Kodin kynttilät

Illan rauha kun syliin maan sulkee
Varjot puistojen kun hämärtää
Aatos taas aikaan menneeseen kulkee
Kotiin kauaksi kaipuu niin käy
Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
Unelmissain ma siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein,
Teitä unhoita en milloinkaan.

Nyt oon vanha ja ikkunan luona
Istun katsellen yön tähtihin:
Taasen nään lapsuusaikani armaan,
Niinkuin ennen taas käyn kotihin

- Mauno Kuusisto - Kodin kynttilät

Se on syksy nyt ja on taas aika kynttilöitten! Kynttiläfriikki ei meinaa pysyä pöksyissään. Niin paljon kuin kesän lapsi olenkin, yhtä paljon rakastan pimeneviä, jopa sateisia iltoja, jolloin kotona voi käpertyä viltin alle, ottaa hyvän kirjan käteen ja sytyttää kynttilöitä. Paljon kynttilöitä. 

Partylite on ohuen ohut heikkouteni. Ylihintaiset kynttilät ja ylihintaiset kynttiläkupit vievät aina meikäläisen tililtä jalat alta - mutta ei vaan voi vastustaa! Partyliten kynttilät ovat oikeasti kyllä hyviä, en tosin ole maistanut, mutta laadullisesti siis ovat hyviä. Näissä kuvissa tuo seinällä roikkuva härpäke on nimenomaan Partylitea ja sen tarina on seuraava: pakotin sisarukseni ostamaan sen meille joululahjaksi, koska mies ei tahtonut millään porata kyseistä härpäkettä varten ruuveja uudelle seinälle. Nyt oli pakko - sitähän lahjan antajat muuten suuttuisivat vallan... Kyllä, hieman kieroa, mutta nykyään mies jopa pitää tuosta ja sytyttelee itsekin sinne kynttilöitä. 

Kämppä on täynnä erilaisia kynttiläkippoja, purkkeja ja päniköitä. Miehen mielestä niitä on liikaa - miten niitä muka voi olla liikaa?? 

Tänä syksynä tulee jälleen palamaan tulitikkuja ja kynttilöitä, sen voin luvata. Mutta yritän olla hankkimatta uusia kynttiläkippoja, sen lupaan ja vannon. 

Miten sitä voikaan tykätä kaikista mahdollisista vuoden ajoista ja hetkistä? Aina löytyy jotain hyvää, tosin jotain huonoakin... eihän tuo kuoleva luonto niin ihanaa katseltavaa ole, saati sitten jatkuva, kylmä vesisade. Toisaalta kuulaat, kirkkaat syyspäivät ovat hienoja. Jospa sellaisia aurinkopäivä tulee. 

Lisää aurinkoa tulee ensi kuun alussa, kun tyttöporukalla suunnataan Malagaan! Meikäläinen on kyllä sen luokan pessimisti, että jotenkin tuntuu, jotta karvahattu ja turkishaalarit voisivat olla siellä paras varustus - samaan aikaan täällä tulee olemaan helteisin syksy ikinä!

Pessimisti ei pety. 

Lomat lusittu

Lomat ohi, työt alkoi, syksy saapuu. Arki löi märällä rätille kasvoille tänä aamuna, joskaan aamuherätys ei yllätyksenä tullut, kun nukuin 45 minuuttia pitempään kuin yhtenäkään lomapäivänä. Mies viettää vielä viikon lomaa, se hänelle suotakoon. 

Minä hyppäsin siis aamulla mukaan oravanpyörään, jonka ketju katkesi heti kättelyssä aamulla, kun nettiyhteydet ei työpaikalla toimi. Oon vakaasti sitä mieltä, että tällaisiin tilanteisiin tulisi olla pelikortit jossain toimiston kaappien kätköissä.. koko talo halvaantui, kun netti meni poikki. Tähän on tultu. 

Kesäfiilistelyjä vielä, kun elokuu jo on hyvässä vauhdissa, kesä siis ohi (no sehän loppui jo juhannukseen oikeesti) ja syksy tulossa hyvää vauhtia... 

Kotimaisemat .. ei niihin kyllästy!

Kesän uintisaldona 4 pulahdusta järveen ja iho kutisi.

Tyydyin loppukesän ihailemaan vaan..

Kisun kanssa metsällä; kissalle hiiret ja mulle kuvat.. 

Vadelmat jäi minulta keräämättä, mutta äiti hoitaa homman <3

Lomalla sain muuten luettua yhden kokonaisen kirjankin! Ei siis kovin huonosti. Jotain niin erilaista luettavaa, Marja Björkin Poika. Kuvaus siitä, mitä on olla tyttö, kun tietää olevansa poika, mutta kukaan ei sitä ymmärrä. Aihepiiri ei ehkä ole sellainen, että sen automaattisesti valitsisin, mutta kirjastosta tämä kirja mukaan tarttui.
Kirjasto, niin. Kävin lomalla pitkästä aikaa kotikylän vanhassa kirjastossa ja taannuin noin sekunnissa 10-vuotiaaksi lukijatytöksi, joka kantoi kaksi kassillista Nummelan ponitalli kirjoja ulos kirjastosta. Nummelat jätin nyt kyllä rauhaan, mutta sama ahneus iski ja 6 kirjasta sain luettua tuon yhden kokonaan loman aikana. Kesken jäi muun muassa Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi, joka vaikuttaa ihan hyvin kirjoitetulta kirjalta. Lukematta jäi muun muassa Kaari Utrion Sunneva. En ole juuri lukenut Utrion kirjoja, kun hänen kirjoitustyylinsä ei ole oikein iskenyt, mutta tuo Sunneva vaikutti mielenkiintoiselle.

Mihin minä laitoin kaiken sen ajan 4 viikon lomalla?
- retkeilyyn
- geokätköilyyn
- maataloustöihin
- syömiseen
- perheeseen
- kesärientoihin kuten häihin ja paikallisiin festareihin
- nukkumiseen
- tulevaisuuden pohdintaan (vei muuten leijonan osan lomasta ja on vieläkin kesken)
- marjastamiseen (mustikat ja lakat)

Mitä jäi tekemättä?
- piknikki ystävän kanssa
- liian liian LIIAN vähän aikaa kummipojan kanssa
- pyöräilemättä ja muutenkin urheilematta

Tänään paikkailen tuota tekemättömien asioiden listan ensimmäistä kohtaa.

Kesälomalla

Kesäloma on ollu muun muassa tätä:

Metsämansikoita, mustikoita, vadelmia... Mansikoita syötiin urakalla geokätköilyreissulla kaverin kanssa. Ja keitin elämäni ensimmäiset mustikkahillot tänä kesänä!

Uimista, mökkielämää, nautiskelua Suomen luonnosta. Valitettavasti iho ei kestä edelleenkään järvivettä kovin hyvin, mutta talviturkin heiton lisäksi olen uinut pari kertaa. 

Nuotioita ja makkaraa - grillattu on ja se näkyy. Grillissä on ollut välillä makkaran kaverina lohta ja kasviksia, mutta kyllähän kunnon grillikyrsä Suomen kesään kuuluu. Kivikylän makkarat ovat parhaimpia. 

Retkeilyä ja matkailua - matkailua vähemmän nyt tällä lomapuoliskolla, mutta juhannuksen jälkeen heitettiin turnee siellä Mustio-Raasepori-Fiskars alueella. Retkeilyä on tullut esimerkiksi geokätköilyreissujen parissa :)

Vesisade vaan niin kuuluu tähän kesään... ilmat viilenivät kertaheitolla ja useampana päivänä on tullut vettä. En valita, minusta ihan ok, että on viileää, mukava ulkotyökeli ;)  

Upeita maisemia - niitä riittää Suomessa kesällä ja toki myös talvella. 

Juhannuksena kokko.. 

.. ja lettuja muinakin päivinä kuin juhannuksena.

Öisiä valokuvausreissuja... 

Kesäduuni, lehmät! Navetassa ajatus kulkee paremmin kuin konttorissa koskaan ja nämä asiakkaat eivät auo päätään turhasta, vaan antavat ainoastaan asiasta sorkkaa, jos sille tuntuu. Harvemmin sitäkään. Elukoitten lisäksi on tehty halkoja, pesty navettaa, siivottu.. sielu lepää ja ruumis tykkää rankemmasta duunista.

Pääskyn poikaset ovat opetelleet lentoon :) 

Ja lopuksi vielä erilaisia kesäjuhlia! Tämän kesän saldo kahdet häät ja vielä on yhdet synttärit. Lisäksi on ollut kyläjuhlia, 2-vee synttärijuhlia, tulossa on vielä sukujuhlat mölkyn parissa... Ei tartte jäädä toimettomaksi ;) 

Sokerina pohjalla sitten tämä valokuvaaminen - sitäkin on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän tällä lomalla. 

ps. en muistanut, koska pitää palata töihin. Tarkistin kalenterista ja voi hiisi, jo torstaina. Torstai ja perjantai menee töissä ja sitten lomailen vielä elokuun 5.päivään asti. Ah onnea. Avokas jää kahden viikon lomalle, kun jaksaa vielä tämän viikon väkertää töissä. Alkaa olla jo sen näköinen, että loma tulee tarpeeseen. Ainoa harmitus omasta kesälomasta on se, että kaikkea muuta olen tehnyt, paitsi pyöräillyt! Tais jäädä (ja jääkin) 1000 kilsaa haaveksi tälle kesälle.... 

Lennolla

Hieno lentoreissu, kannatti lähteä. Sää oli harmaa, mutta ei onneksi satanut :)

Taivaan tulet

Eilen illalla näkyi pohjoisella taivaalla revontulet. Kaupunkiolosuhteissa jopa yllättävän hyvin, olin ihan hämmästynyt, koska täällä katuvalot ja muut sotkee väriloistoa aika reippaasti. Harmi vaan, että ne näkyivät kirkkaasti hyvin kaukana ja en jaksanut lähteä sitten metsästämään niitä kameralla. Pieni haalea lieska leiskui meidän kerrostalon parkkipaikan päällä ja sitä yritin ikuistaa kameralla. Vituralleenhan se meni, mutta ehkä siitä just ja just erottaa, että jotain siellä taivaalla oli. 

Noh, ei tästä kyllä ota mitään selvää.. 

Harmittaa, etten ollut maalla, koska siellä revontulet näyttäytyy aina niin upeina, kirkkaina ja taivas on jotenkin lähempänä. Eikä siellä sotke valot tätä näkymää. Toki jos olisi lähtenyt vaikka järvelle toikkaroimaan, olisi näkymät parantuneet, mutta ei sitten jaksanut, kun kamerasta loppui akkukin. Ja laturi on hukassa, mies sitä etsi anoppilasta illalla kun soitin, vaan ei tainnut löytää, oivoi.. Lisäksi sekoilin kameran valotusasetusten kanssa liian kauan ja siinäkin tuhrautui aikaa ja hienoin väriloisto hävisi tästä ainoasta lieskasta. Tyhmä minä. 

Viikonloppuna oli upea ulkoilukeli ja sain kaerin jopa hiihtämään kanssani! 5 vuoteen jos ei ole suksilla käynyt, niin kyllähän se vähän jännittää ;) Mut hyvin hiihdeltiin, reilu tunnin lenkki ja hiki saatiin pintaan :) Aurinko paistoi ja jäällä oli kiva lykkiä, vaikka luisto ei ollut alkumatkasta mikään paras. 

Eilen kävin sitten serkun ja velimiehen kanssa kävelemässä jäällä, porukkaa oli ihan sikana pilkillä, lenkillä ja hiihdoilla. Ihana nähdä, että ihmiset nauttii keväästä. Tämän toikkaroinnin päälle vielä tunnin kahvakuulailu ja olin aika valmista kamaa nukkumaan, mutta käly tuli vielä illan päälle kylään ja sitten nämä revontulet..! 

Kuuden aikaan soi kello tänään aamulla ja valmistauduin innolla työpäivään, josta piti tulla piiiiiitkä ja veemäinen.. hommat vaihtui lennosta aamulla ja maanantai osoittautuu tällä menolla viikon helpoimmaksi päiväksi. :) 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 

ps. edellisen postauksen ruokavastaus oli makaroonilaatikko. Tämän päivän ruoka on päättämättä, pitänee etsiä jostain ruokaraamattu eli keittokirja, tökätä sormi johonkin kohtaan ja se on siinä. 

Mihin sitä kissa karvoistaan tai tiikeri raidoistaan tai jotain

Näköjään tämä blogi päivittyy kuukauden välein,enemmän sääntö kuin poikkeus, no can do ja sitä rataa.

Sain viimeinkin luettua sen Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talon. Oliko vika minussa vai kirjassa, en tiedä. Loppua kohti juoni parani, mutta ei se kyllä mikään loistavin suoritus Lehtiseltä ollut. Miss Seinäruusun luin tässä välissä toiseen kertaan, se kirja on napakammin kirjoitettu. Sen lisäksi ostin kirjakaupan alennuksesta Lehtisen Pesää! - kirjan. Joo, en kuulu varsinaisesti ko. kirjan ikäryhmään (nuorten hyllystä kaivettu) mutta koska kerään Lehtisiä, sekin kirja kuuluu joukkoon. Komea läjä niitä on jo kirjahyllyssä, hyvä kuntoisia Mirkka -sarjan kirjoja mä metsästän.

Viime aikoina ei ole tullut tehtyä kirjahankintoja. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä taitaa olla viimeisin kirja, minkä olen hommannut, ellen nyt ihan väärin muista? Tai voi olla, että joku pokkari on sen jälkeen kulkeutunut mukana, kuka niitä muistaa. Syötäväksi kasvatetut on hyvä teos, kertoo sen, mistä se ruoka oikeasti tulee, eikä vastaus ole, että kaupasta. Osittain vielä kesken tämäkin.. Mihin tämä aika menee, kun ei lukemaankaan jouda??

Valokuvauskin on retuperällä, sillä en ole juuri jaksanut kameraa esiin kaivella. Ihme homma, inspiraation puute tai jotain. Lintuja kuvasin eräänä päivänä, samoin kissoja, mutta toiset oli liian säikkyjä ja toiset liian laiskoja.

Onneksi tuo kevät lähenee koko ajan ja päivät pitenee, löytyy se kadonnut inspiraatiokin sieltä, toivottavasti. 

Viikonloppuna sivistettiin itseämme leffassa käynnillä, käytiin katsomassa Anna Karenina. Se oli aika jännä leffa; romanttinen, hienosti tehty, teatterimainen. Välillä taas mietin, mitä hittoa tässä nyt tapahtuu, sillä tapa, jolla leffassa kohtaukset vaihtuivat, ei ollut ihan perinteinen. Kaksi tuntia meni kuitenkin ihan mukavasti ja jopa avokas tykkäsi, vaikka hällä oli eniten ennakkoluuloja leffan suhteen. Olihan se kieltämättä vähän erilainen leffakokemus kuin viime viikon Jack Reacher - Tappajan jäljillä tai sitä Hobitti... ;)

Kylmän kesän kuumat päivät

Viikonloppu meni töissä, paikallisessa konenäyttelyssä osastolla heiluen ja nyt on päivät sekaisin. Kalenteri väittää tätä päivää tiistaiksi, vaikka olen aika varma, että nyt on torstai. Uskon kuitenkin kalenteria, tämän kerran.. Viikonloppu meni kuitenkin mukavasti, vaikka töitä olikin. Mielellään sitä tekee ulkona töitä, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa - tosin lintujen laulua ei kuulunut viikonloppuna, Pojun Poika saunoo sen sijaan turhankin monta kertaa.

Eilisen päivän rämmin pellolla lakoontuneen timotein seassa 9:00-16:30 välisen ajan ja nyt on oikeastaan ihan kiva istua toimiston viileydessä. Niska ja käsivarret helottaa punaisena kuin tomaatit. Valittaa ei pitäisi, kun aurinko kerrankin näyttäytyi (ja sen mukana sitten superukkoset, jotka missasin), mutta ei ole tuo helle meikäläisen juttu. Semmoinen + 20, korkeintaan 22 lämmintä ja vieno tuulenvire välillä - se ois bueno. Pakkasten kanssa sama juttu - pakkasessa ei oo mitään vikaa, mutta se -30 on liioiteltua. Pakkasen kanssa raja kulkee siinä -15 asteessa. Jostain kumman syystä säitten haltija ei noudata näitä minun toiveita kelien suhteen, vaan ne on aina ihan viturallaan.

Eilen illalla kotiuduin siis töistä puoli kuuden maissa, makasin hetken reporankana sohvalla ja kampesin sitten itseni kaupungille. Kävin lainaamassa kavereilta pyykkipulveria (kiitos J & O!) ja hiippailin pyykkipulverit kassissa ja kamera kaulalla vielä noin 7 kilometrin lenkin, vaikka jalat huusivat hoosiannaa päivän kävelyistä muutenkin. Jokunen kuva tarttui kameraan matkalla kotiin:

Tuo liikennemerkki on tämän kuvan "se juttu".

Viimeiset ukkospilvet vetäytymässä pois kaupungin yltä

Kesäkukat, kuihtumaan päin jo

Kaksi tämmöistä heppuakin tuli vastaan :)

Nuutuneet ulpukat

Varrella virran

Paikallista rakennuskantaa

Tarvitseeko tähän edes lisätä mitään?? Tämä on jo melkein taidetta, ei hitto.. 

Rannalla

Perisuomalainen rantamaisema keskellä kaupunkia

Ihanan suttuisia kuvia, vaikka ennen tänne laittoa näyttävät olevan suhteellisen teräviä. Nice.
Jäin myös melkein kahdesti saman pyöräilijän alle, kun juoksentelin kameran kanssa ees taas kävelytiellä. Tyyppi nauroi jo toisella kerralla. Itse pohdin, jäikö se seuraavaan mutkaan odottamaan, että voi kokeilla kolmannen kerran kaatoa. Ei jäänyt.

Kotiin päästyäni jäädytin pari märkää pyyhettä pakastimessa ja viilensin kärventyineitä käsivarsia sekä kipeitä polvia niillä. Buranan kanssa unille, jotta voin herätä puoli kolmelta siihen, että kaksi jätkää (äänistä, siis puheesta päätellen) ajelivat skootterilla pitkin katua ja poikkesivat aina huudattamaan skootterin äänimerkkiä talojen pihaan. Se kuului kohtuullisen hyvin, kun hiostavan ilman vuoksi makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön ikkunat oli pakko pitää auki ja luulen, että samaan ratkaisuun oli päätynyt joku muukin meidän talossa. Siis mitä kettua?! Ei sitten nykynuorisolla muuta tekemistä enää ole. Menkää kotiinne nukkumaan, saatana. Ilmeisesti tyypit kyttäs, missä taloissa syttyy valot ja sitten karkuun. Perkele sanon minä, ei ollut kaukana, ettenkö olisi soittanut Kissalan poikia paikalle, mutta ilmeisesti joku ehti ensin, kun skootteria vietiin yhdessä vaiheessa kohtuullisen vilkkaasti pitkin katua ja sitten hiljeni. Luonnollisesti tämän episodin jälkeen ei nukuttanut ja meni pilkkiessä johonkin neljään saakka. Sen jälkeen sitten nukahdin ja karu aamu iski taas nyrkillä naamaan puoli seitsemältä.
Levätään sitten haudassa.

Käärmeitä paratiisissa

Zombivaellus jatkuu, viime yönä väistelin unessani tällaisia. Ja yritin tappaa krokotiilin poikasia jollakin lamaannuttamisaineella, joka oli samanlaisessa purkissa ku lasten hyttysmyrkky. Että semmosta. Nukutti muuten ihan hyvin, kiitos kysymästä, muuten vaan silmät ristissä ja tukka pystyssä.  Mutta aitta osoittautui jälleen hyväksi makuupaikaksi ja avokaskin sai nukuttua, kun ei satanut vettä.

ps. tuo on muovia, kuten näette ja tämä on eilen illalla ikuistettu mansikkamaalla, jossa nämä tyypit toimivat räkättirastaitten pelokkeena. Ja hyvin muuten toimivatkin.

Synttärionnea ja käsittämätöntä surua

Avokkaan kolmekymppisistä toipuessa, lauantaina oli juhlat ja vieläkin väsyttää. Pientä päänsäryn poikastakin meinasi sunnuntaina olla, mutta ei pahastikaan, joku muu tuntui voivottelevan huomattavasti enemmän.. vähillä unilla kuitenkin ja univajetta nyt paikatessa sitten. Mukavata oli, kiitoksia vaan kaikille ja etenkin meidän grillimestareille, jotka jaksoivat hikoilla loppu porukalle muikkuja, grillimakkaraa, aurajuustotomaatteja, pekoniherkkusieniä ja lihaa.. Ähky tuli!

Nam.. ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :)

Kävin hankkimassa synttärilahjaksi miehelle täytekakun. Sitä kun on oltu yhdessä jo vuodesta kivi ja kirves ja ei osannut kertoa, mikä ois synttärilahjatoiveena, niin päädyin tällaiseen ratkaisuun. Juju kakussa on se, että kuva esittää miehen harrasteautoa. Näköinen kuva tulikin, kiitos vaan JK Unelmakakku! :) Mansikkasitruuna täytteellä ollut kakku katos kyllä alta aikayksikön, 40 hengen kakku oli tälle porukalle jopa liian pieni :D 

Kakku :) Yllätys onnistui täydellisesti, kun vasta kahville tullessa mies kysyi, että jahas, mikäs se tämä on ja mistä tämä on ilmestynyt?! 

Ilta kului kivasti saunoessa ja laulaa luikautettiin sammakkokuorona vielä Kolmekymppinen. Sanoja ja säveltä oli muokattu kivasti, kiitos vaan soittajalle :) Mölkkyä ei kyllä nyt pelattu, vaikka suunnitelmissa oli. Perinteistä mölkkyturnausta odotellessa, pari viikonloppua vielä! Sää suosi onneksi lauantaina, vaikka ennusteen mukaan luvassa oli kuuroja; kolmen maissa ripotteli vettä, mutta muuten ilta oli oikein nätti, joskin vähän kylmä. En vieläkään uskaltanut uimaan lampeen, vaikka saunasta suoraan olis päässytkin. Sen verran kylmää se oli siellä Tampereellakin, hyrr. 

Tätä lajia kului illan aikana liiankin kanssa, vaihteeksi matokuuri otettu taas.. 

Eilen illalla käytiin katsomassa uusin Batman. Porukkaa oli kerrankin leffateatterissa ihan kiitettävästi, usein ollaan oltu paikallisessa teatterissa ihan kahdestaan tai korkeintaan muutaman henkilön kanssa. Aivan loistava leffahan se oli, lopputekstien alkaessa teki mieli alkaa taputtamaan, sen verran taidetta oli Nolan taas ladannut tulemaan. Suosittelen lämpimästi. Ehkäpä löytyy heti ilmestymisen jälkeen ko. leffa meidänkin hyllystä. Anne Hathaway teki loistavan suorituksen kissanaisena, paras sitä lajia minusta ja noh, Christian Bale on vaan niin Batman. Tykkään Nolanin leffoista, kun ne ei ole koskaan liian yksioikoisia, vaan pitää vähän ajatella, kun leffaa katsoo. Tämä oli samaa lajia ja voiko sanoa vielä kerran, että ihan pirun hyvä. Hans Zimmerin musiikki vielä tähän - love it. 

Samaan aikaan kun hehkutan leffaa, ei voi olla muistamatta Denverin ammuskelun uhreja. Taas tuli jollakin kovalevy täyteen ja se purkautui tällä tavoin - käsittämätöntä ja todella surullista. Vaikka ne ihmiset ovat tuolla kaukana rapakon takana ja tv, radio, netti, lehdet - joka paikka syytää koko ajan ilmoille sotaa ja itsemurhapommituksia, pysäyttää tällainen uutinen aina vähän enemmän. Että se kuolema tulee ja ottaa sinut ostoskärryyn tuollaisella tavalla, tuollaisessa paikassa. Se olisi voinut olla täälläkin tapahtuva juttu, ihan missä vain. Ei pysty käsittämään, taas kerran saa ihmetellä, että mihin tämä maailma on menossa?  Surullinen juttu, toivottavasti näitä ei tule lisää. Vaikka on varmaan ihan turhaa heittää tänne, että suruvalittelut uhrien omaisille, niin heitän sen silti. Ei ollut Obama väärässä sanoessaan puheessa, että koko USA ajattelee uhreja ja heidän perheitään, samoin koko maailma. Kyllähän tuo vähemmästäkin ajatukset vetää sinne suuntaan ja toki keltaisen lehdistön tekstejä luetaan täälläkin ahkerasti. 

Noh, elämä jatkuu kuitenkin synkistä uutisista huolimatta, niin kliseistä kuin se onkin. Tänään käytiin sitten kummipojan ja tämän äidin kanssa juhlistamassa ystävän pojan 1 vee synttäreitä :) Nuoren herran virallinen päivä oli just lauantaina, mutta kahvia ja kakkua tarjottiin tänäänkin! Hyvää oli ja pyörimällä kotiin.. Alun hieman kiukkuinen sankari oli jo loppuajasta yhtä hymyä ja kummipoika & talon esikoinen tulivat hyvin juttuun, kun pitkästä aikaa näkivät taas :)

Nyt on hetkeksi juhlat taas juhlittu. Aina kun sanoo näin, saa kutsun joihinkin kemuihin ;) Tai järjestää itte jotain... Huomenna oli tarkoitus lähteä ystävän lasten ja kummipojan kanssa Hoploppiin, mutta muu porukka on tullut kipeäksi, joten taidetaan mekin vaihtaa kohdetta vaikka leikkipuistoon, kirjastoon tai muuhun paikalliseen kohteeseen, jossa on kiva käydä retkellä 3,5 vuotiaan kanssa. 

Auringon keltainen - aurinkoa ei tänään muuten ole taas näkynyt..

Kesä alkaa olla lopussa.. Tai ainakin minun loma. Töihin torstaina ja viikonloppu töissä, sitten normaali viikkorytmi taas. Tiedossa on tälle kesälle kuitenkin vielä menoja ja tekemistä, että eiköhän sitä kohta olla ihan huomaamatta jo joulussa.. Eilen meinasi naurattaa, kun Pekka Pouta povasi säätä telkkarissa ja tuumasi, että ei osaa tässä vaiheessa vielä sanoa, että kuuluuko Suomi viikonloppuna korkea- vai matalapaineen rintamaan. No, villi veikkaus on, että kun koko kesän on satanut, niin eiköhän se sada vielä viikonloppunakin! Helteet on siirretty ens vuoteen. 

ps. minkä hiton takia muutamissa päivityksissä tulee keskelle tekstiä tollainen valkea laatikko, minkä sisään tuo teksti jää?! MINEN TAJUA! :)

Kesäloma.. kuvina

Kesäloma on jatkunut melko leppoisissa merkeissä. Turku-Tampere akselilta kun selvisin, jatkettiin viikonloppuna paikallisille Olutjuhlille. Huhhuijaa :) Otettiin kaverin kanssa viiniä perjantaina ennen baarikierrosta - avattiin pullo perinteisellä ruuvi-ruuvimeisseli-putkipihdit tyylillä. H soitti, että onko viiniä ja tottahan sitä nyt sen verran! Eipä käynyt mielessä, ettei meillä avaajaa ole, mutta eipä ollut eka kerta tätä lajia. Ens kerralla akkuporakoneella ;) Lopputulema on alapuolella; korkki pullossa ja viini vähissä. Enkä minä edes juo viiniä.. 

J tais tuoda tätä Venetsiasta.. meneppä uudelle reissulle sinne, oli se ihan hyvää :D Tuhottiin S:n kanssa lauantaina loput.. 

Kesä ilman kesäherkkuja on teeskentelyä, joten serkku tekas mansikkamarenkihöttöunelmaperhekakun. Ja odottaa kuvassa kakkulapio tanassa, että pääsee korkkaamaan sen ;) Oli ihan sikahyvää! 

Luin vaihteeksi koko Koskivuori-sarjan Enni Mustoselta. Suosittelen lämpimästi ja samalla pohdin kuumeisesti, voisko tätä saada jatko-osina lisää tai pitäskö vaan etsiä jo uusia kirjoja luettavaksi..

Käytiin eilen kihlajaiskahveilla (huom. ei omilla, ehehee.) Takasin tullessa kierrettiin maisemareittejä kun oli niin kaunis ilma. Autossa istuessa on aikaa räplätä kameraa. Yllättävän selkeetä kuvaa vauhdissa, ikkunan läpi otettuna. 

Tänään valettiin halliin lattia. Itsehän osallistuin keittiön puolelta ko. talkoisiin.. minä kun niin tykkään keittiöhommista >:)

Muuten on elämä ollut peruslössöttelyä: kotona ja anoppilassa, viikonlopusta ja reissusta toipuessa. Melko vähän on tullut kuvattua kotona, sinällään harmi, mutta eipä nuo kuvausilmatkaan ole mitkään parhaimmat olleet (seliseliseliseliseliseliseliii). Noh, tänään kuitenkin jotain tuon hallin kuvaamisen lisäksi:

Ruusuja ...

.. liljoja..

.. metsämansikoita!

Rentun ruusu. 

Kissankello

Veikkaisin äkkiseltään timoteiksi. Keskityin enemmän vesipisaroihin kuin kasvin lajiin :D

Tämän illan pikakuvasaldo on siis tässä, kasveja yllättäen. Kissojakin jahdistin linssiin, mutta ne pakeni paikalta lähes samantien. Itikat pääsi yllättämään pahemman kerran kun ohvi jäi sisälle. Pakko oli siis huitoa ja paeta itsekin paikalta. Tälle näyttää, kun itikka vähän imaisee verinäytettä miusta: 

Perussettiä. Ne vähän tulehtuu.. 

..joten sanotaanko, että en oikein arvosta hyttysiä.

Kesälomaa on jäljellä vielä ruhtinaallisesti (mun mittapuulla) ja siis vasta ensi viikon torstaina takaisin sorvin ääreen. Eipä ole haitannut, vaikka on sateinen kesä ollutkin, mulle riittää, että saa olla kotona ja tehdä omia juttuja ja olla omiensa kanssa :) Reissuttuakin on tullut ihan riittämiin tälle kesälle, syksyllä jatkan ;) 

Viikonloppuna keskitytään juhlimaan miehekkeen synttäreitä, odotan innolla :) Lauantaina olisi suotavaa, että aurinko paistaisi tai olisi edes satamatta, vaikka ois säkkipimeetä, mutta kun ei satais.