tai en minä tiedä pitäisikö sen edes kertoa, kunhan selittelen osaamattomuuttani ja laiskuuttani. Ja aikaansaamattomuuttani.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen keskittynyt syksyn mittaan lähinnä hulluun työntekoon, jolle ei loppua näy. No ehkä ensi perjantaina voin jo huokaista hetkeksi ja palaan sorvin ääreen vasta tammikuussa - mutta joululoma tulee kyllä tarpeeseen. Oravanpyörään potkaistaan uudelleen vauhtia ja hypätään kyytiin sitten loppukevääksi ja yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni.

Koska tässä blogissa otsikko on edelleen tuo kirjan ansiosta jne. täytyy todeta, että lukemiset ovat myös retuperällä tällä hetkellä. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä on tällä hetkellä puolessa välissä, mutta iltaisin sitä on jotenkin niin lamaantunut, että sitä rupeaa vain nukkumaan.
Lappalaisen teoksen lisäksi ei uusia kirjoja olekaan kierroksessa. Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo jäi kesken (kiitos äiti kun veit kirjani) ja siinä oli kyllä suhteellisen haukoteltava alkuosa. Ehkä jouluna saisin nämä luettua loppuun?

Lataankohan tässä liikaa odotuksia ja tekemisiä joululle... iskee stressi, jota ei onneksi vielä ole ja päätin, ettei tule. Lahjat check, piparit check ja syöty, laatikot check, pikkujouluilut check, korttien lähetys check.. anoppilaan jouluksi ja perinteinen ohjelma check x 2.

Ja jos joskus tänne kirjoitin, että lupaan päivittää tätä ahkerammin, niin myönnetään, että se saattoi olla pienoinen ylilyönti, ellei jopa vale. Katteettomaksi uudenvuoden lupaukseksi ennakkoon voin toistaa tämän kyseisen lupauksen.

Syksyn kirjatarjontaa

Blogin hiljaiselo jatkuu ja jatkuu. Tiedossa vihdoinkin viikonloppu, kun ohjelmassa ei pitäisi  olla hullua huhtomista kaikenmaailman kissanristiäisissä ja koirankastajaisissa (nekin on tosi mukavia, mut kiva olla välillä paikallaankin).

Kirjojen parissa voisi tänä viikonloppuna rentoutua; minulla on jemmassa anoppilan yöpöydällä ystävältä lainattu Charlaine Harrisin Veren voima. Vampyyrihommia. Telkkarin puolelta katsoin Vampyyripäiväkirjoja (ei mitään tekemistä tämän kirjasarjan kanssa) ja True Bloodia (tällä taas on tekemistä tämän kirjasarjan kanssa), mutta molemmat sarjat odottavat loppuun katsomistaDVD-hyllyssä. Fantasiatarinoiden puolelta en pysty sanomaan muuta kuin Potterit; ne olen urhoollisesti kahlannut kaikki läpi, tosin vasta silloin, kun minun ikäpolvi alkoi olla jo liian vanhoja lukemaan niitä.. Twilight kirjat lueskelin myös ja petyin suuresti sitten leffaan. Kirjasarjasta Perillinen luin Eragonin ja Esikoisen, mutta siihen lopahti sen kirjasarjan kiinnostavuus.

Noloa, mutta en ole koskaan saanut Sormusten herraa loppuun. Varmaan kuudesti olen sen tiiliskiven aloittanut, mutta kun ei iske niin kovaa, että tekisi mieli ahmia se kirja, niin ei väkisin. Tämä Veren voima vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, jahka pääsen joskus kakkoslukua pidemmälle.

Muita kirjoja siinä pöydällä ovatkin Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupunki (8 euroa kirja-alessa!) ja Raija Orasen Valkea talo jokivarressa. Lehmusten kaupunkia olen lukenut ennenkin ja se on myös suurinpiirtein luvussa kaksi menossa. Orasen kirjaa en ole aloittanutkaan vielä, ostin sen matkalukemiseksi Turun reissua varten, mutta lukematta jäi.

Syksyn kirjauutuuksista minua ilahduttaa erityisesti Enni Mustosen ja Tuija Lehtisen kirjat. Suomalainen.com ilmoittaa, Lehtisen Tuhansien aamujen talo olisi ennakkotilattavissa. Taidan hillitä vielä himoni.. tai yrittää ainakin.

Sen sijaan Mustosen Kultarikko olisi ilmeisesti jo ostettavissa! Tili tuli tänään, josko huomenna kirjakauppaan ja Mustos-kokoelmaa kerryttämään.. Pohjatuulen tarinoita  sarja ei ole parhaita Mustosen sarjoja, mutta kyllä sen lukee ennemmin kuin selkäänsä saa ;) Ja oikeasti ne ovat hyviä kirjoja, toki parempiakin on joskus ollut, mutta...

Lisäksi Lehtisen tuotannosta löytyy ilmeisesti uusintapainos kirjasta Pirun saaren veljekset. Sitäpä minulla ei ole, enkä muista lukeneeni.. Miksi ostaa kirjoja, eikä lainata kirjastosta? Jaa-a. Ostan vain ne  kirjat, jotka tiedän lukevani / lempikirjailijoitteni. Joskus hutiostoksia pokkareina, joskus yllättäviä löytöjä jotka ovatkin parempia kuin osasi odottaa "ota kolme maksa kaksi" tarjoushyllyä penkoessa. Minusta on mukavaa, että voin ottaa lempikirjani milloin vain esille ja lukea niitä milloin vain. Onko parempaa aivojen nollausta kuin hyvä kirja, jonka juonen tuntee kuitenkin sen verran hyvin, ettei se vaadi koko keskittymiskykyä? Toisaalta on ihana lukea uusia kirjoja ja ahmia ne kerralla loppuun. Ai että.

Kirjablogit ovat mielenkiintoisia & inspiroivia ja uusin löytämäni kirjablogi löytyy tuosta linkistä. Eniten minua lämmittää tuolta 29.7 kirjoitetusta tekstistä löytyvä lausahdus:

"Kirjoja ei ole koskaan tarpeeksi ja jos ihan oikeasti saa pussillisen kirjoja pilkkahintaan, niin pakkohan siihen on tarttua."

So true. 

"Pieleen menee mun maanantai, jos ei Aku Ankkaa tuu.."

.. mä ootan postin kantajaa kuin kuuta nousevaa - nykyisin vaan keskiviikkoisin, mutta ennenhän se Aku Ankka kolahti luukusta maanantaisin ja taas oli viikko pelastettu! Oltiin sitä ennen fiksumpia, täytyy myöntää.

Miksi tällainen aihe? Kirjallisuuttahan ne sarjakuvatkin ovat ja ex-kirjablogissa täytyy omistaa edes yksi kirjoitus sarjakuville!
En tunnusta olevani mikään sarjakuvafani, sillä kirjoitetut kirjat ovat enemmän minun juttuni (en juuri nyt keksi  sitä oikeaa termiä, mutta siis "oikeat" kirjat you know?). Sarjakuvia tulee kuitenkin luettua jonkin verran. Kotiin tuli Aku Ankka kun olin kakara ja avomies tilaa sitä vieläkin. Hitto soikoon, laatulehti! Juuri oli uutisissa, kuinka tietyt sarjakuvat voivat maksaa jo tuhansia euroja - myös Aku Ankat - joten eihän tämä hukkaan mene, joku päivä ne 1990-luvun lehdet uppoavat kansaan kuin häkä.

Aku Ankka on siis ykkössarjakuva, Mikki Hiiri on lälläri ja Akuista parhaat ovat ehdottomasti Don Rosan piirtämät. Carl Barks menettelee myös hätä tilassa, mutta esimerkiksi Kari Korhosen piirustuksista en tykkää (kranttu pirulainenkin vielä kaiken lisäksi kun olen, heh heh). Don Rosan sarjiksissa viehättää piirrosjälki ja tarinan kerronta; kansikuvista on kiva etsiä D.U.C.K omistuksia ja sarjakuvasta Mikki Hiiren mollauksia. Pienet yksityiskohdat ovat hauskoja.

Mieheke tykkää kaikenlisäksi samojen piirtäjien kuvituksista, joten synttäri- ja joululahjoiksi on tullut ostettua Don Rosan sarjakuvakirjoja, niitä kirjakaupoista saatavia. Noh, nyt hurahdettin sitten ostamaan Don Rosan kootut: näitähän markkinoitiin, että nämä eivät ilmesty kauppoihin, vaan näitä painetaan sen tilaajamääärän verran ja that's it. Kaksi ensimmäistä 3 kirjan settiä on tullut jo ja onhan ne ihan helkkarin hienoja, vaikka hinta oli aika suolainen.. erissä maksamalla ei tunnu niin pahalle, kun lasku tulee harvemmin ;) Ehkä jonain päivänä nämä ovat keräilyharvinaisuus ja rahat saa hätätilassa kymmenkertaisena takaisin. Hauskaa on myös se, että miehekkeen kotona on säilytettynä huomattavasti enemmän vanhoja akkareita kuin meillä. Sieltä poimimaan talteen kaikki Don Rosa jatkikset :)

Muita sarjakuvia, joita tulee luettua ovat muun muassa Fingerpori, Muumit ja Baby blues. Näitä lähinnä lehdistä, Fingerpori on pakko tsekata kahdesta paikallislehdestä sekä Hesarin sivuilta. Fingerporia lukiessa alkaa heti miettimään, että hoksaako sen vitsin siitä ja jos ei hoksaa, niin sekös suututtaa. Myös Suicide bunnies eli itsemurhapuput ovat hymyilyttäviä teoksia, vaikka ei itsemurhassa mitään naurun aihetta olekaan. Kieroutuneen, mustan huumorin suurkuluttaja näkee naurua kuitenkin myös tässä kuvassa. Näistähän löytyy kirjaa ja kalenteria, totta kai. Kiroileva siili on sinällään hauska, vinkeä sarjakuva myös, mutta se alkaa olla jo liiankin kanssa tunkemassa joka tuutista.

Sarjakuviahan on vaikka kuinka, mutta kuten sanottu, tietoni tämän alan kirjallisuuden kanssa on todella heppoinen. Ehkä sitä pitäisi laajentaa?

Jos joku ihmettelee, mistä otsikko tulee, niin tässäpä yleissivistävää tietoa asiasta ;)


"Hupu, sinä mapitat laskut! Tupu, sinä pölytät mapit! Lupu, sinä mapitat pölyt!" (Don Rosa, Valvova silmä) 

Kukkapenkkiprojektin uusimmat kuvat

Pari kuvaa kehityksestä:

Maisemointikangas ja kiviä pitämään sitä paikallaan ja estämään mullan valumista

Multaa, multaa, multaa

Istutuksia :) Multa pysynyt hyvin, vaikka samana iltana tuli rankkasade!

Lähikuvaa kukkasesta

Portaat tulossa

Jotain ihan muuta, mitä ei toivota penkkiin.. 

Sammalleimu :)

Portaat melkein valmiina eilen illalla + jonkun varpaat

Voiko ihanammin päivä enää alkaa..?

No varmaan voi, riippuu keneltä kysytään, mutta minun aamu alkoi ihan hyvin 04:42 heräämisellä (ilman vekkaria!) ja noin 45 minuutin hölkkälenkillä Jyväskylän maisemissa :) Kävin kiertämässä Harjun alueen sekä keskustaa, sen verran maltoin pysähdellä, että otin kuvia samalla. Liikkeellä minun lisäksi oli kaksi rusakkoa, parikymmentä pulua, poliisipartio, kaksi pullomummoa ja yksi kirkon viereen penkille nyykähtänyt mies. Takaisin tullessa eli joskus puoli kuuden jälkeen alkoi olla sitten jos enemmän liikennettä, bussi, rekkaa, kadunlakaisijaa, töihin menijöitä ja niin pois päin.

Kesäaamut ovat niin kauniita ja ihanan rauhallisia. Eilen jo todettiin, että Suomessa kaupunki kuin kaupunki tai muu kyläpahanen näyttää tosi kivalle kesällä. Aamuisin etenkin, kun on vielä niin rauhallista ja hiljaista ja saa olla omien ajatustensa kanssa ihan rauhassa. En ottanut edes soitinta mukaan, ehkä jopa paremmin saa juoksun kulkemaan, kun koittaa keskittyä oikeasti siihen, eikä musiikkiin.

Tehokkaimmat tunnit alkaa meikäläisellä tästä ja päättyvät ehkä viiden seudulle iltapäivällä. Äiti jo opetti ala-koulussa ollessani, että kuuden jälkeen illalla ei opita enää mitään, turha tehdä läksyjä sen jälkeen.
Noh, katsotaan miten tämän päivän aiheet hyydyttää virran. Tällä hetkellä oon kyllä pirteä kuin kirppu, vaikka yöunet eivät olleet mitkään parhaimmat - kummasti kaksi illan mittaan nautittua lonkeroa sekoittaa unta liian ison tyynyn ja kuorsaavan huonekaverin lisäksi.

Seuraava etappi aamussani on venyttely, tukan kuivaaminen, ihmisen näköiseksi muuttuminen ja sitten hotellin aamupalalle mässäämään.

Ihanaa ja aurinkoista torstaita kaikille ja onnittelut rakkaalle pikkuveljelle, jolla on synttärit tänään!

ps. kaikista pyhistä päätöksistä huolimatta lankesin eilen shoppailemaan. 50 euron kengät 24 eurolla saa aikaan tämmöisiä reaktioita. Lisäksi matkaan lähti musta mekko, musta toppi ja turkoosi villatakki. Siinä meni päivärahat...

Loppuun vielä Epicalta nätti biisi: White waters

Kukkapenkkiprojekti

Tässä ensimmäinen kuva kukkapenkkiprojektista eli lähtötilanne. Tätä projektia tehdään siis anoppilassani (epävirallisessa sellaisessa, kun ei olla naimisissa) ja kaikki alkoi viime syksynä, kun innostuttiin käyttämään glyfosaattia - kevääseen mennessä oli tosiaankin tapettu talossa ja puutarhassa. Taidettiin me yrittää tätä projektin aloitusta jo toissasyksynä, mutta liian laimealla seoksella ja talven jälkeen rinne oli entistä rehevämpi..

Hauskinta tässä projektissa on se, että meillä kotona äiti on ollut aina puutarhatonttu ja penskana ollut mikään niin ärsyttävää kuin joutua kitkemään, haraamaan ja muuten auttamaan niitten kukkien siirtelyssä. Tuntui, että joka kesä oltiin siirtämässä jotain kukkapenkkiä johonkin. Ei tule vanhuus yksin, koska suorastaan nautin tästä mullassa pemmastamisesta ja suunnittelusta, vaikka aika rankka oli kääntääkin lapiolla käsin tuo koko rinne. Yllättävän jyrkkä, ei kuvissa näy kunnolla. Selkä huusi eilen hoosiannaa paint ball pelaamisen päälle, kun olin kääntänyt 3 tuntia tuota rinnettä edellisenä iltana, mutta tänään lihakset suorastaan vetristyi, kun tasoteltiin aikaan saannosta.

En nyt tähän hätään löytänyt parempaa kuvaa kyseisestä rinteestä, johon tätä kukkapenkkiä nyt suunnittellaan tehdään. Lähtökohta on kuitenkin se, että tässä pihassa on lampi, jonka ympärillä on Terijoensalavia 11 kappaletta, kaksi tuossa rinteessä. Ne kaadetaan pois ja tuo rinne tulee näillä näkymin koostumaan kivikkokasveista ja kiviryhmistä, vuorenkilvestä ja erilaisista perennoista. Saas nyt nähdä mitä me siihen keksitään, mutta suunnitelmia on. 

Tässä koko komeus viime syksyltä glyfosaattikäsittelyn jälkeen. Tarpeeseen tuli, niin paljon oli muun muassa juolavehnää, voikukkaa, valvattia ja muita rikkakasveja, että helpompi alku ainakin uudelle kukkapenkille, kun edelliset on tapettu alta pois. Kun koko rinne oli lakastunut syksyllä, haravoitiin suurin osa kuolleesta nurmesta ja kasveista poijes, helpotti kääntämistyötä nyt keväällä. Otin tänään kuvia, kun saatiin käännettyä tuo rinne ympäri toissailtana ja tasoiteltua tänään hyväksi - laitetaan tänne jahka viitsitään.

Seuraavaksi suunnataan puutarhamyymälään hamstraamaan maisemointikangasta ja kukkia. Ehkä jotain pensaitakin..? Tänä kesänä suunnitelmissa on viskoa erilaisia kehäkukan ja vaikka ruiskaunokin siemeniä tuohon rinteeseen, että saadaan jotain väriä edes loppukesästä. Ensi keväänä sieltä pitäisi nousta sitten helmililjoja ja tulppaaneja... 

Tänä iltana Suomi - USA ja mitä minä teen pelin aikana?! Menen katsomaan paikallisen teatterin esitystä. Peli tallennukseen ja jännitys päälle sitten jälkikäteen, vai liekkö tuossa nyt niin jännittämistä ... 

Mitä kaikkee kesäkuumalla voikaan harrastaa..?

Kyllä se kesä sieltä tulee, uskon vakaavasti näin, vaikka viikonloppuna oli sateista ja kylmää. Äitienpäivä oli onneksi aurinkoinen, vaikka jokseenkin tuulinen. Saatiin siivottua pihaa ja aitta :) Kohta pääsee aittaan nukkumaan eikä paleltumiskuolema uhkaa kesken yöunien! 

Töitten merkeissä etsin hyviä lehmäkuvia koneeltani ja löysin samalla vaikka mitä vanhoja kuvia. Kokosin tänne tämmöisen kesäfiilistelypostauksen vanhojen kuvien avulla. Ja samalla tekee mieli lähteä kuvaamaan lisää... 

Mitä kaikkee kesäkuumalla voikaan harrastaa..?

Voi nauttia auringon paisteesta.. 

.. ihailla luonnon vihreyttä ja kasvuvoimaa.

.. odottaa hupsuna ukkosta tai vaihtoehtoisesti pelätä sitä hupsuna.

.. katsella ihaillen upeita auringonnousuja.

.. ja melkein yhtä upeita auringonlaskuja.

..kerätä kukkia.

.. ihailla maailman värejä.

.. syödä mansikoita.

.. ihastella eläimiä, toiset ihastelee niitä toki ympäri vuoden 

ja toiset kesäisn kotieläinpuistoissa.

.. pelätä ötököitä (ja kuvataan niitä).

.. nyppiä kukan terälehtiä; sataa - ei sada / rakastaa - ei rakasta periaatteella.

.. polttaa juhannuksena kokkoa. 

.. pyöräillä. 

.. olla utelias ja maistella uusia makuja.

. .viettää aikaa ystävien kanssa (kuvassa edesmennyt ystävä). 

.. pelätä käärmeitä.

.. käydä marjastamassa.

.. reissata. 

 Nämä ja kymmeniä muita juttuja :) Vaihtoehtoisesti otsikon jatko menee Vaatteet pois biisissä näin:

Mitä kaikkee kesäkuumalla voikaan harrastaa?Voi festareilla sammua ja oksentaa.Vai tahtoisitko hullun lailla rakastuu?Täyttä ymmärrystä vailla beibi I love you!
- Klamydia - Vaatteet pois


Elämä on valintoja, tässä nyt muutama vaihtoehto tuon lisäksi :D

Sata kirjaa

.. ennen kuolemaani. Useampi bloggari on tehnyt näitä listoja sadasta kirjasta, jotka haluaisi lukea ajan tietyn kuluessa. Tein oman listani kirjoista, jotka haluan lukea ennen kuolemaani.. Sitähän ei tiedä, koska se päivä koittaa, joten pitäisi ehkä aloittaa pikkuhiljaa?? Virallinenkin(?) lista löytyy kirjoista, jotka ihmisen tulisi lukea ennen kuolemaansa, osa niistä kirjoista on päätynyt tällekin listalle. 

Osa näistä teoksista löytyy jo omasta kirjahyllystä, mutta ei vaan ole tullut luettua. Korostin esille kirjat, jotka ovat hankitalistalla heti, kun lakkaan köyhtymästä. Tältä listalta jäi varmasti pois useita kirjoja, jotka haluaisin myös lukea, mutta nyt tämä lista näyttää tälle:  

1. John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa (löytyy hyllystä, pitäisi aloittaa..)
2. Bettina Arndt - Seksipäiväkirjat (löytyy sängyn vierestä, aloitin eilein!)
3. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella (kyllä, olen sivistymätön moukka!) 
4. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
5. Margaret Mitchell: Tuulen viemää
6. Jari Tervo - Layla
7. Anja Snellman - Parvekejumalat
8. Eila Payne - Karjalantyttö ja särkyneet unelmat
9. Pirjo Rissanen - Äitienpäivä
10. Siiri Hustvedt - Kesä ilman miehiä
11. Riikka Pulkkinen - Totta
12. Pirjo Rissanen - Muistot
13. J.R.R Tolkien - Taru sormusten herrasta (noloa myöntää, edelleen kesken..)
14. Kari Hotakainen - Ihmisen osa (löytyy kotoa, kuuntelin radiokuunnelmana tämän. Lukea pitäisi vielä..)
15. Heikki Hiilamo - Kuoleman listat
16. Inna Latiseva - Ryssänä Suomessa
17. Vargas Llosa - Tuhma tyttö
18. Ulla-Maija Paavilainen - Sokerisiskot (löytyy hyllystä, pitäisi aloittaa..)
19. Laila Hirvisaari - Minä, Katariina
20. Laila Hirvisaari - Vuoksen Helmi 
21. Laila Hirvisaari - Pihkovan kellot
22. Laila Hirvisaari - Grand hotel 
23. Laila Hirvisaari - Kruunupuisto
24. Laila Hirvisaari - Myrskyn edellä (tämän kirjailijan vanhaa tuotantoa tuli luettua, tätä uutta ei ollenkaan.)
25. Laila Hirvisaari - Vienan punainen kuu 
26. Elias Lönnrot  - Kalevala
27. Alexandra Ripley - Scarlett 
28. Tommy Hellsten - Virtahepo olohuoneessa
29. Ann Heberlein - En tahdo kuolla, en vain jaksa elää 
30. Kat Von D. - Tattoo Chronicles 
31. Juhani Aho - Rautatie (näytelmänä todella hyvä)
32. Väinö Linna - Tällä pohjantähden alla
33. Jane Austen: Järki ja tuntee
34. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
35. Emily Brontë: Humiseva harju
36. Sofi Oksanen - Puhdistus (luen parhaillaan)
37. Laura Honkasalo - Eropaperit (kotona on, aloittamista vaille valmis.)
38. Laura Honkasalo - Tyttökerho
39. Laura Honkasalo - Sinun lapsesi eivät ole sinun 
40. Pasa & Atpo - Eniten vituttaa parisuhde
41. Matss-Eric Nilsson - Aitoa ruokaa (kesken!) 
42. George R.R Martin - Valtaistuinpeli (tuli katsottua Game of thrones eka kausi)
43. Stephenie Meyer - Vieras (ollut pitkään hyllyssä, edelleen lukematta.)
44. Christopher Paolin - Brisingr (muut löytyy hyllystä ja luettu on!)
45. Teppo Vapaus - Herra Ylpön sydän
46. Heike B Görtemaker - Eva Braun 
47. Sini Visa - Kinuskikissa leipoo (mitään en leipomisesta ymmärrä, mutta ennakkoselaus netissä tähän kirjaan antoi viitteitä, että voisin joskus ymmärtää!)
48. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
49. Mika Waltari - Nainen tuli pimeästä ja muita novelleja
50. Mika Waltari - Tanssi yli hautojen 
51. Raamattu
52. Venla Hiidensalo - Mediahuora
53. Torey Hayden - Viattomat 
54. Torey Hayden - Lapsi muiden joukossa
55. Torey Hayden - Nukkelapsi
56. Pirjo Saarnia - Ruuan terveysvaikutukset (löytyy hyllystä.)
57. Kate McCann- Madeleine 
58. Jouni Hynynen & Jari Sinkkonen - Kotiteollisuus.com 
59. Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
60. Nikki Sixx - Heroiinipäiväkirja (jäi kesken, oli lainassa koulun kirjastosta)
61. Hanna Parviainen - Ei kenenkään äiti
62. A.A. Milne – Nalle Puh
63. J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III
64. Leena Lehtolainen - Rivo satakieli 
65. Leena Lehtolainen - Väärän jäljillä 
66. Leena Lehtolainen - Veren vimma
67. Heikki Hietamies - Iltaa, hyvät ihmiset 
68. Henning Mankell - Likainen enkeli
69. Mauri Kunnas -  Koiramäki 
70. Rosamund Lupton - Sisar 
71. Mika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen
72. Enni Mustonen - Brysselinkaalia (omistan ko. kirjan ja olen aloittanut sen useasti - en vaan ole saanut luettua. Häpeänpilkku Mustosfanille.)
73. Jouko Raivio & Kirsti Manninen - Punavuoren keisarinna. Salapoliisiseikkailu 1860-luvun Helsingissä.
74. Anna Pihlajaniemi - Adoptiomatka
75. Mary Letourneau ja Vili Fualaau - Rikoksena rakkaus
76. Annamari Marttinen - Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä 
77. Marja-Leena Tiainen - Kahden maailman tyttö
78. Kalle Päätalo - koko tuotanto lukematta, joten kirja kuin kirja käy
79. Pirkko Saisio -  Elämänmeno
80. Khaled Hosseini -  Tuhat loistavaa aurinkoa
81. Ilmari Kianto - Punainen viiva
82. Minna Canth - Anna Liisa
83. Elbie Lötter -  Vaiennettu Anna. Tarina särkyneestä lapsuudesta
84. Ilkka Raitasuo ja Terhi Siltala - Kellokosken prinsessa (myös leffan haluaisin katsoa!)
85. Helene Berr -  Päiväkirja 1942-1944
86. John Simon -  Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä
87. Tuija Lehtinen - Pirunsaaren veljekset (tajusin, että tätä en muuten ole lukenut!)
88. Tuija Lehtinen - Mallitoimisto Pandora (noloa, mutta tämä kirja minulla on. Se on vaan jotenkin niin tylsä, että jää aina kesken..)
89. Adolf Hitler - Mein kampf 
90. Collins Suzanne - Vihan liekit 
91. Kaari Utrio - Oppinut neiti (myös muu tuotanto)
92. Katja Kettu - Kätilö 
93. Laura Gustafsson - Huorasatu 
94. Agatha Christie - Neiti Marplet, melkein mikä vaan, esimerkiksi Murha maalaiskylässä. 
95. Tove Jansson - Kuka lohduttaisi nyytiä, Muumilaakson marraskuu jne.
96. Burgess Anthony - Kellopeliappelsiini
97. Juha Vuorinen - Romaanikerjäläinen
98. Mikko Rimminen - Pussikaljaromaani
99. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
100. Louis Sachar - Paahde

Yllättävän vaikeaa listata tuosta noin vaan 100 kirjaa, jotka haluaa lukea vielä. Kiitos muutamalle kirjablogille ja suomalainen.com sivustolle. Sieltä inspiraatiota ja ideoita tähänkin listaa, mutta oikeasti minä nämä haluan lukea ja suurimman osan saada omaan hyllyyn. Sitten joskus. 


ps. ei tullut kuvapostausta, ups.