Matkakuumetta ja kuulumisia

Torstaina lähtö Prahaan, joten pikkuhiljaa alkaa ajatukset olla jossain ihan muualla kuin työhommissa. Ja nyt on vasta tiistai eli missä ne ajatukset ovat huomen illalla.. Edellisestä ulkomaan reissusta on vuosi vai jo kaksikin? Ellei Tallinnan reissuja lasketa ja eihän niitä lasketa. Silloin oli kohteena Slovakia ja Itävalta, joista tykkäsin kovasti, joten tuskin Tsekin Prahakaan tuottaa pettymystä.

On se jännä, että opiskelijana ei ollut rahaa mutta oli aikaa. Ei siis reissuja, rahattomana. Nyt on töissä, olis rahaa (joopa joo) mutta ei sitten sitä aikaa. Tämä reissu on varattu kalenteriin jo maaliskuussa ja nyt on hetkellistä katumusta ilmassa, ihan vaan siksi, kun kaikki työjutut jää seisomaan. Toisaalta, tulee tosi hyvään saumaan tämä reissu, kun alkaa olla hermot suhteellisen kireällä jo ja ankea syksy painaa päälle..

Prahan reissu on totta kai päällimmäisenä mielessä, mutta myös sunnuntaina oleva Nickelbackin keikka! Armas avokkaani hommasi sinne liput, joten Prahan koneesta suoraan hotelliin ja sieltä keikalle. Maanantai kulutetaan vielä Helsingissä. Jos jostain saisin tähän hätään ylimääräistä, niin Verkkokauppa.comin myymälästä mukaan lähtisi vähän kamerakrääsää. Mut taidanpa odotella veron palautuksia..

Syksyn värejä viikonloppuna

Syksy on kyllä sanana ankea. Tai noh, ankea ja ankea, tykkään minä syksystäkin ja tänä syksynä on ainakin säpinää tiedossa. On Prahan matka, mökkireissu, saunailta, ystävän häät... ja töitä. Viikot tulee kulumaan mielettömän nopeasti, kun jo nyt ajatuksissa käy "täh, nytkö on jo perjantai!" - ennen oli lähinnä "tulis jo se viikonloppu" - tyyppinen huokailu.
Lisäksi on ihan kiva, kun tulee ruska ja onhan se kiva, kun on raikkaita pakkasaamuja ja voi polttaa pimenevissä illoissa kynttilöitä.. se mistä en tykkää, on väsymys siihen pimeyteen ja valon vähyys etenkin aamuisin (kun en saa silmiä auki)  sekä se, että kohta joutuu taas persjalkainen paaraamaan hangissa ja hankaamaan auton ikkunoita puhtaaksi. Toisaalta, talvi on ihan kiva vuoden aika myös, jos on autotalli mihin ajaa auton.. Ja auttaiskohan kirkasvalolamppu? Vois kokeilla.

Viikonloppuna istuteltiin anopin kanssa kukkasipulit kukkapenkkiprojektiin ja toivon mukaan sieltä nousee keväällä krokuksia, helmililjoja, narsisseja, tulppaaneja.. Ja se on yllätys, mistä niitä nousee ja miten paljon, minä ainakin nakkelin surutta ne sipulit sen kummemmin miettimättä sinne penkkiin.

Viikonlopun kuvasaldoa

Muuta hienoa, viime aikoina tapahtunutta on se, että rakas ystävä sai toisen lapsensa eilen kello 04:15. Terve poika ja kummipojastani tuli isoveli. Hieno fiilis itselläkin, vaikka mulla ei ole osaa eikä arpaa asiassa, tavallaan :D
Lisäksi toinen hyvä ystävä kävi eilen kylässä koiransa kanssa. Meni ihan liian nopeaan aika! Mahtavaa tietojen vaihtoa (ei missään nimessä juoruilua), hyvää ruokaa ja seuraa ja valokuvien ottoa. Seuraavan kerran tavataankin varmaan vasta marraskuussa. Taas voi todeta, että työt haittaa veemäisesti tuota vapaa-aikaa.

Wimppu moikkaa :)

Ja loppuun vielä kirjoista, aloitin lukemaan vanhempien luona Kätkäläistä (Simo Hämäläisen kirja) ja täytyy sanoa,että melkein harmittaa, etten ennen ole tuohon kirjaan tarttunut! Hauska teos. Simo Hämäläiseltä olen lukenut aiemmin Nauravien ihmisten kylän. Kätkäläiskirjoja on enemmänkin, ehkäpä tässä minulle syksyksi "uusi" kirjasarja luettavaksi :)
Muistelin aiemmin, että Pietari Toropaisen pilvilinna olisi myös Hämäläisen kirja, mutta sehän on Kalle Isokallion. Se on myös hauska kirja, suosittelen. Ja jos pysytään suomalaisten mieskirjailijoiden puolella, niin kyllähän Veikko Huovisen Lentsu on teos, joka kaikkien pitää joskus lukea. Itse luin sen 12-vuotiaana, mummon kirjahyllystä kun kaikki kirjaston lainakirjat oli luettu. Vois olla uusinnan paikka.

Niin ja mulla oli pieni black out Sofi Oksasen uusimman kirjan kohdalla "Se oli joku Pääskyset putosivat, ei ku häh?!" .. oisko se ollu kuitenkin Kun kyyhkyset katosivat.. ;)
Oksasen kirjoista tykkäsin eniten Baby Janesta ja Puhdistuksesta. Puhdistus pyörii nyt leffateattereissa, ajattelin lähteä katsomaan. Avokas ei ollut kauhean innostunut, mutta menen sitten vaikka yksin. Jospa osoittautuu hyväksi leffaksi eikä pettymykseksi..

Kukkapenkkiprojektin uusimmat kuvat

Pari kuvaa kehityksestä:

Maisemointikangas ja kiviä pitämään sitä paikallaan ja estämään mullan valumista

Multaa, multaa, multaa

Istutuksia :) Multa pysynyt hyvin, vaikka samana iltana tuli rankkasade!

Lähikuvaa kukkasesta

Portaat tulossa

Jotain ihan muuta, mitä ei toivota penkkiin.. 

Sammalleimu :)

Portaat melkein valmiina eilen illalla + jonkun varpaat

Koko show ja paljon enemmän

Otsikko tulee tästä ja tämän biisin kuulin tänään ensimmäistä kertaa, kun ostin PMMP:n uuden Rakkaudesta levyn. Samalla mukaan tarttui ah niin hyvä Sonata Arctican Stones grow her name lättynen. Siinä on kaksi bändiä, jotka eivät näytä pettävän. Tuo Koko show on kyllä hauska biisi, hyvät sanat ja mukava lallatus. Näissä PMMP:n sanoituksissa on aina kaksi ulottuvuutta - aluksi ihmettelee, mitä hittoa tuo ja tuo tarkoittaa tai että on pöljät, mutta tarttuvat sanat - pikkuhiljaa ne aukeaa, toiselle toisella tavalla. Tykkään.

Tämän päivän ohjelmistossa oli totta kai töitä. Perusmaanantai ja puolen päivän jälkeen iski armoton väsymys, iltapäivällä ajoin kotiin suurin piirtein toinen silmä auki, siinähän tuo tie kulki, missä aamullakin.. Anoppilaan päästyä sinnittelin hereillä, mutta sitten erehdyin vaakatasoon lukemaan Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekkejä - mukavasti meni 45 minuuttia unessa, kunnes heräsin säikähdykseen, että ei helvetti, paljonko kello on ja missä minä olen?! Tarpeeseen tuli, sen voin sanoa,vaikka normaalisti en päiväunia nukukaan ja mielestäni koisasin ihan hyvin viime yönä. Joku paikallinen väsymysaalto siis tai tsettsekärpäsen purema..

Laatu-unien aikana anoppikin oli kotiutunut töistään ja päästiin istuttamaan rinneprojektiin kukkia, joita hamstrattiin viikonlopun aikana sekä paikalliselta puutarhaharrastajalta että minun äidiltä. On iiristä, ukonhattua, kaunokaisia, nukkajäkkärää, sammalleimua, särkynyttä sydäntä, kevätvuohenjuurta... vähän kaikkea, jotta kukkisi koko kesän läpeensä :) Rappusia ja loppuistutuksia vaille valmista alkaa olla kukkapenkin osalta. Huomenna jatkuu istutuksilla ja sitten pitäisi tehdä vielä tuo lammen ranta eli penkin etuosa. Niin ja olisihan meillä vielä yksi neljänmetrin penkin teko ja ruusuille oma penkki.. taispa mennä kukkahommiksi koko kesä ;)

Näitä pirullisia ystäviä riitti työmaalla, vaikka kuinka olisi ohvia ja autania.. puremia siellä, täällä ja kaikkialla!

Uusia kuvia yritän ottaa huomenna, jos jossain välissä ehtisin. Ei malttaisi vaihtaa kuokkaa Canoniin kesken homman ;) Viikonlopun mullanlaitosta on jokunen kuva. Siinäkin hommassa suuri kiitos avokkaalle, joka jaksoi avustaa meitä.

Pieni särkynyt sydän ja perhonen :)

Kesälomaa odotellessa, tänään tuntui, että ei olisi yhtään huono, vaikka alkaisi jo heti. Pitänee kitua vielä pari kolme viikkoa. Ihanaa kesää lomaa kaikille, joilla se alkoi jo tällä viikolla!

Uneton Seattlessa - tai ihan vaan kotona

Kaikki, jotka ovat koskaan yöpyneet kanssani samassa huoneessa, teltassa tai matkailuautossa, missä vaan, ovat saaneet ennen nukkumaan menoa varoituksen "mä saatan sitten puhua unissani. Niin ja kävellä. Ja tulla viereen ja..".
Jep, olen levoton nukkuja, ollut aina. Lapsena näin painajaisia liikkuvista työkoneista; traktorit liikkuivat yksikseen ja jahtasivat minua ja aika useasti heräsin hikisenä ja paniikissa. Teini-ikäisenä havahduin harva se kerta yöllä siihen, että istuin sängyssä ja höpöttelin yksikseni. Kerran muistan katsoneeni ikkunasta ulos - katselin laukkaavia hevosia. Arvatkaa vaan, oliko lapsuuden kodin lähellä kopukoita mailla tai halmeilla. Noup, lehmiä vain ja ne tuskin laukkasivat harjat hulmuten ulkona.

Parhaan ystäväni kanssa tutustuin todenteolla koulun opintomatkalla. Meillä oli yhteinen huone ja olimme täysin tuntemattomia oisillemme. Illalla otettiin hilpeenä kaljaa ja tutustuttiin ja aamulla oltiin todellakin kalpeina hiljaa ja heti päänsäryn helpotettua naurettiin - löysin itseni samasta sängystä hänen kanssaan ja mukavasti ilman vaatteita.. Voidaan sanoa, että meidän välillä on aloitettu todella puhtaalta pöydältä, iholta ainakin :D Se oli kyllä yksi elämäni järkyimmistä hetkistä, kun avaan silmät ja totean, että no perkele, minun sängystä ei näyttänyt tältä.. Ja toinen laahustaa vessasta paikalle ja toteaa, että "en tiiä mitä siinä teet ja miksei sulla oo vaatteita, mutta siihen tulit ja siihen jäit!". Olen kyseisen ystävän esikoisen kummi tätä nykyään. Ja otetaan nyt vielä huomioon, että kyseinen ystävä on myös nainen.

Liekkö tämä sitten sukuvika? Isäni kävelee ja puhelee silloin tällöin unissaan - milloin menossa heinää tekemään tai jakaa hirven metsästyksen aikaan passipaikkoja. Suku on täynnä uneksijoita, enneunista en tiedä, mutta levotonta sakkia tunnutaan olevan. Välillä ollaan mielisairaalassa, välillä vankilassa tai ilotaloissa, milloin kuolleet ihmiset seuraavat minua kotiin. Hirrrveen kiva. Mutta ei joka kerta ole toki painajaista, mahtuu väliin hauskoja ja miellyttäviäkin unia. En myöskään riehu joka yö - kuitenkin lähes joka yö näen jonkun unen, jonka muistan aamulla hyvin.Käsitykseni on, että useimmat ihmiset eivät aamulla muista uniaan, vaikka niitä joka yö nähdäänkin.

Viimeisen 4 vuoden ajalta olen saanut kiinni pari asiaa nukkumisestani; stressaantuneena näen unta käärmeistä ja rotista. Niitä on sängyssä ja totta kai huidon niitä sitten hulluna pois tai vaihtoehtoisesti hyppään sängystä ylös keskellä yötä. Avomies tykkää ihan kauheasti näistä uneksimiskohtauksista, mutta minkäs sille teet. Usein näitten unien jälkeen, kun siis herään keskellä yötä, olen paniikissa enkä saa nukahdettua enää kunnolla.
Toinen fakta on se, että buranaa ei oteta ennen nukkumaan menoa. Niin kauheaa jysäriä ei olekaan, etteikö sitä kestäisi - ennemmin se päänsärky kuin unissa vaeltelu. Tämähän voi olla täysin kuviteltua, mutta kummasti se pitää paikkaansa.

Kerran olen ollut menossa parvekkeelle, olen piilottanut peittoja, noussut sängyssä istumaan ja kiikaroinut kaukaisuuteen, hypännyt sängystä niin, että viereinen tuoli kaatui, lähtenyt ovet paukkuen makuuhuoneesta pois toiseen paikkaan nukkumaan - mukamas suuttuneena miehelle. Herännyt sitten todellisuuteen toisessa huoneessa ja ihmetellyt, että mitä helkkaria.. Onhan näitä. Viime yönä siirtelin tuolia makuuhuoneessa ees taas ja selostin jotain epäselvää. Olin tyhjentänyt sen tuolin kaikista kirjoista ja lehdistä ja nostelin sitä ees taas makuuhuoneessa.

Onneksi toinen on sen verran kevyt uninen, että herää minun touhuamiseen ja pyytää tulemaan takaisin sänkyyn tai hakee minut takaisin. Toisinaan havahdun myös "lopeta nyt perkele" komentoon. Paras kohta on se, että napsahdan täyteen uneen heti nukkumaan komennuksen jälkeen. Toinen saattaa sen sijaan valvoa tunteja sen jälkeen.. Koska olen etenkin rotta ja käärmeunien jälkeen umpipaniikissa, meillä on sopimus, että toisen saa herättää, jos ei saa nukuttua. Tätä etua olen käyttänyt iloisesti hyödyksi, avokas kun sattuu heräämään melkein aina joka tapauksessa. Minut hän on herättänyt tasan kerran, jonkun maailman hirveimmän painajaisen jälkeen. Mitä minä tein? Mutisin epäselviä, käänsin kylkeä ja nukahdin uudelleen. Reilu peli, I know. Minä olen meistä se, joka nukahtaa ensin, on sikeäunisempi ja ihan pihalla yleensä, jos  herätetään yks kaks kesken unien.

Hauskin kohta unissa kävelyssä on siinä, että tiedosta kyllä tavallaan, missä olen ja jotenkin myös sen, mitä teen. Viime yöstä muistan selkeästi, että ihmettelin, miksi nostelen kirjoja sen tuolin päältä pois - ja kun mies kysyi, että mitä sinä teet, vastasin että vien tämän tuolin veljelleni. Vielä hauskempaa on se, että puhun mukamas todella selkeästi, omasta mielestäni, mutta toinen saattaa kuulla sen vain outona muminana eikä tajua, mitä puhun.

Usein aamuisin naurattaa, että joko taas, mutta viime yön sekoilun jälkeen rupesin miettimään, että voiko ja pitäisikö tälle asialle tehdä jotain? Missä menee oman sietokyvyn ja toisen sietokyvyn rajat? Ja milloin onnistun satuttamaan itseäni, kun heilun unissani ympäri kämppää? Tai sytytän vaikka tulipalon? Vaikka välillä menee kuukausia, että nukun ihan rauhallisesti, nämä yölliset seikkailut ottavat päähän. Kaikista "upeinta" tässä on se, että yleensä pienet lapset kävelevät unissaan ja se loppuu iän myötä. Minä tyttö se toiminkin toisin päin.. Miten olisi pakkopaita tai lepositeet?

On minulla pitkä hermoinen mies, ei voi muuta sanoa. Lähes 9vuotta ollaan katseltu toisiamme ja ne vuodet sisältävät aika monta yhteistä yötä. Aika monta levotonta yötä, etten sanoisi. Iso kiitos siis hälle, että jaksaa komentaa minut aina takaisin sänkyyn. Yksi pahimmista painajaisistani on ehtinyt toteutua jo Torniossa tälle vuodella; tätä tilannetta en halua kokea kovin mielellään. Turvalukot ja kaikki mahdolliset viritykset ovat siis käytössä, kun yövyn kaupunkiasunnolla yksin!



ps. kukkapenkkiprojekti eteni askeleen verran tänään, kun sateen jälkeen tuli upea, aurinkoinen keli ja upotettiin reunuspuut alareunaan. Tosin itse toimin lähinnä työnjohdossa, mutta joka tapauksessa, etenee!

Juhlat alkakoon ja sitten loppukoon

.. ja arki tilalle tulkoon. Viimeiset isot bileet perhepiirissä pitkään aikaan, kun veljen lakkiaiset taputeltiin pakettiin. Seuraavaksi aletaan kyttäämään häitä, hautajaisia ja ristiäisiä, joista keskimmäiset bileet taitaa olla yleisimmät tässä suvussa ja porukassa (avokkaan 30vee bileitä ei taideta laskea näihin laskentoihin). Muutama kuva kuitenkin juhlatunnelmasta;

Bed of roses

Valaistunut ylioppilas - liikaakin, pilalle mennyt kuva. Näyttää kyllä huolestuttavasti, että kuvassa tapahtuu jotain ihan muuta.. 

"Jos mä täyteen paan, juotko kokonaan - se malja vain sua oottaa." Siis alkumaljat. (ja hiton huonot kuvatekstit :D)

Tässä kakussa ainoa pettymys oli, että nuo koristeet oli pahanmakuista marsipaania - allekirjoittanut ja joku muukin pihi yhden, kun luuli suklaaksi.. 

Pöytäkoriste

Hattu päähän ja pöytään!

Ylioppilaita ylioppilaalle

Ja nyt alkaa sokerilakko. Hammaslääkärini kiittää minua varmasti, samoin vaatekaappini kaikki vaatteet - hyvällä tuurilla sieltä jotain mahtuu vielä loppukesästä päälle. Toisaalta, juhlissa pitää nauttia, sillä 

"eihän meillä lasketa, mutta ota nyt toki kolmannen kerran" ;) 

Mukavat juhlat oli, kiitokset vain kaikille :) 

Etenkin omasta puolestani kaikille, jotka keskiviikkona meille eksyivät kahville; olette äärettömän tärkeitä ja ihania ihmisiä, kiitos teille, kun olette elämässäni. 

Ihanan sateinen sää on jatkunut lauantaista. Lauantaina tehtiin kerrankin fiksusti ja otettiin veljestä kuvia jo aamulla, kun vielä paistoi aurinko. Hyviä otoksia saatiin, vaikka itse kameran takana heiluinkin :) Mitä nyt muutama pilalle mennyt kuva, jonka voi tunkea tämmöiseen blogiin sitten komeilemaan.. 

Noh, sadetta on joka tapauksessa piisannut sieltä asti ja tällä hetkellä rinneprojekti ei etene ja näyttää hieman huolestuttavalle jopa; metsäkortteen pirulaiset yrittävät tunkea pintaan. Siihen projektiin pitänee upottaa kynnet seuraavaksi tällä viikolla. Jokseenkin asiat piti laittaa tärkeysjärjestykseen ja tuo meidän kukkapenkkiprokkis ei nyt sattunut kärkikahinoihin.. Mutta tällä viikolla jatkamme, jos sää yhtään sallii. Ei kauhean kiva kaatosateessa ole istutuksia tehdä, jos ei ole ihan pakko. 

Anoppi oli istuttanut vanhan aitan eteen aikalailla kivan asetelman entiseen pyykkipataan (varmaan jonkun haudassa pyöritään nyt niin, että pölinä käy - kyllä, just siihen PYYKKIPATAAN): 

Tältä se näyttää ylhäältä päin

Ja tälle toiselta sivulta katsottuna. Kokonaisuutena aika kiva :)

Padassa köllii orvokkeja ja samettiruusua ainakin, mutta sen tarkemmin en jäänyt katselemaan sateessa. 

Viikko lähti ihan kivasti käyntiin, vaikka vettä sataakin saavista kaataen. Eilen 13 milliä, tänään varmaan 15 tai enemmän. Seuraavana hankinta listalla kunnolla vettä hylkivät lenkkeilykuteet, kun tuntuu, että tuo sade tuli nyt jäädäkseen. MUTTA se ei minua haittaa, koska nyt on kesä ja ei ole lunta. Se on jo plussaa ja kovasti. 

Ihanaa viikkoa kaikille. Tämä oli taas näitä höpöhöpö päivityksiä, joita yksi lukijani varmasti lukee. HUOM. ei mitään paineita :D Liekö teitä enemmän, en tiedä ;)

Terveisiä aurinkoisesta Jyväskylästä

.. aurinkoa tosin ihailen sisätiloista, olen ihaillut koko päivän. Kaksipäiväinen koulutus työn puolesta menossa, aiheena sähköinen maailma. Illalla kenties geokätköilemään ja lenkkeilemään sekä totta kai syömään, jospa pysyy aurinko esillä ja keli hyvänä :)

Perjantaina kohti Kaavia, ystävän luo kylään viikonlopuksi. Ensi viikolla on vapaata torstaihin asti ja hillitön kiire veljen lakkiaisten ja omien valmistujaisten kanssa, mutta vapaata kuitenkin.Voi ottaa rennosti, kuten Mokka-kissa kuvassa :)

Mokka ottaa rennosti ja miksei ottaisi, ei kiirettä ja maha täynnä... 

Kukkapenkkiprojekti etenee myös - hitaasti mutta varmasti - saatiin multakuorma tilattua ja piirrettyä suunnitelmaa paperille, mitä siihen rinteeseen nyt laitettaisiin. Saattaahan se suunnitelma muuttua vielä reilusti ennen valmista, mutta on edes alkuperäinen suunnitelma, jota muokata. Myös portaiden tekemisestä siihen rinteeseen haaveiltiin eilen.. tulis aika tyylikkäät, kun laittaisi portaat keskeltä menemään alas ja molemmin puolin vaikka vuorenkilpeä. Karsittiin myös lammen ympärillä olevia terijoensalavia aika reilusti - tarkoitushan on kaataa kaikki ne 11 puuta pois, kaksi on jo nurin.

Kohta on toukokuu lusittu ja aina niin luotettavan ja oikeassa olevan Iltalehden mukaan tulossa on hellekesä! Sekä hyvä että huono juttu. En suuremmin pidä talvesta, mutta en liiasta helteestäkään. Niinhän se on, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Ihanteellinen keli olisi n.+20 astetta, jos enemmän, niin sitten hentoinen tuuli siihen mukaan. Sellainen kiva puuhastelukeli, missä ei aivot kärvähtäisi.

ps. perjantaina tilipäivä \,,/

pps. Facebookki on ollut ajankohtaisena aiheena viime viikkoina ja paluu naamakirjaan välkkyy mielessä o_O Sortua vai ei sortua? Tai voiko puhua sortumisesta? Syy poislähtöön oli oma ajankäyttö ja naamakirjan sekavuus - mutta nyt tuntuu, että siellä olisi hyviäkin puolia. Argh.

Kukkapenkkiprojekti

Tässä ensimmäinen kuva kukkapenkkiprojektista eli lähtötilanne. Tätä projektia tehdään siis anoppilassani (epävirallisessa sellaisessa, kun ei olla naimisissa) ja kaikki alkoi viime syksynä, kun innostuttiin käyttämään glyfosaattia - kevääseen mennessä oli tosiaankin tapettu talossa ja puutarhassa. Taidettiin me yrittää tätä projektin aloitusta jo toissasyksynä, mutta liian laimealla seoksella ja talven jälkeen rinne oli entistä rehevämpi..

Hauskinta tässä projektissa on se, että meillä kotona äiti on ollut aina puutarhatonttu ja penskana ollut mikään niin ärsyttävää kuin joutua kitkemään, haraamaan ja muuten auttamaan niitten kukkien siirtelyssä. Tuntui, että joka kesä oltiin siirtämässä jotain kukkapenkkiä johonkin. Ei tule vanhuus yksin, koska suorastaan nautin tästä mullassa pemmastamisesta ja suunnittelusta, vaikka aika rankka oli kääntääkin lapiolla käsin tuo koko rinne. Yllättävän jyrkkä, ei kuvissa näy kunnolla. Selkä huusi eilen hoosiannaa paint ball pelaamisen päälle, kun olin kääntänyt 3 tuntia tuota rinnettä edellisenä iltana, mutta tänään lihakset suorastaan vetristyi, kun tasoteltiin aikaan saannosta.

En nyt tähän hätään löytänyt parempaa kuvaa kyseisestä rinteestä, johon tätä kukkapenkkiä nyt suunnittellaan tehdään. Lähtökohta on kuitenkin se, että tässä pihassa on lampi, jonka ympärillä on Terijoensalavia 11 kappaletta, kaksi tuossa rinteessä. Ne kaadetaan pois ja tuo rinne tulee näillä näkymin koostumaan kivikkokasveista ja kiviryhmistä, vuorenkilvestä ja erilaisista perennoista. Saas nyt nähdä mitä me siihen keksitään, mutta suunnitelmia on. 

Tässä koko komeus viime syksyltä glyfosaattikäsittelyn jälkeen. Tarpeeseen tuli, niin paljon oli muun muassa juolavehnää, voikukkaa, valvattia ja muita rikkakasveja, että helpompi alku ainakin uudelle kukkapenkille, kun edelliset on tapettu alta pois. Kun koko rinne oli lakastunut syksyllä, haravoitiin suurin osa kuolleesta nurmesta ja kasveista poijes, helpotti kääntämistyötä nyt keväällä. Otin tänään kuvia, kun saatiin käännettyä tuo rinne ympäri toissailtana ja tasoiteltua tänään hyväksi - laitetaan tänne jahka viitsitään.

Seuraavaksi suunnataan puutarhamyymälään hamstraamaan maisemointikangasta ja kukkia. Ehkä jotain pensaitakin..? Tänä kesänä suunnitelmissa on viskoa erilaisia kehäkukan ja vaikka ruiskaunokin siemeniä tuohon rinteeseen, että saadaan jotain väriä edes loppukesästä. Ensi keväänä sieltä pitäisi nousta sitten helmililjoja ja tulppaaneja... 

Tänä iltana Suomi - USA ja mitä minä teen pelin aikana?! Menen katsomaan paikallisen teatterin esitystä. Peli tallennukseen ja jännitys päälle sitten jälkikäteen, vai liekkö tuossa nyt niin jännittämistä ...