maanantai 28. toukokuuta 2012

Kaiken kiireen keskellä pitäisi ja PITÄÄ muistaa pysähtyä

Viime viikko työreissuissa, sitten ystävän luona, nyt veljen lakkiaisten ja omien valmistujaisten laitto. Kiire, kiire, kiire ja kiireeseen hukkaan vapaapäiviäni. 

Kiireessä pitäisi muistaa kuitenkin pysähtyä, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ajatus tuli vastaan jo viikonloppuna uutisia lukiessani, mutta myös nyt, kun luin taas Enkeli-Elisasta. Olen lukenut Enkeli-Elisa blogia, samoin Minttu Vettenterän blogia Elisan päiväkirjojen pohjalta. Kirjan luen heti, kun saan sen käsiini. Nyt Iltalehti uutisoi asiaa jälleen. Tästä pääsee lukemaan iltapäivälehden jutun ja tästä pääsee Enkeli-Elisa blogiin. Bloggasin tästä jo ehkä aiemminkin, mutta tämä aihe on entistä tärkeämpi, etenkin nyt, kun samainen iltapäivälehti kirkuu Hyvinkään tapahtumia. En väitä, että siellä oli kyseessä kiusaaminen, mutta lähimmäisestä välittäminen on nyt pointtini tässä. 

Päiväkirjat olivat tälle tytölle tapa purkaa pahaa oloa, jota ei näytetty ulospäin. Miksi olisikaan, koska sen näyttämällä myöntää olevansa heikko ja heikkoja mäntätään entistä enemmän. Julmaa, eikö totta? Kiusaamiseen pitää puuttua, oli se sitten missä tai minkälaista tahansa. 

On helppo kirjoittaa näin, mutta toteutanko sitä itsekään? En tiedä, jollakin tasolla kyllä, jollakin tasolla en. On välillä vaikea tulkita ihmistä, kun itse kestää kovaakin hevosenleikkiä melko pitkään - siihen oppii, kasvaa ja turtuukin- mutta rajat ne on Siperiassakin. Myönnän, että pitäisi seistä myös niiden heikkojen puolella, jotka eivät ole läheisiäni, niitä omia ihmisiäni. Toisaalta, osallistunko kiusaamiseen tai olenko kiusaaja itsekin, jos jatkan harmittomalta tuntuvaa huulenheittoa tajuamatta, että kaikki eivät kulje samalla aaltopituudella huumorissa? En osaa sanoa, ehkä näin, mutta olen toisaalta myös sitä mieltä, että ainakin aikuisen ihmisen tulee pystyä sanomaan, että lopeta, raja tuli vastaan. Pohdinnan arvoinen asia ja monisyinen juttu, indeed. 

Johonkin ratkaisuun ja pisteesen kiusaamisessa aina tullaan, oli se sitten suojamuuri, kiusaamisen loppuminen, välien totaalinen selvittely tai itsemurha. Itsemurha on äärimmäinen ratkaisu, joka ei kuitenkaan ole ratkaisu. Kiusaajat eivät toki pääse helpolla, kun uhri ottaa ja päättää elämänsä omin käsin, mutta tajuavatko he, että olivat todella tämän takana? Vai meneekö se niin, että "se oli semmonen sekopää"? Lisäksi tänne maanpäälle jää aika moni läheinen kantamaan sitä taakkaa, jonka itsemurhaaja jättää jälkeensä. Eli hiton huono ratkaisu, jos nyt ratkaisu ollenkaan. 

Joskus itsekin jonkinasteista kiusaamista kokeneena on vaikea ymmärtää, miten joku voi saada kicksit siitä. Vaikka omalla kohdalla tämä kohdistui ulkonäön arvosteluun, ystävyyssuhteiden hajoittamiseen ja yleiseen paskanjauhantaan nimittelyn lisäksi, en jaksa käsittää. Fyysinen kiusaaminen ja väkivalta ovat sitten vielä käsittämättömämpiä asioita, mutta sen tiedän varmaksi, että 15-vuotiaat tytöt voivat olla toisilleen niin julmia, ettei mitään jakoa.  

Toiset ovat vahvempia kuin toiset, puolustuskeinot löytyvät tarvittaessa. Minun keinoni oli kasvattaa jonkinlainen muuri ympärille ja täräyttää nasevampi kommentti takaisin. Nauraa itselle ja tehdä piikittelyistä pehmeitä, lopulta ne eivät enää tunnu, kun itse vetää itsensä jo polvilleen. Harrastan sitä edelleen, myönnetään, eikä se aina ole välttämättä hyvä juttu, mutta näin kukaan ei koskaan voi satuttaa minua pahasti. Tein sen jo itse. Sieltä kumpuaa myös osittain (oman huumorintajun lisäksi) se, että lähden mukaan huulenheittoon - eikä se raja tule itsellä ihan heti vastaan. Silloin tulee se hetki, jolloin pitäisi ymmärtää lukea sitä ihmistä, joka on herjan kohteena - mille se nyt tuntuikaan, häh?

En tiedä, oliko tuossa selostuksessa mitään järkeä, mutta niin. Päiväkirja oli minulle tärkeä silloin, mutta vieläkin tärkeämpiä oliva ystävät. Ystävät ovat jotain, mistä kannattaa pitää kiinni - ja vaalia ystävyyttä. Vaikka siitä yhdestäkin ystävästä, hänestäkin voi saada voimaa ja turvaa sekä sitä jotain, minkä vuoksi kannattaa edes yrittää. 

Väsyneillä aivoilla ei jaksa ajatella tämä pidemmälle, mutta kysykää ihmiset toisiltanne edes sen verran, että mitä sinulle tänään kuuluu - ja kuunnelkaa se vastaus, olkaa läsnä ja kysykää, voitteko tehdä jotakin. 

Huomenna jatkuu joka tapauksessa juhlien laitto ja keskiviikkona alkaa juhlinta omilla valmistujaisilla. 

                                        

Kauniita ja valoisia päiviä kaikille, myös teille, joilla on raskasta elämässänne syystä tai toisesta. Etenkin Hyvinkään suuntaan voimia kaikille. 

perjantai 25. toukokuuta 2012

Twiittaa mulle

No nyt repesi ja liityin twitteriin. Sekavahkon oloinen mesta, mutta aina pitää kokeilla jotain uutta. Se naamakirja ei toistaiseksi houkuta, selasin facebookia eilen illalla veljen tunnuksilla ja totesin, että siinä vasta sekava mesta. Lisäksi tuntuu, että naamakirjassa on entistä hankalampaa erottaa yksityiselämä / työelämä toisistaan, jos asiakkaat kyselee sinua naamakirjakaveriksi. Aina voi tietysti torjua ja keksi meriselityksiä. Entäs pomo ja työkaverit, pitääkö naamakirjassa olla niittenkin kaverina ja tykätä niistä tai tökkiä niitä? Tätä ongelmaa ei kyllä itsellä olisi, voisin hyvin liittääkin, mutta noin yleisenä pohdintana. Entäs jos on ihan mulkku pomo ja se vaan laittaa sulle naamakirja kutsuja - torjut ne ja selittelet, että "ei oo tullu käytettyä.." ja sitten jäät kiinni facettamisesta kesken työpäivän. Herrrrkullinen tilanne..Tai sitten, mitä sinne voi enää nykypäivänä lisätä - millaisia kuvia, millaisia päivityksiä? Pitäisi rajata melko tarkasti, ketä ottaa kaverikseen tai sitten rajoittaa päivityksiään.

Hankala homma, en jaksa ajatella. Twitterissä tuskin tulen twiittaamaan kovin ahkeraan, mutta saatan seurata aktiivisemmin. Saas nyt nähdä, kokeilu. Sieltäkin pääsee edes jollain tasolla pois..

Aamulenkki heitetty ja eka koneellinen pyykkiä pyörii. Imurointi ja tiskit, sitten kohti työterveyshuoltoa ja rokotuksen ottoa..

torstai 24. toukokuuta 2012

Voiko ihanammin päivä enää alkaa..?

No varmaan voi, riippuu keneltä kysytään, mutta minun aamu alkoi ihan hyvin 04:42 heräämisellä (ilman vekkaria!) ja noin 45 minuutin hölkkälenkillä Jyväskylän maisemissa :) Kävin kiertämässä Harjun alueen sekä keskustaa, sen verran maltoin pysähdellä, että otin kuvia samalla. Liikkeellä minun lisäksi oli kaksi rusakkoa, parikymmentä pulua, poliisipartio, kaksi pullomummoa ja yksi kirkon viereen penkille nyykähtänyt mies. Takaisin tullessa eli joskus puoli kuuden jälkeen alkoi olla sitten jos enemmän liikennettä, bussi, rekkaa, kadunlakaisijaa, töihin menijöitä ja niin pois päin.

Kesäaamut ovat niin kauniita ja ihanan rauhallisia. Eilen jo todettiin, että Suomessa kaupunki kuin kaupunki tai muu kyläpahanen näyttää tosi kivalle kesällä. Aamuisin etenkin, kun on vielä niin rauhallista ja hiljaista ja saa olla omien ajatustensa kanssa ihan rauhassa. En ottanut edes soitinta mukaan, ehkä jopa paremmin saa juoksun kulkemaan, kun koittaa keskittyä oikeasti siihen, eikä musiikkiin.

Tehokkaimmat tunnit alkaa meikäläisellä tästä ja päättyvät ehkä viiden seudulle iltapäivällä. Äiti jo opetti ala-koulussa ollessani, että kuuden jälkeen illalla ei opita enää mitään, turha tehdä läksyjä sen jälkeen.
Noh, katsotaan miten tämän päivän aiheet hyydyttää virran. Tällä hetkellä oon kyllä pirteä kuin kirppu, vaikka yöunet eivät olleet mitkään parhaimmat - kummasti kaksi illan mittaan nautittua lonkeroa sekoittaa unta liian ison tyynyn ja kuorsaavan huonekaverin lisäksi.

Seuraava etappi aamussani on venyttely, tukan kuivaaminen, ihmisen näköiseksi muuttuminen ja sitten hotellin aamupalalle mässäämään.

Ihanaa ja aurinkoista torstaita kaikille ja onnittelut rakkaalle pikkuveljelle, jolla on synttärit tänään!

ps. kaikista pyhistä päätöksistä huolimatta lankesin eilen shoppailemaan. 50 euron kengät 24 eurolla saa aikaan tämmöisiä reaktioita. Lisäksi matkaan lähti musta mekko, musta toppi ja turkoosi villatakki. Siinä meni päivärahat...

Loppuun vielä Epicalta nätti biisi: White waters

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Terveisiä aurinkoisesta Jyväskylästä

.. aurinkoa tosin ihailen sisätiloista, olen ihaillut koko päivän. Kaksipäiväinen koulutus työn puolesta menossa, aiheena sähköinen maailma. Illalla kenties geokätköilemään ja lenkkeilemään sekä totta kai syömään, jospa pysyy aurinko esillä ja keli hyvänä :)

Perjantaina kohti Kaavia, ystävän luo kylään viikonlopuksi. Ensi viikolla on vapaata torstaihin asti ja hillitön kiire veljen lakkiaisten ja omien valmistujaisten kanssa, mutta vapaata kuitenkin.Voi ottaa rennosti, kuten Mokka-kissa kuvassa :)

Mokka ottaa rennosti ja miksei ottaisi, ei kiirettä ja maha täynnä... 

Kukkapenkkiprojekti etenee myös - hitaasti mutta varmasti - saatiin multakuorma tilattua ja piirrettyä suunnitelmaa paperille, mitä siihen rinteeseen nyt laitettaisiin. Saattaahan se suunnitelma muuttua vielä reilusti ennen valmista, mutta on edes alkuperäinen suunnitelma, jota muokata. Myös portaiden tekemisestä siihen rinteeseen haaveiltiin eilen.. tulis aika tyylikkäät, kun laittaisi portaat keskeltä menemään alas ja molemmin puolin vaikka vuorenkilpeä. Karsittiin myös lammen ympärillä olevia terijoensalavia aika reilusti - tarkoitushan on kaataa kaikki ne 11 puuta pois, kaksi on jo nurin.

Kohta on toukokuu lusittu ja aina niin luotettavan ja oikeassa olevan Iltalehden mukaan tulossa on hellekesä! Sekä hyvä että huono juttu. En suuremmin pidä talvesta, mutta en liiasta helteestäkään. Niinhän se on, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Ihanteellinen keli olisi n.+20 astetta, jos enemmän, niin sitten hentoinen tuuli siihen mukaan. Sellainen kiva puuhastelukeli, missä ei aivot kärvähtäisi.

ps. perjantaina tilipäivä \,,/

pps. Facebookki on ollut ajankohtaisena aiheena viime viikkoina ja paluu naamakirjaan välkkyy mielessä o_O Sortua vai ei sortua? Tai voiko puhua sortumisesta? Syy poislähtöön oli oma ajankäyttö ja naamakirjan sekavuus - mutta nyt tuntuu, että siellä olisi hyviäkin puolia. Argh.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Tatuointikuumetta, auttaisko burana?

Voi taivasten tekijät, siitepölyallergia/flunssan lisäksi pukkasi viikonloppuna hillittömän tatuointikuumeen. Surffasin ystäväni googlen kanssa ympäriinsä eri hakusanoilla ja etsin mieleistä kuvaa. Devianartista  löytyi yksi vaihtoehto, jota voisi vähän muokata. Oma piirustustaito on nollassa, mutta jos kaverilta saisi apua.. :) Tai sitten tatuoija voisi keksiä siihen jonkin kivan lisäyksen. Saas nyt nähdä, tällä hetkellä sellainen keijukainen&kukkaköynnös olisi mietinnässä. Sellainen siisti, nätti tatuointi joka kuvaa jollakin tapaa minua. 

Miten se keijukainen nyt kuvaa minua sitten - no vaikka tonnikeijuna jos ei muuten. Nykyinen tatuointi on apila; tuo alempi versio noin suurinpiirtein, mutta hieman eri mallisena. Todella selkeä ilmaisu, ehkäpä kuvaakin tänne joskus. Uusi tatska joka tapauksessa suunnitteilla ja avokas nyökytteli vaan hyväksyvästi; toisaalta saa nyökytelläkin, kun herra on aikeissa suorittaa moottoripyöräkortin 30-vee lahjaksi itselleen - minä voin ottaa pari kuvaa lisää ;) Alkuperäinen suunnitelma pienestä kuvasta taitaa olla mennyttä.. Mutta ajankohta on sitten vasta syksyllä. Siihen mennessä selviää, kyllästynkö tuohon kuvaan vai en, otanko tuon kuvan vai en ja mitä kaikkea. 

Ihana kesäpäivä ja työpäivä; tosin tänään on mennyt hommat ihan putkeen, oikeasti. Ei yhtään maanantaifiilis - positiivista pitkien "lomien" jälkeen. Ja mitä siitä, vaikka turpaan tuli jääkiekossa - on siellä vaan niin hieno ilma. 

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kesäbiisi

Tästä tulee kesäfiilis, mukavan letkeä kappale, jonka bongasin kanavasurffatessani auton radiolla. Radio rock ei jostain syystä suostu kuulumaan kunnolla autossani ja aamut kuuntelen NRJ:n Aamupoikien juttuja muutenkin - sieltä siis bongattu.

Mekko päälle ja terassille - mitä siitä, että ulkona tulee vettä ja lämpötila lähentelee alhaisia lukemia!

torstai 17. toukokuuta 2012

Kukkapenkkiprojekti

Tässä ensimmäinen kuva kukkapenkkiprojektista eli lähtötilanne. Tätä projektia tehdään siis anoppilassani (epävirallisessa sellaisessa, kun ei olla naimisissa) ja kaikki alkoi viime syksynä, kun innostuttiin käyttämään glyfosaattia - kevääseen mennessä oli tosiaankin tapettu talossa ja puutarhassa. Taidettiin me yrittää tätä projektin aloitusta jo toissasyksynä, mutta liian laimealla seoksella ja talven jälkeen rinne oli entistä rehevämpi..

Hauskinta tässä projektissa on se, että meillä kotona äiti on ollut aina puutarhatonttu ja penskana ollut mikään niin ärsyttävää kuin joutua kitkemään, haraamaan ja muuten auttamaan niitten kukkien siirtelyssä. Tuntui, että joka kesä oltiin siirtämässä jotain kukkapenkkiä johonkin. Ei tule vanhuus yksin, koska suorastaan nautin tästä mullassa pemmastamisesta ja suunnittelusta, vaikka aika rankka oli kääntääkin lapiolla käsin tuo koko rinne. Yllättävän jyrkkä, ei kuvissa näy kunnolla. Selkä huusi eilen hoosiannaa paint ball pelaamisen päälle, kun olin kääntänyt 3 tuntia tuota rinnettä edellisenä iltana, mutta tänään lihakset suorastaan vetristyi, kun tasoteltiin aikaan saannosta.



En nyt tähän hätään löytänyt parempaa kuvaa kyseisestä rinteestä, johon tätä kukkapenkkiä nyt suunnittellaan tehdään. Lähtökohta on kuitenkin se, että tässä pihassa on lampi, jonka ympärillä on Terijoensalavia 11 kappaletta, kaksi tuossa rinteessä. Ne kaadetaan pois ja tuo rinne tulee näillä näkymin koostumaan kivikkokasveista ja kiviryhmistä, vuorenkilvestä ja erilaisista perennoista. Saas nyt nähdä mitä me siihen keksitään, mutta suunnitelmia on. 

Tässä koko komeus viime syksyltä glyfosaattikäsittelyn jälkeen. Tarpeeseen tuli, niin paljon oli muun muassa juolavehnää, voikukkaa, valvattia ja muita rikkakasveja, että helpompi alku ainakin uudelle kukkapenkille, kun edelliset on tapettu alta pois. Kun koko rinne oli lakastunut syksyllä, haravoitiin suurin osa kuolleesta nurmesta ja kasveista poijes, helpotti kääntämistyötä nyt keväällä. Otin tänään kuvia, kun saatiin käännettyä tuo rinne ympäri toissailtana ja tasoiteltua tänään hyväksi - laitetaan tänne jahka viitsitään.

Seuraavaksi suunnataan puutarhamyymälään hamstraamaan maisemointikangasta ja kukkia. Ehkä jotain pensaitakin..? Tänä kesänä suunnitelmissa on viskoa erilaisia kehäkukan ja vaikka ruiskaunokin siemeniä tuohon rinteeseen, että saadaan jotain väriä edes loppukesästä. Ensi keväänä sieltä pitäisi nousta sitten helmililjoja ja tulppaaneja... 

Tänä iltana Suomi - USA ja mitä minä teen pelin aikana?! Menen katsomaan paikallisen teatterin esitystä. Peli tallennukseen ja jännitys päälle sitten jälkikäteen, vai liekkö tuossa nyt niin jännittämistä ... 

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Päivän saldo: mustelmia, auringon polttama iho ja hitsin hyvä mieli!

Tänään oli normaalista poikkeava työpäivä, kun pidettiin allekirjoittaneen luotsaamaa tykypäivää. Ohjelmassa oli paint ball peli, jousiammuntaa ja syöpöttelyä paikallisessa terassiravintolassa. Kertakaikkisen hieno päivä :) Omassa kamerassa ei ole paint ball pelistä kuvia (no itse peliä olisi ollut aika hankala kuvata..), mutta pari jousiammunta kuvaa löytyy ja mojovasta mustelmasta myös todistusaineistoa.

Paint ball on laji, jota olen aina halunnut kokeilla ja ihan fiiliksissä olen vieläkin kyseisestä pelistä! Sydän hakkas ja adrenaliinit nousi jo heti pelin alussa, saati kun juoksi risukossa tai konttasi pitkin maastoa ja kuunteli joka rapsahdusta, mistä päin hyökkää vihollisia. Joukkueet jäi aika pieniksi, 4 - 5 mutta hauskaa oli, sitä ei voi kieltää :) Osumia tuli ja osumia (ehkä?) tein ja panoksia kului.

Jousiammunta oli yllättävän vaikeaa, vaikka se helpolta näyttääkin. Ammattisanasto tähän asiaan ei ole hallussa, mutta niitä jousia oli nyt kaksi erilaista joka tapauksessa ja se missä oli liipaisin, oli mielestäni helpompi. Herran haltuun, mitä nämä ovat nimeltään. Jousi on jousi ja nuoli on nuoli ja maalitauluun ammuttiin.





Ammattimaista jousiammuntaharjoittelua... heikompia hirvittäs ja Robin Hood ja muut jousipyssyäijät pyörii varmasti haudassaan niin, että pölinä käy! 

Saattoi niitä jokunen mennä ohi maalitaulustakin.. "saattoi osua johonkin sammakkoon.. tai oravaan!" ;)

Onnistuin käräyttämään niskan, dekolteen alueen (tulee näyttämään upeelta veljen lakkiaisissa mekon kanssa!) ja naamani auringossa - no eipä mitään uutta auringon alla, joka keväinen ja kesäinen "hupsista saatana, aurinkorasva unohtui" - tapaus. Ja ei toivoakaan, että nämä rusketukseksi muuttuvat, ehei, punaisena pysyvät ja hiipuvat sitten pois. Avokas sen sijaan alkaa olla jo
kasvoistaan mukavan ruskettunut, kun puuhailee päivät ulkotöissä. On se niin väärin! 


Maanantaina seuraavan kerran töihin, ai hitsi miten kiva. Viikonlopun suunnitelmissa on projekti kukkapenkki anoppilassa ja vierailu vanhempien luona, ehkä leffassa käynti, juoksulenkki ja muuten vaan rentoa meininkiä erinäisten ulkotöitten lisäksi. Muutama kirja odottaa myös lukijaansa, Sofi Oksasen Puhdistus ja Riikka Pulkkisen Totta.


ps. kyllä, minulla on vihreä paita. Ja tällä hetkellä istun bloggaamassa pinkki paita päällä. Mitä minä kirjasin tänne joskus näistä väriasioista? Että mustaa vaan, kunnes löytyy jotain tummempaa? Vero Modan myyjä myrkytti minut. Minut huijattiin ostamaan keltainen paita (huijauksesta voi melkein puhua, koska mietin kotona, että mitä pirua tuli tehtyä) ja nyt minusta tuntuu, että voishan sitä mustien vaatteiden keskellä jotain pientä väripilkahdusta olla.. Auts. Ohi menevää, pakko olla. Musta on aina musta ja tummat värit on aina tummaa.

pps. Sonata Arctican uusin levy, Stones Grow Her Name oli viime yönä soitossa Radio Rockilla! Jäi jostain syystä kyllä kuulematta, kun alkoi 00:00 kyseinen setti. Täytynee hommata itselle :)

Kesällä lähimmät Sonatan keikat olisi Oulussa, Qstokissa, noh olen ko. viikonlopun töissä. Seuraava olisi sitten Vuokatissa, Sotkamon Sykkeessä, ihan auki on tuo viikonloppu vielä ja saakohan sinne edes lippuja enään.. Mikkelissä olisi sitten elokussa vielä Jurassic Rock, siellä viimeksi olin Sonatan festarikeikalla ja hypättiin kaverin kanssa tuplabenji. Tuon reissun voisi muuten uusia, mutta kaveri on tuolloin viimeisillään raskaana, joten veikkaan, että joudun hommaamaan uutta festariseuraa :D

Tykkään. Ja tästä sekametelisopasta myös. Tykkäätkö sinä?

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mitä kaikkee kesäkuumalla voikaan harrastaa..?

Kyllä se kesä sieltä tulee, uskon vakaavasti näin, vaikka viikonloppuna oli sateista ja kylmää. Äitienpäivä oli onneksi aurinkoinen, vaikka jokseenkin tuulinen. Saatiin siivottua pihaa ja aitta :) Kohta pääsee aittaan nukkumaan eikä paleltumiskuolema uhkaa kesken yöunien! 

Töitten merkeissä etsin hyviä lehmäkuvia koneeltani ja löysin samalla vaikka mitä vanhoja kuvia. Kokosin tänne tämmöisen kesäfiilistelypostauksen vanhojen kuvien avulla. Ja samalla tekee mieli lähteä kuvaamaan lisää... 

Mitä kaikkee kesäkuumalla voikaan harrastaa..?


Voi nauttia auringon paisteesta.. 

.. ihailla luonnon vihreyttä ja kasvuvoimaa.

.. odottaa hupsuna ukkosta tai vaihtoehtoisesti pelätä sitä hupsuna.


.. katsella ihaillen upeita auringonnousuja.

.. ja melkein yhtä upeita auringonlaskuja.

..kerätä kukkia.

.. ihailla maailman värejä.

.. syödä mansikoita.


.. ihastella eläimiä, toiset ihastelee niitä toki ympäri vuoden 
ja toiset kesäisn kotieläinpuistoissa.

.. pelätä ötököitä (ja kuvataan niitä).

.. nyppiä kukan terälehtiä; sataa - ei sada / rakastaa - ei rakasta periaatteella.

.. polttaa juhannuksena kokkoa. 





.. pyöräillä. 

.. olla utelias ja maistella uusia makuja.

. .viettää aikaa ystävien kanssa (kuvassa edesmennyt ystävä). 

.. pelätä käärmeitä.

.. käydä marjastamassa.

.. reissata. 




 Nämä ja kymmeniä muita juttuja :) Vaihtoehtoisesti otsikon jatko menee Vaatteet pois biisissä näin:


Mitä kaikkee kesäkuumalla voikaan harrastaa?Voi festareilla sammua ja oksentaa.Vai tahtoisitko hullun lailla rakastuu?Täyttä ymmärrystä vailla beibi I love you!
- Klamydia - Vaatteet pois


Elämä on valintoja, tässä nyt muutama vaihtoehto tuon lisäksi :D



keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Hameen helmoja ja kiristäviä korkkareita

Nyt ollaan asian ytimessä, melkein kesässä. Ei mene pitkään, kun todella ollaan kesässä (eikä mene kauan kun se on jo ohi, mutta eipä mennä asioiden edelle!).

Hoksasin, että kappas perhanaa, siellähän ei ole enää lunta eikä jäätä (paitsi jossain Rovaniemellä ehkä, tsooori!) ja voin näin ollen laittaa huoletta korkkarit jalkaan. Hurjastelin tosin jo viime viikolla hameen ja saappaitten kanssa. Tällä tasapainolla ei käytetä korollisia kenkiä talviaikaan, vaan tallataan turvallisesti tasapohjilla. Mutta, ostin eilen uuden hameen Halpa-Hallista. Ei muuten ole turha mainos tuo "Halpa-Halli yllättää", koska sen se teki. Menin hakemaan maitoa ja löysin samalla reissulla hamoseni. Kätevää. Arvelin sitten tänä aamuna, että vaelluskengät/juoksukengät/normilenkkarit eivät välttämättä ole paras mahdollinen valinta, joten sujautin aamusalin jälkeen jalkaani mustat korkokengät, tosin korko ei päätä huimaa, mutta on kuitenkin. Sisko osti nämä aluperin itselleen, mutta osoittautuivat hälle liian suuriksi, minulle sopiviksi.

Vannoin talvella, että koska tuleva eli nykyinen työni on enemmän toimistohommaa, tulen pitämään hameita, mekkoja ja etenkin niitä korkkareita / muita söpöjä kenkiä kesän aikana enemmän kuin koskaan. Aiemmat työnkuvat ovat olleet kutakuinkin töitä, jossa Dimexet ja kumikengät osoittautuvat parhaiksi työvaatteiksi..

Ihania kenkiä riittää, toissa päivänä tein alelöytöjä paikallisessa kenkäkaupassa, valitettavasti ilman rahapussia.. Tosin vastaavia löytöjä on jo vaatehuoneen kenkähylly täynnä enkä kuulema saa uutta pätkää hyllyä uusia kenkiä varten. Haussa ovat toistaiseksi kesäsandaalit; siis sellaiset huolettomat, siistit sandaalit, mieluiten mustat, jotka voi laittaa hameen tai housujen kanssa tai pitää vaikka ilman vaatteita. Minulla oli sellaiset monta vuotta, mutta viime kesänä ne tulivat tiensä päähän, kun vasen kenkä halkesi pohjasta. Ei auttanut hieno tuulilasiliima korjauskaan.. On se kumma, että auton tuulilasi pysyy sillä sotkulla paikallaan, mutta kenkä ei korjautunut! Noh, roskiin meni ne aarteet ja mitäs tänä kesänä käytetään?? Ei löydy sellaisia kenkiä ehkä enää koskaan kenkäkaupoista. En halua sellaisia roomalaislegioona kenkiäkään, vaikka nuo eksät vähän niitä muistuttivatkin.
Ja tosiaan, tällä sandaalivuodatuksella en tarkoita sellaisia rumilussandaaleja kuten nämä

Ja otsikkoon viitaten, nämä jalassa olevat kengät puristivat aamulla himppusen, mutta nyt on joko jaloista hävinnyt tunto tai sitten nämä ovat venyneet juuri sopiviksi.


maanantai 7. toukokuuta 2012

Heliumpallo

Niin hyvä biisi. Ensimmäisen kerran kuultuna todella omituinen ja sanat utopiaa, mutta mitä useammin kuuntelee, sitä paremmaksi muuttuu - kuten kaikkien kyseisen bändin biisien kanssa.


perjantai 4. toukokuuta 2012

Kiekkohuumaa

MM-kisat on täällä taas \,,/ Enkä nyt tarkoita sitä, että ne on taas Suomessa, vaan ihan yleisesti ottaen, että taas on se aika keväästä, kun kokeillaan, kenellä on paras joukkue. Lippuja en kotikisoihin hommannut ihan siitä periaatteesta, että sillä rahalla reissaa Keski-Eurooppaan helpostikin. Ehkäpä jonain päivänä saan vielä aikaan niin paljon, että ostan liput, mutta en kotikisoihin. Kyllä oma sohva aina täyden jäähallin hakkaa, vaikka oishan siinä tunnelmaa. Mutta jos persaukisen pitää ostaa se tunnelma tuolla hinnalla, niin keksin oman.

"Elä keskellä MM-lätkähuumaa" oli joku mainos. Sopii minulle, muttei varmaan kaikille. Jo ammattikoulussa ollessa oli lauma naiseläjiä, jotka eivät voineet sietää kiekkoilua. Asuin asuntolassa ja tähän aikaan keväästä käytiin muutama kiivas taistelu, katsotaanko töllöstä Päivien viemää tai tuomaa vai MM-lätkää. Jotenkin muistelen, että taisin hävitä sen ottelun ja katsoin pelit jatkossa muitten asunnoissa tai poikakaverin luona. Sen jälkeen olen tehnyt selväksi, että kun alkaa MM-lätkä, niin heikommat voi häipyä. Onneksi avokas on yhtä innokas, joskaan ei kestä mun huutoa ja kiroilua. Kiekko ei kuulema liiku sen vikkelämmin, eikä maaleja synny vaikka huutaisin taivaaseen saakka. No mistä sen voi varmaksi tietää??

Itse protestoin edelleen sitä vastaan, että Yle luopui kiekkopelien näyttämisistä ja ne siirtyivät Maikkarille. Laiha lohtu on se, että Suomen pelit näkyvät ilmaiskanavilta joka tapauksessa. Niitä muuten vituttaa, joilla Ava ei näy, kuten vanhempieni luona ei satu näkymään. Sitä kun ollaan lähetyskatveessa ja uskon, että joku muukin on. Ylen ykkönen ja kakkonen sen sijaan eivät koskaan pettäneet. Ne näkyivät jo silloin, kun Maikkari ja Nelonen vasta virittelivät toimintaansa. Ja (C)anal + taas - rahaa tahkotaan vaikka henki menisi ja rahaa tulee, koska henkiä menee, jos ei lätkä näy töllöstä. Toisaalta minua ei välttämättä kiinnosta joku Ruotsi vs. Uzbekistan ottelu, sen verran tylsä tyyppi olen, että katson lähinnä Suomen pelit sekä mitalipelit. Niin ja jos on mielenkiintoisia vastakkain asetteluja, kuten Ruotsi - Kanada.

Antero Mertaranta tuo lätkäfiiliksen viimeistään selostuksillaan, mutta toisaalta ei se selostus ole koko pelin suola. Harvemmin on selostaja maaleja tehnyt, mutta hyvä ja osaava selostaja luo tunnelmaa. Mun usko Mika Saukkoseen ei ole kovin suuri ja vahva.

Täältä löytyy otteluohjelma. Tänään se alkaa. Kisaeväät ostan iltapäivällä, kaivaudun mukavasti sohvaan ja viritän äänijänteeni huippuunsa. Varmuuden vuoksi.


HB_trick_stick_puck.jpg


ps. tämä HockeyBird-maskotti on ihan mainio, vaikka en näistä vihaisista linnuista niin suuresti perusta. Tässä ja Kimi Räikkösen kypärässä olevassa IceBirdissä on kyllä ideaa. Hyvä Suomi jo tältä osin \,,/

pps. lintu on kopsattu täältä.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Eläimellinen, kuvauksellinen vappu

Vapun kunniaksi sain näitä kuvia nyt tänne hilattua. Lähinnä kahtena viime päivänä kuvattuja otoksia:


Munkkeja - anoppi teki eilen illalla ja minä syöksyin kuvaamaan hyvää asetelmaa; en ehtinyt, kun siihen kasalle säntäsi syömämiehiä. Tässä jäljelle jääneet yksilöt. Oma munkkisaldo tänä vuonna yksi kappale.


Käytiin eilen ajelemassa ja katsomassa paikkoja, josko löytyisi joutsenia kuvattavaksi. Noh, ensin sattui fasaani vastaan!

Ja sitten näitä joutsenia tulvapellolla.. 

.. toinenkin pari oli siellä :)

Anoppilaan tultua otin kuvia kissasta, joka ravelsi vastaan. Katso tiikerin loikkaa.. 

Jähmettynyt Miisa-kissa

Tänä aamuna aloitin kameran kanssa heilumisen yläkerrassa majailevasta kukasta, vappukukka!

"Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli" :)

Sinistä ja valkoista vappuna

Kaksi kurkea parkkeerasi syömään pellolle vanhempien luona.. 

.. mut sitten ne säikähtivät kuvaajaa. 


Että semmosta. Ei nyt mitään mestariotoksia, etenkin lintujen kanssa räiskin miten sattuu ja pitkällä putkella - kohteet kun tuppasivat karkaamaan heti havaittuaan liikettä / ihmisen paikalla. 

Lintujen kuvaaminen on mielenkiintoista, mutta siihen tarvitsisi kyllä toisenlaisia välineitä ja pitkät hermot. Ja hiljaiset askeleet. Ja kuvien muokkaaminen jäi lähinnä copyright merkintöjen asteelle, ei jaksa istua koneella säätämässä ja Lightroomin kanssa menetin jo melkein hermot - on siihen se ohjekirja toki tuolla... 

ps. klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi.