keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ollakko vai eikö olla - onko siinä pulmaa?

Ja nimenomaan kahdella koolla. Ei tarvitse korjata siis otsikkoa, myö ollaan nyt savossa ja kaikki on kahella koolla, mutta Kajjjaani on kolomella jiillä. Niin. Asiaan.

Viime aikoina tuota kysymystä ollaan pohdittu tässä kahden hengen perheessä liiankin edestä. Kysymyksen asettelusta huolimatta kyse ei ole nyt rakoilevasta parisuhteesta, päinvastoin, tässä pohditaan, miten tiivisti tätä elämää vietetään jatkossa ja nimenomaan missä se vietetään.
Vaihtoehdot on arvottu seuraavasti:

 a) asutaan kuten nytkin, kaupungissa. Vaihtoehto: talvella ollaan ehkä joskus kaupungissa, viikonloput laukataan anoppiloissa ja kesällä vältetällään kaupunkia kuin ruttoa. Mikään ei siis muutu. Varallisuus pysyy samassa, turvallisen tasaisena, sillä uutta velkaa ei tarvitse tehdä. Tässä kohdassa ei ole arvaus numero kakkosta, koska maalle muutto on molempien mielessä ollut jo pitkään.
Siispä:

b) Rakennetaan talo. Arvaus 1 : mies ei pysy sen paremmin kotona, jos verrataan kerrostalo asumiseen. Tehtiin pirunmoinen velka ja eletään persaukisina. Mies hermostuu, ellei sillä ole tarpeeksi suurta tonttia ja vähintään puolen hehtaarin metsää jossa mellastaa. Arvaus 2: Talo rakennetaan jomman kumman anoppilan läheisyyteen, jolloin miehellä riittää puuhaa lähellä, vaikkei oma tontti riittäisikään.  Ollaan suht tyytyväisiä ratkaisuun, tosin ukko ei pysy aina ihan kotona. Ja joskin persaukisia ollaan myös tässä vaihtoehdossa.

c) Ostetaan anoppila. Arvaus 1: appiukko haluaa asua tässä ainakin 10 vuotta. Jatkamme vaihtoehdolla a ja päädymme lopulta eroon, koska minulta menee hermot. Arvata saattaa, ettei se rahatalous miksikään muutu tässäkään. Arvaus 2: Anoppi ja appiukko pakkaavat kimpsut ja kampsut ja kaikki voittaa, kunnes mies hoksaa jälleen, ettei muuten edelleenkään viihdy vieraan hommissa vaan haluaisi olla kotona esimerkiksi tekemässä rankoja.Ja oliko rahaa? No ei.

d) Ostetaan minun kotipaikka ja saadaan kaupanpäälle lypsylehmiä. Arvaus 1: mies tykkää hommasta ja homma saattaa jopa toimia. Alanvaihto on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Ollaan tässäkin ihan rahattomia, mutta ehkä tyytyväisiä monelta osa-alueelta. Saadaan olla maalla ja metsää on ainakin se puolihehtaaria. Mies sai uutta, mielekkään tuntuista työtä ja saa olla kotona.  Minä konttaan uraputkessa.
Arvaus 2: heittäydytään hulluna hommaan mukaan, ryssitään kaikki koska miehellä ei ole alalle koulutusta ja minä konttaan uraputkessa. Sitten ollaan rahattomia ja  tyytymättömiä. Vanhemmat narisee nurkissa ja päädytään eroon / mies hirteen.

Ruusuinen on tulevaisuus, kun sitä näin tarkastelee. Noh, ehkä tässä on vähän väritettyäkin, mutta ei niin paljon, etteikö totta toinen puoli...
Teksteistä voi poimia ne faktat, jotka ovat pöydällä: erilaiset vaihtoehdot, miehen haaveet vaihtaa alaa (ei ihan vaan tiedä mikä se ala voisi olla), maalle muutto ja ne pelot, joita tähän pohdintaan kuuluu: miten käy talouden ja varallisuuden, ollaanko tyytyväisiä ratkaisuihin, uskaltaako heittäytyä uuteen.

Siinä vasta kysymys, tais Shakespearen Vilkkikin aikanaan todeta.

maanantai 26. elokuuta 2013

Kuva-arvoitus: mitä fiilistä tämä kuva esittää


4 viikko töitä kesäloman jälkeen. Arvaa mikä fiilis tää on:



Heh heh. Noh, ei ihan vielä olla tässä - tai joo, oikeastaan se orava vielä AJAA pyörällä eli tässä hallitaan vielä tilanne.
Jotenkin tuntuu, että lähempänä joulua on tällainen kuva oikeampi:



MUTTAMUTTA. Arvatkaa millä tätä oravaa hoidetaan, jotta se jaksaa ravata?! No lomallapa tietenkin ja ei ihan millä tahansa lomalla. Loma tyttöporukalla Malagaan häämöttää jo! Lento lähtee 7.9 ja viikoksi saa heittää vapaalle - oi miten odotan.

Jotain tällaista on odotuksissa:










Nämä kuvat eivät varmaan ole Malagaa nähneetkään, ei se mitään, en minäkään vielä! Lainasin näitä fiilistelyä varten googlelta. 

Omat odotukseni loman suhteen ovat varsin moninaiset: valokuvausta, geokätköilyä, turistikierroksia, vähän rantaelämää, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mutta ennen kaikkea EI OLE KIIRE MIHINKÄÄN!
Passi on voimassa, sen tarkistin. Bikinien alaosa on hukassa, en ole vielä löytänyt. Matkavakuutus on ja tilillä ei olekaan ihan niin paljon rahaa kuin alunperin suunnittelin. Ei se mitään, loma on aina loma.
Toivotaan, että Suomessa on syksyn sateisin viikko juuri silloin - ei mitään hellesyksyjä nyt, c'moon!
Toisaalta en odota lomalta mitään erityistä, ihan vaan sitä, että saisi olla.

Tämä loma on kyllä aavistuksen verran huonon suunnittelun siivittämä - takaisin tultua pitäisi olla sitten maanantaina jo töissä, lentohan on Isolla Kirkolla sunnuntai yönä ja matkaa on kotiin pyöreästi se 500 kilometriä.. hmm..

maanantai 19. elokuuta 2013

Kodin kynttilät

Illan rauha kun syliin maan sulkee
Varjot puistojen kun hämärtää
Aatos taas aikaan menneeseen kulkee
Kotiin kauaksi kaipuu niin käy

Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
Unelmissain ma siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein,
Teitä unhoita en milloinkaan.

Nyt oon vanha ja ikkunan luona
Istun katsellen yön tähtihin:
Taasen nään lapsuusaikani armaan,
Niinkuin ennen taas käyn kotihin
- Mauno Kuusisto - Kodin kynttilät






Se on syksy nyt ja on taas aika kynttilöitten! Kynttiläfriikki ei meinaa pysyä pöksyissään. Niin paljon kuin kesän lapsi olenkin, yhtä paljon rakastan pimeneviä, jopa sateisia iltoja, jolloin kotona voi käpertyä viltin alle, ottaa hyvän kirjan käteen ja sytyttää kynttilöitä. Paljon kynttilöitä. 

Partylite on ohuen ohut heikkouteni. Ylihintaiset kynttilät ja ylihintaiset kynttiläkupit vievät aina meikäläisen tililtä jalat alta - mutta ei vaan voi vastustaa! Partyliten kynttilät ovat oikeasti kyllä hyviä, en tosin ole maistanut, mutta laadullisesti siis ovat hyviä. Näissä kuvissa tuo seinällä roikkuva härpäke on nimenomaan Partylitea ja sen tarina on seuraava: pakotin sisarukseni ostamaan sen meille joululahjaksi, koska mies ei tahtonut millään porata kyseistä härpäkettä varten ruuveja uudelle seinälle. Nyt oli pakko - sitähän lahjan antajat muuten suuttuisivat vallan... Kyllä, hieman kieroa, mutta nykyään mies jopa pitää tuosta ja sytyttelee itsekin sinne kynttilöitä. 

Kämppä on täynnä erilaisia kynttiläkippoja, purkkeja ja päniköitä. Miehen mielestä niitä on liikaa - miten niitä muka voi olla liikaa?? 
Tänä syksynä tulee jälleen palamaan tulitikkuja ja kynttilöitä, sen voin luvata. Mutta yritän olla hankkimatta uusia kynttiläkippoja, sen lupaan ja vannon. 

Miten sitä voikaan tykätä kaikista mahdollisista vuoden ajoista ja hetkistä? Aina löytyy jotain hyvää, tosin jotain huonoakin... eihän tuo kuoleva luonto niin ihanaa katseltavaa ole, saati sitten jatkuva, kylmä vesisade. Toisaalta kuulaat, kirkkaat syyspäivät ovat hienoja. Jospa sellaisia aurinkopäivä tulee. 

Lisää aurinkoa tulee ensi kuun alussa, kun tyttöporukalla suunnataan Malagaan! Meikäläinen on kyllä sen luokan pessimisti, että jotenkin tuntuu, jotta karvahattu ja turkishaalarit voisivat olla siellä paras varustus - samaan aikaan täällä tulee olemaan helteisin syksy ikinä!
Pessimisti ei pety. 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tuulahdus katveesta, reklamaatio avaimesta

Siinä otsikossa on ne sanat, joista piti tai pitäisi runoilla. Jotenkaan ei nyt iske, en tiedä miksi. Mulla on jonkinsorttinen blogikriisi, onko tällä blogilla tarkoitusta ja elämää vai miksi tätä edes kirjoittelen? En sinällään pura tänne itsestäni paljoa, en toisaalta pohdi myöskään maailman laajuisia ongelmia, en oikeastaan mitään järkevää. Minä vain kirjoittelen sanoja, joista tulee lauseita, mutta onko niissä lauseissa järkeä?

Täällä metsän keskellä, tai katveessa, miten sen nyt haluaa ilmaista, ehtii miettimänä paljon. Ne ajatukset ovat kuitenkin sellaisia, että ei niitä oikein tännekään voi laittaa: niitä on liikaa ja liian vähän, ne ovat liian pelottavia ääneen sanottavaksi ja toteen kirjoitettavaksi. Siispä en kirjoita niistä.

Blogeista ei varmaan voi tehdä reklamaatiota, vai voiko? Jos voi, tästä on jo aivan varmasti tehnyt. Viehän tämä nettiavaruudessa varmasti tilaa joltakin paljon järkevämmältä, viisaammalta ja tehokkaammalta blogilta. Reklamaatio on muuten mielenkiintoinen asia ylipäätään. Kaikki eivät sitä tee, jos palvelu oli huonoa tai tavara ei ollutkaan sitä mitä piti. Uskokaa pois, minä reklamoin.

Jos löytäisin sen idean ja kipinän, joka olisi avain kaikkeen, voisi tässäkin tekstissä sekä koko blogissa olla jotain järkeä. Mutta ei, minä vaan lillun jossakin kirjottamisen meressä. Edelleen tekisi mieli aloittaa joku iso, massiivinen kirjoitusprojekti. Muodostaa tarina, tehdä päähenkilöt, kirjoittaa A4:sia kone täyteen. Ja en vain saa aikaiseksi.

Toisaalta, jos oikein kovasti uskottelen, voisihan tämä blogi olla tuulahdus jostain erilaisesta. Täällä ei kerrota koko ajan laihduttamisesta ja syömisestä, ei virkata, neulota eikä näprätä käsillä, luetaankin vain silloin tällöin, ei urheilla huomattavia määriä, ei ole koiraa, kissaa, kultakalaa, ankkaa tai edes mummoa josta kertoa, valokuvauskin on niin ja näin että ei tämä kuvablogi ainakaan ole, suuret ajatukset ovat kadonneet ja yleispoliittisia ongelmia ei jaksa vatvoa. Ei ole pientä lasta josta kertoa, ei kiukuttelevaa uhmaikäistä, huumori jää yleensä vain yritykseksi ja kirpparilöydöt ovat suurimmaksi osaksi ihan hyviä. Toisaalta, onko tämä sen erilaisempi blogi, no ei varmasti ole.
Vaan yllättävän näppärästi sain nuo sanat sittenkin käsiteltyä.

**
Aamu on ollut melko tihkusateinen. Viime viikko oli upea, lämmin ja huipentui mahtaviin ukkosiin etelässä. Totta kai tällainen keli on vähintäänkin kohtuullinen, kun itse on töissä. Huonosti ilmastoitu, tukala ja läkähdyttävä auditorio oli juurikin se paikka, jossa helteellä halusin olla. En halua valittaa mutta... avokas on saanut onneksi kunnon lomakelit, joskin huomenaamuna hänelläkin alkaa arki, buahahahha.

Otin eilen 1-vuotiskuvat hurmaavasta neitokaisesta. Avokkaan serkun lapsi, ihana pikku tyttö joka rakasti kameraa - ja kamera rakasti häntä. Sain kätevät kotistudion viriteltyä anoppilaan, jossa on alakerrassa uudet tapetit ja lattia. Siisti, näppärä ja valoisa. Menee amatöörille ihan täydestä.

Tänään taas on toisen kälyttären vauvakutsut, niistä lisää jahka ne on ohi. Tiedossa kuitenkin laajamittaista syömistä ja vauvoista haastelua, sillä vieraista 50 % edustaa hahmoa äiti, joko yhden tai kahden lapsen kanssa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Eloisa elokuu

Heinäkuussa en jaksanut toteuttaa montaa Tarina päivässä haasteen sanaa. Kokeillaan, josko elokuussa olisin tosiaan niin eloisa, että viitsin / jaksan / kehtaan / kykenen. Otetaan kertarytinällä ensimmäiset 7 sanaa ( herranen aika, kohta on tämäkin kuukausi puolivälissä!)


1. Märehtijä

Virallinen kuvaus märehtijästä on "sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs, jolla on neljä mahaa". Tähän voisi laittaa viittaukseksi ks. sana 7.
Osa ihmisistä on märehtijöitä. Märehditään omat ja sukulaisten asiat ja mieluiten mitä hullumpaan maailman aikaan, esimerkiksi kolmelta aamuyöllä. Ja nimenomaan HERÄTÄÄN märehtimään jotakin asiaa, mitä pienempi asia, sitä takuuvarmempi märehdintä. Nieleskellään sitä märepalaa ja pullautetaan se taas jauhettavaksi (kuvasin juuri miten lehmä syö / ihminen jauhaa ajatusta ees taas). Anoppi kuuluu näihin asioiden märehtijöihin, se on vissi ja varma. Meikäläinen ei kehtaa uhrata öitä moiseen toimintaan, saati sitten päivällä. Suoraviivainen ajattelumalli kunniaan!

2. Vauvan tuoksu
Vauvan tuoksu on ihana. Se ominaistuoksu on jota kuinkin yhdistelmästä hapan maito, kakka ja hilseilevä iho. Tuoksu, jota myös minä nuuhkin, kun sen kantaja sattuu nenän alle. Avokkaan suku on lisääntynyt holtittomasti viime aikoina, vauvoja on siellä, täällä ja kaikkialla ja vauvan tuoksua leijailee kaikissa sukujuhlissa nenään. Mikäs sen somempaa nostamaan omaa vauvakuumetta, johon toistaiseksi auttaa esimerkiksi se, että kaupassa kuuntelee hetken pää punaisena kirkuvaa, täysin tuntematonta nelivuotiasta joka huutaa MUTTAKUNMÄÄHALUAAAAAAAAAAAN!!!!!!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHH!!!!! Kylläpä tekee mieli ristiä taas kintut illalla.

3. Vihreä
"Pukeudun mustaan, kunnes löydän jotain tummempaa" on saanut kovan kolauksen. Olen mieltynyt vihreään väriin - ainakin näin kesällä. Vihreä väri kertoo minulle elämästä, kasvusta, puhtaudesta. Suomi on vuoden aikana kolmivärinen: joko vihreä, ruskea tai valkea. Värisävyt vaihtelevat, mutta nämä kolme ovat ne päävärit  Suomessa. Miettikääpä vaikka.

4. Suulas
Ihan pakko oli googlata, löytyykö hyvää selitettä tähän. Urbaanisanakirja antaa seuraavaa: "henkilö, joka puhuu paljon. Yleensä sisältää myös merkityksen "väärien asioiden" puhumisesta. Voi tarkoittaa esimerkiksi juoruamista, ronskien puhumista tai toisten yksityisasioiden möläyttelyä"
No kun en kehdannut kirjoittaa tähän lyhyesti "minä".

5.Iltasatu
Minulle luettiin pienenä iltasatu. Tykkäsin kovasti kuunnella ja katsella kuvia. Sisarukset ovat olleet levottomampia tuon suhteen, vaikka muuten minä olen ollut se perheen levottomin. Hyvällä satukirjalla jopa minut sai paikoilleen. Parhaita iltasatuja olivat Tammen kultaiset kirjat ja Pupu Tupunat, mutta mikään kirja ei hakkaa isän kertomia iltasatuja: tarinoita ketuista ja karhuista, tarinoita tähdistä, tarinoita metsässä nukkumisesta. Suuri haaveeni oli lapsena päästä sinne kuusen alle nukkumaan ja katselemaan niitä samoja tähtiä, joita makkarin ikkunasta katseltiin. En ole vielä toteuttanut tätä haavetta.

6. Lempiasuste
Käytän niin vähän asusteita, että tämä on helppo valinta. Ehdototon lempparini on rannekelloni.

7. Lehmä
T'ähän voisin kirjoittaa alkajaisiksi 10 sivuisen esseen lehmästä, mutta en jaksa. Silloin, kun aihe ja sana on jo liiankin tuttu, ei siitä keksi mitään nasevaa. Lehmästä voin sanoa, että ks. sana 1.
Itsehän olen melko varma, että olen ollut edellisessä elämässäni lehmä. Hermojen pituus ei vaan ole ihan yhtä hyvä.


**
Tässä junassa Isolle kirkolle istuessa tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia. Kuukauden päästä sitä hiippaillaan Malagassa tyttöporukalla, ohhoh. Mahtaa siitäkin reissu tulla!
Eilen illalla vietettiin miehekkeen kanssa sitä paljon puhuttua laatuaikaa ja käytiin elokuvissa. Itseasiassa perjantainakin käytiin, silloin oli vuorossa Pacific Rim ja nyt oli The Wolverine. Itse tykkäsin enemmän jälkimmäisestä, vaikka tuo Pacific Rim oli myös ihan katsottava. Reippailla 5 tunnin yöunilla suoraan edustustehtäviin. Voi sanoa, että nyt se arki vasta todella alkoi..

maanantai 5. elokuuta 2013

Lomat lusittu

Lomat ohi, työt alkoi, syksy saapuu. Arki löi märällä rätille kasvoille tänä aamuna, joskaan aamuherätys ei yllätyksenä tullut, kun nukuin 45 minuuttia pitempään kuin yhtenäkään lomapäivänä. Mies viettää vielä viikon lomaa, se hänelle suotakoon. 
Minä hyppäsin siis aamulla mukaan oravanpyörään, jonka ketju katkesi heti kättelyssä aamulla, kun nettiyhteydet ei työpaikalla toimi. Oon vakaasti sitä mieltä, että tällaisiin tilanteisiin tulisi olla pelikortit jossain toimiston kaappien kätköissä.. koko talo halvaantui, kun netti meni poikki. Tähän on tultu. 
Kesäfiilistelyjä vielä, kun elokuu jo on hyvässä vauhdissa, kesä siis ohi (no sehän loppui jo juhannukseen oikeesti) ja syksy tulossa hyvää vauhtia... 

Kotimaisemat .. ei niihin kyllästy!

Kesän uintisaldona 4 pulahdusta järveen ja iho kutisi.
Tyydyin loppukesän ihailemaan vaan..

Kisun kanssa metsällä; kissalle hiiret ja mulle kuvat.. 

Vadelmat jäi minulta keräämättä, mutta äiti hoitaa homman <3

Lomalla sain muuten luettua yhden kokonaisen kirjankin! Ei siis kovin huonosti. Jotain niin erilaista luettavaa, Marja Björkin Poika. Kuvaus siitä, mitä on olla tyttö, kun tietää olevansa poika, mutta kukaan ei sitä ymmärrä. Aihepiiri ei ehkä ole sellainen, että sen automaattisesti valitsisin, mutta kirjastosta tämä kirja mukaan tarttui.
Kirjasto, niin. Kävin lomalla pitkästä aikaa kotikylän vanhassa kirjastossa ja taannuin noin sekunnissa 10-vuotiaaksi lukijatytöksi, joka kantoi kaksi kassillista Nummelan ponitalli kirjoja ulos kirjastosta. Nummelat jätin nyt kyllä rauhaan, mutta sama ahneus iski ja 6 kirjasta sain luettua tuon yhden kokonaan loman aikana. Kesken jäi muun muassa Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi, joka vaikuttaa ihan hyvin kirjoitetulta kirjalta. Lukematta jäi muun muassa Kaari Utrion Sunneva. En ole juuri lukenut Utrion kirjoja, kun hänen kirjoitustyylinsä ei ole oikein iskenyt, mutta tuo Sunneva vaikutti mielenkiintoiselle.

Mihin minä laitoin kaiken sen ajan 4 viikon lomalla?
- retkeilyyn
- geokätköilyyn
- maataloustöihin
- syömiseen
- perheeseen
- kesärientoihin kuten häihin ja paikallisiin festareihin
- nukkumiseen
- tulevaisuuden pohdintaan (vei muuten leijonan osan lomasta ja on vieläkin kesken)
- marjastamiseen (mustikat ja lakat)

Mitä jäi tekemättä?
- piknikki ystävän kanssa
- liian liian LIIAN vähän aikaa kummipojan kanssa
- pyöräilemättä ja muutenkin urheilematta

Tänään paikkailen tuota tekemättömien asioiden listan ensimmäistä kohtaa.