Helmikuussa minä..

Sain mojovan potkun lehmältä oikeaan jalkaan. Oli muuten ihan pirun kipeä ja pitkän aikaa, nyt alkaa jo haalistua.

 

 Ylitin itseni ja leivon kahteen kertaan sämpylöitä. Nyt voi olla leipomatta taas seuraavan puoli vuotta.

 Valikoin mummon tavaroista sen yhden asian, jonka tahdon säilyttää. No okei, niitä on kaksi. Toinen on kahvipurkki, joka tuoksuu vieläkin kahvinpavuille ja toinen on tuo muki. Lapsuus tulee mieleen.

Hoksasin, että minulla on pikkusen näitä kirjoja lukematta. Kesken ovat tuo Vaara vaanii kattilassa, Silmä silmästä ja Kosto: rakkaustarina. Onnistuin kyllä hommaamaan vielä pari uutta kirjaa, esimerkiksi yksi uusista hankinnoista on Fifty Shades of Grey trilogian ensimmäinen osa...  Sen kyllä aloitin jo ja sanotaanko, että inspiraatiota iltaan siitä kyllä saatin :D

 Helmikuussa myös reissasin. Latvia ja Liettua olivat kohdemaana, työmatka, mutta silti. Ei sellaista reissua, ettei vähän ehtisi kaupunkia katsella...

 Nää liettualaiset bussin ja raitiovaunun rakkauslapset oli jotenkin hellyyttäviä. Siis tuollainen bussi, mikä kulki kiskoa pitkin ja roikkui niissä sähköhärpäkkeissä. Mikä lie oikealta nimeltään, mualaistytölle hauska tuttavuus.

 Keskityin tosi oleellisiin asioihin, mitä kuvaamiseen tulee. Aamulenkit kunniaan!

Rikoin myös uuden vuoden lupaustani, soveltuvin osin, mutta tein sovinnon itseni kanssa. Tällaisen herkun söin jälkkäriksi, mutta ruotuun on palattu, tää oli poikkeus joka vahvistaa säännön ja selityksenä oli tuo ulkomaan matka ;)

 Helmikuussa join alkoholia myös keskimääräisesti enemmän kuin yleensä koko vuotena yhteensä. Alkoholia tulee käytettyä oikeasti vähän (toisaalta sitten kun otetaan, niin sitten otetaan perisuomalaiseen tyyliin), mutta nyt tuli maisteltua reissussa viiniä ja olutta. Toki määrät olivat pieniä ruokajuomamääriä, mutta kotiin päästyä totesin, että hyi helvetti, ei oo minun juttu. Ehkä toteamukseen vaikutti sekin fakta, että palasin kotimaahan torstaina ja suuntasin perjantaina samantien kaveriporukalla mökille... köhköh. Mut jos yhdet salmarit kuitenkin? Niin ja tuosta oluesta vielä, opin juomaan sitä vasta nyt. En tiiä onko se hyvä vai huono juttu, mutta makuun näköjään tottuu kun tarpeeks maistelee.

 

Onnistuin myös riitaantumaan erään ystäväni kanssa, mutta sain myös selviteltyä välit. Mikähän siinä on, että miehen ja naisen välinen ystävyys ei aina toimi ihan yhtä yks yhteen kuin naisten välinen? Ja toisaalta, se toimii helpommin välillä, kun miehet ei ihan jokaisen vähän pahasti sanotun sanan perään itke. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja asialle voi vain nauraa enää.

Paras ystävä ilahdutti minua näillä luuranko kaapissa kuvilla, joille jaksaa nauraa... ööö aina? Sanontahan menee niin, että kaverin ja ystävän välinen ero on siinä, että kaveri oli paikalla, kun luuranko laitettiin kaappiin, mutta ystävä pitää niitä kanssasi siellä. ;) Tai jotain sinne päin. Tää "laitetaan luurangot kaappiin"-ilmaisu sai avokkaan nostamaan vähän kulmiaan, mutta tällä tarkoitetaan ihan yleistä maailman parannusta.. *kpkopkop* TUO LUUSAHA, SE POTKII TAKASIN ULOS!!! Ja jokaisella, siis ihan jokaisella on varmasti jonkinlaisia luurankoja kaapissaan. Joka muuta väittää, valehtelee.

Helmikuussa oli myös paljon onnistuneita työjuttuja ja innovatiivisia ratkaisuja ;)

 Välillä viihdyin kotonakin ja totesin, että anoppilan kissa on oppinut katsomaan luontodokkareita. Kissa pönötti 20 minuuttia seuraamassa pöllöjen elämää.

 

Helmikuussa tavattiin  ihanan ystävän kanssa useamman kerran. Ja pikkumurut olivat myös mukana! Pohdin jonkin verran omaa suhtautumistani lapsiin, again. Haluanko minä sittenkään omia lapsia? Pohdinta on vielä vähän kesken. 

Helmikuusta viedään viimeisiä tällä viikolla. Viimeisiään veteli myös meidän tiskikone, joka tänään kannettin ulos. Uusi palvelija on tullut kotiin ja piru sen periköön, jos menee hajoamaan. Tämähän ei siis hajonnut, mutta paikallinen "vain sinulle"-kauppias teki hyvän tarjouksen uudesta koneesta ja niin vietiin vuoden 1985 tuotosta kuin pässiä narussa...

Ja helmikuussa olen kuunnellut musiikkia ja ihastunut mm. Jenni Vartiaisen kappaleisiin.
Minä sinua vaan ja sillei.

Maaliskuussa on tavoitteena olla enemmän kotona, lukea nuo kaikki kirjat pois ja nukkua. Näillä mennään.

Puhua

Ihan mistä vaan voi puhua. Sillä pääsee tässä elämässä melko pitkälle. Ja minähän toteutan tätä - joskus tulee mieleen, että puhunkohan liikaakin ja mitä sattuu, missä sattuu ja kelle sattuu... Vaan toistaiseksi on henkiin jääty ja mielestäni on parempi puhua kuin vaieta. Avokas on sen sijaan helkkarin hankala saada joskus puhumaan, mutta sitten kun sitä tekstiä alkaa tulla, on parasta vaan olla hiljaa ja kuunnella. Molemmilla taitaa olla kotoa opittu malli, toisen kotona on nostettu kissa pöydälle asiassa kuin asiassa ja ruodittu se päästä häntään, toisen kotona taas haudattu se kissa kaikessa hiljaisuudessa.... noin niinku nätisti ilmaistuna.

Sirpaleet

Sanotaan, että sirpaleet tuovat onnea. Se ei vaan ole mulle ihan täysin selvää, riittääkö mikä tahansa sirpale tähän onneen vai oliko se peilin sirpale vai oliko peili nimenomaan se, mitä ei saanut rikkoa.
Jos joku tietää, tämän voisi selvittää minulle.

***
Ei reissua ilman jonkinlaista episodia. Viikonloppureissu onnistui siis hyvin, mutta 4 henkeä samassa huoneessa voi saada aikaan sen, että yhtälö 4henkeä + 3 avainkorttia/(oliko niitä sittenkin 4)-minulla se ei ainakaan voi olla = avainkortti löytyy kotona hupparin taskusta.

Käännettiin sunnuntaiaamuna siis koko  huone ympäri ja todettin, että ehkä niitä kortteja oli sittenkin vain kolme... Laitettiin jo respan sekoilun piikkiin tämä.
K ilmoitti suureen ääneen heti aluksi, että MINULLA SE EI AINASKAAN OLE! Oikeassa oli piru vieköön.
Minä, joka käänsin kaiken lompakosta meikkilaukkkuun nurin, totesin sen faktan, että jossainhan se on.. juu, minun taskussa. Ei tullut mieleen tarkistaa ja kotona se vasta löytyi. Ei tuo nyt iso vahinko ollut, mutta naurattihan se illalla. Savolaisittain anteeksi pyydän ja sanon, oho & hupsista saatana.

Me ruetaan kerää näitä.

Rento viikonloppu

Viikonlopun ohjelmistossa oli MP-messut Isolla Kirkolla. Piti käydä ottamassa turistikuva (tai K:n sanoessa ryhmähali) siellä ison kirkon rappusilla, jotta todistettavasti voi sanoa olleensa paikalla. Meitä oli siis minun ja avokkaan lisäksi kaksi muuta, avokkaan serkku miehensä kanssa.
Lähtö täältä takapajulasta tapahtui totta kai siinä 04:40 paikkeilla, illalla oli havaittavissa muutaman voimajuoman jälkeen hienoista uupeloa.

Messuilla oli porukkaa ku kusiaisia keväällä keon pinnassa ja ihan sikahankala esim. kuvata juuri mitään, saati katsella, kun porukka työntyy eteen. Avokas sai hommattua ne kaipaamansa kengät, joten reissu ei mennyt ihan hukkaan. Minä puolestani löysin mm. kirjamyynnin, mekkoja ja lävistyspisteen ja sain kaksi korvanappia lisää oikeaan korvaan. Viihdyin siis ihan hyvin, vaikka en moottoripyöristä itse sen enempää perusta.
Mekot ja kirjat jäi nyt ostamatta, mutta paikkasin vajetta illan päälle ostamalla uuden toppanutun keskustan kaupoilta ja tänään kolme kirjaa kahvipaikan Kirjatorilta. Hups.

Keskityin kaikkeen muuhun kuin olennaiseen eli niihin motskareihin siellä messuilla:

Myytäviä peltiplakaateja. Jäi kyllä ostamatta tämä(kin).

Se kyllä harmittaa, että se Hankkija -muki jäi myös sinne. Siinä oli tyyliä.

Niin on muuten tässäkin, asenteella. 

Jep, viihdyin kuvaamassa lähinnä customeita, niin puhelimella kuin Canonilla. 

Nämä kaikki kuvat suoraan puhelimesta.

Hitokseen hyvänmakusia, vaikka mansikat olikin varmaan jostain ihan muualta kuin Suomesta!

Ei ole reissu eikä mikkään jos ei minttukaakaota löydy pöytään. Sikahintaisia 11 euron kaakaoita raskin juoda peräti kaksi, paikkaa vaihtamalla parani maku. 

Hyvä ruoka, parempi mieli, niin totista totta. 

K:n kanssa oltiin kiukkusia het ku alko verensokeri laskea.

Aamulla piti tietysti tempaista jo kuuden aikaan liikkeelle, ukot jätettiin nukkumaan. Käytiin kävelemässä pikku lenkki ja poimimassa kaksi kätköä matkalta. Siitä sitten saunaan ja aamupalalle syömään itteä taas mukavaksi.

Autossa viihdytin itseäni mennen tullen pelaamalla logo quizia, mies osoittautui yllättävän näppäräksi avuksi ja tietopankiksi, mutta vielä näppärämpi oli Kuukkeli. Sitten siihen kyllästyi, kun piti lähes kaikki katsastaa sieltä.

Tulomatkalla tosiaan onnistuin ostamaan itselleni lisää kirjoja ja sain niistä luettua Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittaman Evakkolapset. Täältä voi lukea hyvän kuvauksen kirjasta. Oon niin laiska, etten jaksa edes kuvailla tuota itse.
Sotahistoria kiinnostaa, etenkin lottien ja evakkojen tarinat, miksei rintamatarinatkin. Sotakirjallisuutta olen jaksanut lukea melko vähän, enemmän lehtijuttuja ja lyhyitä tekstejä tai sitten fiktiiviseen tarinaan sijoitettuja sotapätkiä, kuten Enni Mustosen kirjoissa.

Kaksi muuta kirjaa ovat Marja Björkin Prole ja Ameneh Bahramin Silmä silmästä. Marja Björkiltä luin aiemmin Poika nimisen teoksen, hyvin kirjoitettu kirja, joten odotan samaa tasoa tuolta Prolelta. Tuo Silmä silmästä vaikuttaa kaikessa karuudessaan ihan mielenkiintoiselta.

Ja helmikuu on vaihtunut! Uudet sanat Tarina päivässä haasteeseen:



Missasin ekan sanan ja tänään ois tuo harakanvarpaat. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että nykyään mun käsiala on ihan kauheaa. Jos tuo nyt koskaan lie kaunista ollutkaan, mutta koneella kirjoittaminen on saanut aikaan sen, että käsin kirjoitetusta tekstistä tulee useammin mieleen harakanvarpaat. Edes kauppalappua saa siististi enää tekstattua. Paha homma.