Päästäinen.

Otsikko on sisäpiirin lempinimi pääsiäiselle, tälle mämmin, noitien ja suklaamunien juhlalle. Ja palkalliset vapaat vielä, oi onnea! Mutta muistaako (tietääkö) kukaan, miksi pääsiäistä vietetään? Minulle se on paukutettu jonnekin tuonne takaraivoon pyhäkoulussa nyrkillä tapettavan kokoisena ja sen huomaa. En ole uskossa, uskon vähän jokaiseen instanssiin varmuuden vuoksi, mutta siinä sen näkee, miten lapsuuden usko ja opit vielä vaikuttavat pitkään. 

a)  Hiljainen viikko  on muistissa; malkamaanantai menossa

b) Pitkäperjantaina ei lähdetä rilluttelemaan. Se tuntuu lähtökohtaisesti typerältä ajatukselta.

Tuo osio b on sellainen, että jotenkin minuun on saatu iskostettua, että pohjimmiltaan uskonnollisina juhlapyhinä ei riekkumaan rueta. Ei joulupäivänä eikä pääsiäisenä varsinkaan. Vieläkään en osaa lähteä kylille luuhaamaan noina päivinä, vaan olen mieluummin kotona. 

Täti-ihminen nostaa vahvasti päätään minussa ja maiskauttelen paheksuvasti suutani. Veljeni sanoi, että hän ei myöskään osaa lähteä noina juhlapyhinä mihinkään, ajatus tuntuu väärältä. Ei vissiin kasvatusopillisesti mennyt äiti ja isä ihan vituralleen, jos tällaisen lapsiinsa istuttivat, että kotonakin voisi välillä olla perheen kesken. 

Niin, pääsiäinen on alunalkujaan uskonnollinen juhla, Jeesuksen ylösnousemusjuhla. Lyhyenä kertauksena, muistini mukaan Jeesus naulittiin ristille pitkäperjantaina. Joskus lapsena tuntui, että tuo perjantai oli oikeasti pitkä kuin piina viikko. 

Karjalaista perinnettä edustaa virpominen. Virpominen tapahtui palmusunnuntaina ja palkka haettiin pääsiäispäivänä, joskin nykyään oikaistaan ja annetaan palkka heti. Kummipoika 4 vee harjoitteli lorua ja sanat meni näin "virvon varvon palkka mulle", siinä oikaistiin pari turhaa mutkaa suoraksi :D Tämä perinnehän on myös Jeesuksen muistoksi kasaan laitettu, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset huiskuttivat palmunoksilla. Joku keksi myöhemmin, että tästähän voi saada palkkaakin...

Trullien uskottiin kulkevan etenkin pitkänäperjantaina ja sen jälkeisenä lauantaina ja ne tekivät vahinkoa kotieläimille. Trullien varalta tehtiin taikoja ja uskottiin, että pääsiäiskokon poltto karkottaa pahan.  Joskus 1980-luvulla keksittiin yhdistää nämä noidat tähän virpomiseen ja hommasta tuli lasten huvia. 

Olihan se kakarana hauskaa kiertää noita-asussa pitkin kylää ja hokea tuota virpomislorua. Meitä oikein odotettiin, kun kyläläiset tiesivät, että meidän sisarussarja on rohkeita kiertäjiä ja mentiin taloon kuin taloon. Muistan, että eräs vanha mies soitti kerran isälle ja kysyi, eikö ne lapset aiokaan virpoa tänä vuonna. Itse olin ehkä jos 13korvilla silloin, mutta veli 5 vuotta nuorempi ja virpomiskierrokset oli jo rajoittuneet lähinnä lähimpiin taloihin veljen toimesta. Mutta ei mitään, pistettiin kamat niskaan ja käytiin virpomassa, tilanteesta on valokuvakin ja muistan, miten ilahtunut tämä mies oli. Että jos ei muuta, niin ilahduttaa tämä perinne niin lapsia kuin vanhuksiakin. Moni stressaa nykyään, että pitää olla suklaata ja karkkia hamstrattuna taloon JOS sinne tulee virpojia, mutta muistan, että me saatiin palkaksi joskus jopa 50 penniä tai markka tai ihan vaan pullaa. Joskus palkka luvattiin toimittaa myöhemmin, mutta sekin passasi meille. 

Joka tapauksessa, nyt on menossa pääsiäisviikko, hiljainen viikko. Ei tässä ihan pääse rauhoittumaan pääsiäisen hengessä, kun työt on tehtävä, mutta kun ne odotetut pyhät tulevat, niin oisko mitään, jos jokainen olisi perheensä kanssa edes sen Ptkäperjantain? Ei stressata siitä, jos jäi rairuohot kylvämättä kuten allekirjoittaneelta tai jos pääsiäislammasta ei jaksa tänäkään vuonna valmistaa. Ei se ole niin justiinsa, vähän sama homma kuin joulun kanssa. Ollaan yhdessä ja nautitaan siitä. Uskaliaimmat voivat ehkä kertoa lapsilleen, miksi pääsiäistä oikein vietetään, jotta ei sekään unohtuisi. Liekö sillä niin väliä, uskooko kyseiseen tapahtumaan, tässä kohtaa voisi vetää kortin "yleissivistys" taas käyttöön.

Ihana ihana kevät ja tulppaanit!

Dementiaa on..

.. ottaa aamulla töihin ihan hyvät eväät, laittaa ne jääkaappiin alakertaan, istua huokailemassa pari tuntia töitten ääressä yläkerrassa ja lähteä syömään kallista 8,50 lounasta ja muistaa sitten kesken kaiken, että perkele, mullahan oli eväät!

Siinä jäi maksalaatikko ja ruisleivät syömättä, mutta toisaalta, oli tuo kiinalainen sapuskakin ihan hyvää, mitä nyt vuoden huulirasvat jäi samalla huuliin. Voin sanoo melkein Leijonakuninkaasta opitun "limasta, mutta maukasta" *slurps* ja limaisuudella tarkoitan lähinnä rasvaisuutta, toim. huom.

Seuraavaksi suunta salille ja illalla teatteriin äiteen kanssa.

Taivaan tulet

Eilen illalla näkyi pohjoisella taivaalla revontulet. Kaupunkiolosuhteissa jopa yllättävän hyvin, olin ihan hämmästynyt, koska täällä katuvalot ja muut sotkee väriloistoa aika reippaasti. Harmi vaan, että ne näkyivät kirkkaasti hyvin kaukana ja en jaksanut lähteä sitten metsästämään niitä kameralla. Pieni haalea lieska leiskui meidän kerrostalon parkkipaikan päällä ja sitä yritin ikuistaa kameralla. Vituralleenhan se meni, mutta ehkä siitä just ja just erottaa, että jotain siellä taivaalla oli. 

Noh, ei tästä kyllä ota mitään selvää.. 

Harmittaa, etten ollut maalla, koska siellä revontulet näyttäytyy aina niin upeina, kirkkaina ja taivas on jotenkin lähempänä. Eikä siellä sotke valot tätä näkymää. Toki jos olisi lähtenyt vaikka järvelle toikkaroimaan, olisi näkymät parantuneet, mutta ei sitten jaksanut, kun kamerasta loppui akkukin. Ja laturi on hukassa, mies sitä etsi anoppilasta illalla kun soitin, vaan ei tainnut löytää, oivoi.. Lisäksi sekoilin kameran valotusasetusten kanssa liian kauan ja siinäkin tuhrautui aikaa ja hienoin väriloisto hävisi tästä ainoasta lieskasta. Tyhmä minä. 

Viikonloppuna oli upea ulkoilukeli ja sain kaerin jopa hiihtämään kanssani! 5 vuoteen jos ei ole suksilla käynyt, niin kyllähän se vähän jännittää ;) Mut hyvin hiihdeltiin, reilu tunnin lenkki ja hiki saatiin pintaan :) Aurinko paistoi ja jäällä oli kiva lykkiä, vaikka luisto ei ollut alkumatkasta mikään paras. 

Eilen kävin sitten serkun ja velimiehen kanssa kävelemässä jäällä, porukkaa oli ihan sikana pilkillä, lenkillä ja hiihdoilla. Ihana nähdä, että ihmiset nauttii keväästä. Tämän toikkaroinnin päälle vielä tunnin kahvakuulailu ja olin aika valmista kamaa nukkumaan, mutta käly tuli vielä illan päälle kylään ja sitten nämä revontulet..! 

Kuuden aikaan soi kello tänään aamulla ja valmistauduin innolla työpäivään, josta piti tulla piiiiiitkä ja veemäinen.. hommat vaihtui lennosta aamulla ja maanantai osoittautuu tällä menolla viikon helpoimmaksi päiväksi. :) 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 

ps. edellisen postauksen ruokavastaus oli makaroonilaatikko. Tämän päivän ruoka on päättämättä, pitänee etsiä jostain ruokaraamattu eli keittokirja, tökätä sormi johonkin kohtaan ja se on siinä. 

Mietitään.

Monia asia mietityttää ihmistä. Yleensä ne mietteet liittyvät omaan napaan, pesäkoloon ja siihen omana arkielämään. (pesäkolo on viittaus kotiin, toim. huom.) Jonkun pitäisi kai jaksaa ajatella vähän pidemmälle maailman asioita. Oikeasti jokaisen pitäisi, sillä jos ei ajattele, se on merkki melkoisesta välinpitämättömyydestä, sanon minä.

Omat ajatukset kiertävät hyvin usein "mitä tänään syötäisiin ja miten aikataulut menee tänään" tyylistä kiekkaa, mutta työpaikan kahvihuoneessa saadaan melkein joka päivä aikaan hyviä keskusteluja maailman asioista. Tässäpä muutama aihe:

Pohjois-Korean ja Etelä-Korean suhteet. Toisaalta, kuka jaksaa täällä pakkasen ja lumen keskellä huolehtia jossain Pohjois-Koreassa tapahtuvia asioita? Jos ne tahtoo lakaista toisensa maan päältä, niin anti mennä. Ja paraneeko se homma ajattelemalla? En tiedä, etenkään jos siellä päässä ei ajatella yhtään, muuta kuin juuri sitä omaa napaa ja sen navan ympärystä.. Herätäänkö viimeistään sitten porukassa pohtimaan asioita, kun kolmas maailman sota kolkuttaa ovella.

Suomalainen ruoka. Meitä se kiinnostaa, mutta kiinnostaako ketään muuta? MTK:n iskulause "miksi se joka tekee eniten saa vähiten" pitää aika hiton hyvin paikkaansa, näin maidontuottajan tyttären näkökulmasta ja maatalouden ammattilaisena tarkasteltuna. Samaan aikaan uutisoidaan, että suomalainen ruoka on puhtainta EU:ssa. Linkki juttuun tässä. Onko sillä mitään arvoa tässä maassa, koska ruoka maksaa ja on niin perkeleen kallista. Koko ajan uutisoidaan uusia ruokaan liittyviä huijauksia, on hevosenlihaa siellä missä ei pitänyt ja vanhaa lihaa pestään uudeksi - aivan käsittämätöntä.
Entäs sitten, jos tai kun tuottajat tässä maassa lopettavat ruuan tuotannon? Mistä sitä puhdasta ruokaa sitten saadaan? Herätäänkö ajattelemaan tätä asiaa nyt, eikä sitten kun se sota syttyy ja meillä ei ole kotimaista ruuan tuotantoa. Kuka tänne avustuspaketteja laittaa siinä tilanteessa, kysyn vaan.

Talousasiat - olen kyllä tosi huono näissä - mutta niissä minua henkilökohtaisesti mietityttää se, miten kauan tämä maailma voi pyöriä kuluttamisen ja ostamisen varassa? Rajat ne on Siperiassakin ja milloin ne rajat paukkuu vastaan ihmisen ahneuden kanssa? Maapallo on kertakäyttökamaa, vaikka siitä piti tulla sukupolvia kestävä. Ollaanhan täällä tallattu toki jo jokunen hetki, mutta entäs meidän jälkeen tulevat? Silkkaa paskaa tiedossa tällä menolla, sanoisin. Maailma hukkuu tavaraan, mutta jos tavaraa ei tuoteta ja osteta, ei tämä maailma voi pyöriä. Tämä on yhtälö, jota en kykene ymmärtämään.

Lisääntyvät mielenterveysongelmat, käytöshäiriöt ja aina vaan paheneva väkivalta ovat myös oman pohdintalistani kärkipäässä. Näistä puhutaan usein myös meidän toimiston kahvitunnilla. Masennusta, stressiä, univaikeuksia, alkoholismia, huumeriippuvuutta, syrjäytymistä, murhia, raiskauksia, tappoja, pahoinpitelyjä.. Näistä lehdet kirjoittaa, näistä puhutaan, nämä ovat lisääntyneet. Miksi? Miksi tässä niin kutsutussa hyvinvointimaassa kansa voi pahoin? Milloin ihmiset menettivät oman elämänsä hallinnan ja antautuivat systeemin vietäviksi, milloin loppui taistelutahto ja päätettiin luovuttaa? Milloin pudottiin siihen koko maan valtaavaan synkkyyteen?

Mummoni sanoi, että hän ei ole nähnyt tällaista toivottumuutta ihmisissä edes sotien jälkeen, saati 1990-luvun laman aikaan eli missä on nyt vika? Olemmeko oppineet liian helppoon elämään? Edustetaanko tässä sitä kuuluisaa pullamössösukupolvea? Ei passaa mennä sanomaan, että nykyään on vähän vaikeaa, jos katsotaan historiaa taaksepäin. Toki maailma muuttuu jokaiselta kulmalta, niin talouden, suhtautumisen kuin uutisoinninkin suhteen. Tämä on kuitenkin mietinnän arvoinen asia. Mikä tekee tämän maan kansasta (ja koko maailmasta) niin helvetin levottoman ja ahdistuneen?

Oman edun tavoittelu on myös yksi lempiaiheistani. Missä menee raja, onko kaikilla siihen oikeus (ja miksei olisi) mutta kuinka pitkälle tässä voidaan tavoitella vain omaa etua? Jos kaikki tähtäävät korkealle ja kovaa, kuka hoitaa sitten ne alemman tason duunit?

Näistä jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa oman tekstinsä. Tässä kuitenkin pari heittoa, jospa joku muukin käyttäisi ajatuksiaan edes pikaisesti näissä ja monissa muissa asioissa.

Lopuksi vielä se tärkein kysymys omasta elämästä: mitähän tänään syötäisiin?

Juhlavaa poskihoitopäivää!

Mulla oli joku ylevä postausajatus, mutta se katosi ihan tyystin, kun eksyin Parisuhdepalapeli blogiin ja etenkin otsikkoon Suihinottopäivä. Se päivä on siis tänään ja täytyy sanoa, että tämän ottajan suu loksahti niin auki, että sinne mahtuu lentämään vaikka hiirihaukka pesäntekoon. Moisesta päivästä en ole koskaan kuullutkaan, mutta tulipahan nyt tämäkin aukko sivistyksestä paikattua. Kaikkea sitä keksitäänkin. Haluan tämän päivän ehdottomasti myös liputuspäiväksi ja painettavaksi kalenterihin, jottei ensi vuonna unohdu. Hauskaa, harmi ettei mies ole kotona tänään, nyt jäi päivä juhlimatta..

Jaha, mennään eteenpäin. Se alkuperäinen postausajatus mahtoi liittyä johonkin ihan muuhun, mutta nyt tässä erinäisiä sivuja selatessa tuli mieleen paljon muuta. Mie olen eksynyt muutamaan kertaan lukemaan Venla Savikujan blogia. Täytyy sanoa, että siellä on ainakin hienoja treeni- ja ruokakuvia, jos ei mitään muuta. Toimivat motivaationa myös tällaiselle laiskiaiselle. Salkkareitten suosiota en ymmärrä, enkä ole katsonut ko. sarjaa viimeiseen 10 vuoteen (herää kysymys montako vuotta se edes on pyörinyt telkkarissa?) Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sarjan näyttelijä olisi mielenkiintoinen henkilö muuten. Kannattaa käydä tsekkaamassa. Joskus nämä blogilöydöt suorastaan koukuttavat, vaikka olisi kuinka pöljää luettavaa.. muutama sellainenkin blogi nimittäin löytyy suosikeista ;)

Eilen tuiskutti lunta ihan reippaasti ja jätin auton aamulla parkkiin, kävelin töihin... huono idea, koska nyt sen rojun päällä on melko reilusti sitä lunta. Jospa tänään lapioin sen esille ja kolailen oman parkkipaikkani. Inhoan auton puhdistamista / lasien raappaamista, raivostuttavaa touhua! En osaa selittää, että miksi, mutta pienet asiathan ne yleensä ketuttaa eniten.
Tänään oli aamulla sitten päinvastainen keli, reipas -24 pakkasta ja aurinko paistaa! Edelleen taivalsin jalan töihin ja täytyy sanoa, että nautin ulkoilmasta. Miksen nauttinut eilenkin, mutta eilen oli vähän inhottavampi tarpoa hangessa, katuja kun ei aurata ensimmäisenä tässä kaupungissa.

Viime viikoloppunakin paistoi aurinko!

Viikonlopuksi tulee ystävä kylään! Aurinkoisia kelejä toivottavasti luvassa, voitais mennä hiihtoretkelle kera minttukaakaon.. :)

Nauru

Eilen juttelin ystävän kanssa pitkästä aikaa. Varmaan kuukausi tai kaksi mennyt, ettei olla oltu tekemisissä, mitä nyt kytätty toistemme blogeja ;) Juttu jatkui yhtä pöljänä ja hersyvänä kuin aina ennenkin.

Tämä työpäiväkin on ollut ihanan hersyvä ja naurua täynnä. Hieman on
väsymystä ilmassa.

Lähetin työkaverille kuvan tästä komistuksesta päivän piristykseksi ja mietinnän "miks meillä ei oo tämän näköisiä työkavereita?" johon vastaus tuli "mut en kyllä haluais edes olla tilanteessa jossa joku sieltä toimistolta olis aukasemassa housuja tuohon malliin". Luonnollisesti tässä vaiheessa repesin nauruun ja miespuolinen kolleega ihmettelee taas suuresti vieressä. En oikein viitsi selittää juurta jaksaen, mikä naurattaa.. :D

Olo on siis raikkaan hersyvä ja keväisen nauravainen, vähän niinkuin tässä kuvassa: 

:D

Ja kuvat tarjosi myös tänään kuukkeli!

Kannattaako?

Onko järkee vai ei, kannattaako joku asia, mitä se kannattaa ja puhutaanko nyt taloudesta? En tiedä mutta miettikääpä näitä:

- Onko järkevää jättää 20 euron uusi, täysin käyttämätön ripsari autoon yöksi, luonnollisesti ulkona oli pakkasta. Kannattaako ylipäätään ostaa ko. kauneustuotetta, kun näyttää joka tapauksessa heinäpellolla sateessa seisseeltä variksenpelättimeltä, laitto sitä 20 euron ripsari tai ei. Noh, en laita, koska ripsari jämähti jäähän ja kiertäessä sitä auki (sulattelin ensin!) harjaosa jäi purkkiin. Ei se ehkä ois ollu käyttökuntosta kuitenkaan..

-Eniten jäin kyllä miettimään nyt tässä edellisessä vuodatuksessani sitä, miksi siellä heinäpellolla olisi variksen pelätin, mitä se tekee siellä? Mitä ne varikset sieltä muka syö ja miksi niitä pitäisi heinäpellolla pelotella?

- Kannattaako jättää samana päivänä ostettu kasvojen pesumyrkky autoon yöksi, edelleen ulkona on pakkasta ja edelleen tämä(kin) kauneustuote jäätyy. Ei se ehkä kannata, mut tämän sain herätettyä henkiin. Liekö ihan iskukuntoista enää, mutta naamassa säilyi nahka, kun sillä pesaisin lärvini. Purkin lupaavaa virkistävää vaikutusta odotellessa.

- Onko järkevää mennä nukkumaan 20:30 kun väsyttää ja herätä sitten viideltä, kun uni yksinkertaisesti loppuu? Kello olisi soinut vasta puoli seitsemältä.

- Onko järkevää pitää autoa parkkipaikalla -20 asteen pakkasessa ilman lämmitystä? Kannattaako se? Vastaus on erittäin yksinkertainen, ei ole mitään järkeä, mut en viitti vetää jatkoroikkaa sisälle asti, jotta saisin tuon rassin virtaan. Rukoillaan, että se starttaa kuten aina ennenkin. Syy, miksi tuli autolla tuon vajaan kahden kilometrin matkan, on se, että kuvittelin lähteväni tästä asiakastapaamiseen. En mennyt, koska tapaaminen peruttiin. Nää on taas näitä päiviä ja tää on niin tätä..  

-Onko tämän blogin pitämisessä mitään järkeä? Väsyneitä postauksia ja vinkumista maailman turhimmista asioista, toisaalta joku hupsu saa päivän naurut näidenkin asioiden lukemisesta. Etenkin ensimmäisestä kohdasta, tiedän sen!

Ja lopuksi, päässä soi tämä, enkä tosiaankaan tiedä, että miksi. Pekka Töpöhäntä parka..

L.O.M.A

Viime viikon Lorvailin Onnellisesti Maaseudun Autuudessa eli olin siis talvilomalla tai vapailla, ylityövapailla, mitä lie olleetkaan, mutta 5 päivää niitä nautiskelin putkeen ja hyvin kului aika!

Suuntasin siis sunnuntaina maalle, vanhempieni luo. Tarkoitus oli viettää koko viikko siellä, maatilanhommia tehden, ulkoillen ja nautiskellen. Ei sovittuja menoja, ei kiirettä. Hupsista, kun perjantaina huomasin sitten, että olen käynyt joka jumalanpäivä kaupungissa (35 kilometriä suuntaansa.) Maanantaina tuli ihana ystävä kylään ja käytiin entisellä koululla katselemassa paikkoja. Kaikkea uutta oli sinnekin tullut sitten viime näkemän.
Tiistaina oli sovittu kuntosaliohjaus. Keskiviikko iltana ajoin meidän kotiin siirtelemään huonekaluja lattiaremontin vuoksi. Torstaina oli uusi saliohjaus, jonka ohjaaja suostutteli tiistaina ottamaan torstaille. Perjantaina oli naistenpäivä (ei, kukkia tai muita lahjuksia ei näkynyt) joten suunnattiin anopin ja kälyttären kanssa paikallisen uimahallin järkkäämään hemmotteluiltaan. Lauantaina oli kaveripariskunnan tuparit ja tänään siivottiin ja siirreltiin huonekalut kohdalleen omassa kodissa. Huh mikä homma, mut joka paikka kiiltää nyt. Iloa tuovat myös pienen makuuhuoneen uusi järjestys ja verhot sekä keittiön uudet verhot.

Loma oli kaikkineen ihan rentouttava ja kiva. Ehdin tehdä myös omia juttuja, joka aamu kello tempaisi herättää 5:25 joten unirytmikään ei muuttunut.. saatiin aloitettua anoppilassa remontti ihan tosissaan, opin tekemään ruisleipää, leivoin pullaa, ulkoilin, sain hoitaa eläimiä...

Ja aamulla töihin. Ainakaan vielä ei ahdista.

Pölypölypölypölypöly

Pöly. On siinäkin sana, kun sitä alkaa miettimään. Pölyttyä, pölyinen, pölistä. Tämä sana kuvaa just sitä itteään, pölyä, harmaata armeijaa, joka tunkeutuu ja jää asumaan kaappien päälle, avokirjahyllyihin, sänkyjen alle, pattereiden väliin... etenkin jos viimeiseen 30-vuoteen ei liikuttele tavaroita, pölyä kertyy.

Appivanhempien luona on tarkoitus aloittaa alkamassa remontti nyt maaliskuussa. Noh, sen piti alkaa jo heti tammikuussa, mutta vanhempi valtiomies sen sanoi "katotaanhan kevväämmällä..." - kevät on ilmeisesti oman mieheni mielestä nyt, koska sain ukaasin pistää vipinää vanhan parin villahousuihin eli siis aloittaa kaappien tyhjennyksen apuna. Minulle kun ei kehdata väittää samalla tapaa vastaan. Huone on nyt tyhjä (eilen aloitettiin), sitä vaille että nakellaan tavarat ulos. 2 avokirjahyllyn ja kahden vaatekaapin tavarat on pakattu sujuvasti saunan lauteille muovilaatikoihin, mutta lajitteliko niitä kukaan - arvatkaa vaan.

Tätä taloa on rempattu ja laajennettu vuodesta 2003 pikku hiljaa ja vähin erin ja välillä juosten kusemalla, joten saa tehdä uudelleen muutamia kohtia. Syy, miksi tätä lähdetään nyt tekemään, on se, että kaikki vaatteet haisevat ihan homeelle / tunkkaisille ja nenä menee kaikilla tukkoon tänne tullessa. Tarttiskohan tehdä jotain, no en mä nyt oikein tiedä. Yläkerrasta mies sai remontoitua parivuotta sitten yhden huoneen niin, että me tyhjennettiin se kylmästi ja sitten se vaan purki sieltä vanhan tiiliuunin pois ja veti moottorisahalla lattian halki. Silloin oli pakko aloittaa remontti, vaikka appiukko kiristeli niin hampaita kuin kukkaron nyörejään minkä ehti. (ei tarvitse ehkä mainita erikseen, että appi on vähän pihi.)

Se tavaroiden lajittelu ei tule tapahtumaan ehkä koskaan. Siellä laatikoissa ja hyllyissä oli sujuvasti sekaisin kyläkaupalta saadut ostoskuitit vuodelta 1997 ja äitiyspäivärahahakemukset vuosilta 1982, 1985 ja 1988. Tai jotain sinne päin. Nostelin ne kaikki niihin laatikoihin, jotta ei tule sanomista, että minä olen hävittänyt jotain: tässä rytäkässä löydettiin noin 4 vuotta hukassa olleet auton peräkärryn paperit.. tämä kuvatkoon sitä järjestelmällisyyttä tuossa huoneessa. Joka tapauksessa sieltä kamarista lähtee kävelemään nuo kaikki 4 kaappia, lattia, seinät ja katto puretaan ja  vaihdetaan uudempaa tilalle. Vanha rintamamiestalo - eristeenä sahajauho.. ou jee.

Sama homma tehdään sitten tuvan kanssa. Tällä hetkellä appi istuu tasapersettä ideansa päällä, että remontin keskellä pitää pystyä elämään normaalisti eli kaikki kalusteet jää pirttiin paikalleen. WTF sanon minä ja en ihan taisteluitta anna kyllä periksi. Mies jo luvoutti, kun ei jaksa riidellä ja totesi vain, että ei ole minun sohvakalusto, joka imee kaiken sen remonttipölyn niin, että sitä pölähtää perseen alta istuessa vielä vuonna 2020.
Ja mitä järkeä niitä kalusteita on jättää paikalleen, jos tuo tupa & keittiö kokevat saman räjäytyskohtalon, minä vaan kysyn. Asiahan ei minulle tietysti kuulu, mutta minä vaan kysyn, sanoi Pätkäkin aikoinaan.

Tämähän ei ole tietenkään minulle kuuluva asia, kun olen vaan tällainen miniäntekele, en edes virallinen sellainen. Miehellä alkaa pinna olla niin tiukalla, että se on valmis luopumaan jo leikistä. Remontin teko on kuitenkin niitä lempipuuhia, joten eiköhän se vedä lattian moottorisahalla auki vielä tänä iltana.. *klunk*

Samaan aikaan meillä on menossa omassa asunnossa lattioiden hionta & lakkausepisodi. Siinä oli feng shuit ja muut kohdallaan, kun kaikki tavarat siirrettiin olohuoneeseen, keittiöön, vessaan, saunaan... Makuuhuoneet lakkaillaan ensin ja sitten olohuone & käytävä & eteinen. Se on sentään helppo homma, kun sen tulee tekemään ulkopuolinen ja minulle  meille tavaroiden järjestäminen, poisheitto ja siirtely ei ole mikään ongelma.

Jaha, palaan purnaamasta takaisin sorvin ääreen. Silmissä kirvelee ja nenässä kutisee, mutta sinne vaan, sekaan vaan.