Päästäinen.

Otsikko on sisäpiirin lempinimi pääsiäiselle, tälle mämmin, noitien ja suklaamunien juhlalle. Ja palkalliset vapaat vielä, oi onnea! Mutta muistaako (tietääkö) kukaan, miksi pääsiäistä vietetään? Minulle se on paukutettu jonnekin tuonne takaraivoon pyhäkoulussa nyrkillä tapettavan kokoisena ja sen huomaa. En ole uskossa, uskon vähän jokaiseen instanssiin varmuuden vuoksi, mutta siinä sen näkee, miten lapsuuden usko ja opit vielä vaikuttavat pitkään. 

a)  Hiljainen viikko  on muistissa; malkamaanantai menossa

b) Pitkäperjantaina ei lähdetä rilluttelemaan. Se tuntuu lähtökohtaisesti typerältä ajatukselta.

Tuo osio b on sellainen, että jotenkin minuun on saatu iskostettua, että pohjimmiltaan uskonnollisina juhlapyhinä ei riekkumaan rueta. Ei joulupäivänä eikä pääsiäisenä varsinkaan. Vieläkään en osaa lähteä kylille luuhaamaan noina päivinä, vaan olen mieluummin kotona. 

Täti-ihminen nostaa vahvasti päätään minussa ja maiskauttelen paheksuvasti suutani. Veljeni sanoi, että hän ei myöskään osaa lähteä noina juhlapyhinä mihinkään, ajatus tuntuu väärältä. Ei vissiin kasvatusopillisesti mennyt äiti ja isä ihan vituralleen, jos tällaisen lapsiinsa istuttivat, että kotonakin voisi välillä olla perheen kesken. 

Niin, pääsiäinen on alunalkujaan uskonnollinen juhla, Jeesuksen ylösnousemusjuhla. Lyhyenä kertauksena, muistini mukaan Jeesus naulittiin ristille pitkäperjantaina. Joskus lapsena tuntui, että tuo perjantai oli oikeasti pitkä kuin piina viikko. 

Karjalaista perinnettä edustaa virpominen. Virpominen tapahtui palmusunnuntaina ja palkka haettiin pääsiäispäivänä, joskin nykyään oikaistaan ja annetaan palkka heti. Kummipoika 4 vee harjoitteli lorua ja sanat meni näin "virvon varvon palkka mulle", siinä oikaistiin pari turhaa mutkaa suoraksi :D Tämä perinnehän on myös Jeesuksen muistoksi kasaan laitettu, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset huiskuttivat palmunoksilla. Joku keksi myöhemmin, että tästähän voi saada palkkaakin...

Trullien uskottiin kulkevan etenkin pitkänäperjantaina ja sen jälkeisenä lauantaina ja ne tekivät vahinkoa kotieläimille. Trullien varalta tehtiin taikoja ja uskottiin, että pääsiäiskokon poltto karkottaa pahan.  Joskus 1980-luvulla keksittiin yhdistää nämä noidat tähän virpomiseen ja hommasta tuli lasten huvia. 

Olihan se kakarana hauskaa kiertää noita-asussa pitkin kylää ja hokea tuota virpomislorua. Meitä oikein odotettiin, kun kyläläiset tiesivät, että meidän sisarussarja on rohkeita kiertäjiä ja mentiin taloon kuin taloon. Muistan, että eräs vanha mies soitti kerran isälle ja kysyi, eikö ne lapset aiokaan virpoa tänä vuonna. Itse olin ehkä jos 13korvilla silloin, mutta veli 5 vuotta nuorempi ja virpomiskierrokset oli jo rajoittuneet lähinnä lähimpiin taloihin veljen toimesta. Mutta ei mitään, pistettiin kamat niskaan ja käytiin virpomassa, tilanteesta on valokuvakin ja muistan, miten ilahtunut tämä mies oli. Että jos ei muuta, niin ilahduttaa tämä perinne niin lapsia kuin vanhuksiakin. Moni stressaa nykyään, että pitää olla suklaata ja karkkia hamstrattuna taloon JOS sinne tulee virpojia, mutta muistan, että me saatiin palkaksi joskus jopa 50 penniä tai markka tai ihan vaan pullaa. Joskus palkka luvattiin toimittaa myöhemmin, mutta sekin passasi meille. 

Joka tapauksessa, nyt on menossa pääsiäisviikko, hiljainen viikko. Ei tässä ihan pääse rauhoittumaan pääsiäisen hengessä, kun työt on tehtävä, mutta kun ne odotetut pyhät tulevat, niin oisko mitään, jos jokainen olisi perheensä kanssa edes sen Ptkäperjantain? Ei stressata siitä, jos jäi rairuohot kylvämättä kuten allekirjoittaneelta tai jos pääsiäislammasta ei jaksa tänäkään vuonna valmistaa. Ei se ole niin justiinsa, vähän sama homma kuin joulun kanssa. Ollaan yhdessä ja nautitaan siitä. Uskaliaimmat voivat ehkä kertoa lapsilleen, miksi pääsiäistä oikein vietetään, jotta ei sekään unohtuisi. Liekö sillä niin väliä, uskooko kyseiseen tapahtumaan, tässä kohtaa voisi vetää kortin "yleissivistys" taas käyttöön.

Ihana ihana kevät ja tulppaanit!