Arki. Hyi.

Juhannukselta jäin viikon lomalle, mikä tarkoitti sitä, että koneen käyttö pieneni minimiin ja esimerkiksi tämä blogi jäi hunningolle. Taisi jäädä joku laskukin epähuomiossa maksamatta ja facebook päivittämättä, mutta näin maanantain kunniaksi kaikki asiat ovat taas jämptisti hoidossa. Istun junassa, taas, suunta kohti Isoa Kirkkoa ja palaveria. Voi ristus mikä idea, loman jälkeinen maanantai on ehkä huonoin ikinä tällaisiin hommiin.

Kesälomaviikkoni oli I-H-A-N-A ja turhan lyhyt. Onneksi tämä lomailu jatkuu vielä tämän viikon jälkeen, muuten saattaisi pää levitä.
Juhannuslauantaina oli avokkaan serkun häät. Loistavat bileet, jalat rakoilla vieläkin! Lauantain ja sunnuntain väliset unet jäivät melko olemattomiksi, kun unille mentiin 04:00 ja herättiin 8:30. Sunnuntai iltana hyppäsin oman serkkuni ja hänen lastensa mukaan ja matkasin kohti Nääsvilleä. Sunnuntaina ei jaksettu enää illasta tehdä muuta kuin etsiä kaksi geokätköä ja mennä nukkumaan. Maanantai meni lötkötessä, syödessä ja geokätköillessä, 5/6 löytöä :)

Tiistaina lähdettiin sitten kesälomaturneelle eli suunnattiin kohti  Mustion linnaa, Raaseporin linnanraunioita sekä Billnäsin ja Fiskarsin ruukkialuetta. Lapset lähtivät mukaan, vaikka suunnitelmissa oli alunperin aikuisten reissu. Noh, muutettiin suunnitelmaa, pakattiin iiiisot eväät mukaan ja pidettiin paljon jäätelö- ja juomataukoja: erinomaisen onnistunut kokonaisuus eikä yhtään kitinää ennen kotiporttia :) Oltiin molemmat todella ylpeitä etenkin neiti 11 veestä, joka kysyi rohkeasti Mustion linnan kierroksen jälkeen oppaalta "anteeksi, mutta onko täällä mitään kummitusjuttuja ja salakäytäviä?" No olihan siellä, peräti 4 kummitusta, joista saatiin kuulla pari tarinaa.. Raaseporin linnan rauniot olivat ihan näyttävät, poika 9 vee viihtyi hyvin, tehden samalla mielikuvitusleikkiä Taru sormusten herrasta elokuvista. Selkeesti ne linnanrauniot muistutti Helmin syvännettä, kyllä.

Billnäsin ruukkialue oli aavekaupunki ja vasta jälkeenpäin selvisi, että siellä on remonttihommat menossa ja se on kiinni tämän kesän. Noh, ei se mitään, matkalla Fiskarsiin se jokatapauksessa oli. Fiskarsin ruukkialue on iso ja hieno, se on elävä ja toimiva kylä. Söpöjä pikku putiikkeja, hieno leikkipuisto lapsille, ihania vanhoja taloja... Helle meinasi olla uuvuttava jo tässä vaiheessa, joten tämä jäi melko pintapuoliseksi raapaisuksi. Löysin kuitenkiin Fiskarsin myymälästä uuden kasarin á 25 euroa (normihinta jotain 45 euroa), avokkaalle ostin lahjaksi yleisveitsen niin loppuu se natina meidän huonoista veitsistä ja lisäksi ostin itselleni kaksi irtoteen haudutuspallukkaa. Tai mitä ne nyt ikinä oikealta nimeltään ovat. Tiedätte kuitenkin, mistä puhun.
Tiistaina ajeltiin myöhään illalla takaisin lähtöpisteeseen, Aulangon kautta. Komeet maisemat ja jumalaton vesisade siivittivät matkaa. Ei tarvinnut unta houkutella, kun sänkyyn pääsi..

Keskiviikkona löhöttiin uimarannalla ja sittenpä oli aika lähteä junalla takaisin kotiin. Juna oli luonnollisesti ottaen myöhässä, onneksi otin kirjoja mukaan. Sain tällä lomalla loppuun Mielensäpahoittajan ja luin junassa myös Elsa Anttilan Kai miehestä eroon pääsee (löytyi poistohyllystä kirjastosta). Aloitin myös Lehtisen Ruusumadonnan samalla junamatkalla, kertonee jotain matkan pituudesta ja hitaudesta...

 Torstai meni koomatessa kotona ja pyykkiä pestessä. En jaksanut kertakaikkiaan mitään sen ihmeellisempää tehdä, kävin kyllä saliohjauksessa uuden ohjaajan luona iltapäivällä, jonka jälkeen vaivuin takaisin koomaan ja Koston ihmeelliseen maailmaan. Illalla oli kokous ja herkuttelin vuohenjuustosalaatilla, ai nam. Tehtiin muuten serkun kanssa itse vuohenjuustomansikkasalaattia maanantaina, hyvvää oli, vaikka vuohenjuuston paistaminen pannulla ei ollut ihan kaikista parhain suoritus.

Perjantaina parkkeerasin itseni tukevasti vanhempieni luo ja sielläpä meni sitten viikonloppu. Juhannusmorsian haki valokuvansa ja täytyy sanoa itsekin, että onnistuin vähintäänkin kohttuullisesti niitten kuvien kanssa (luojan kiitos). Lauantai meni maataloustöitten parissa ja isän serkun perhettä jututtaessa, sattuivat tulemaan etelästä kylään. Vilkkaan 2 vuotiaan perässä juostessa uuvutti niin, että oli pakko ottaa pienet päiväunet ennen iltalypsyä..

Lauantaina luin myös Tuomas Kyrön Miniä kirjan, se on matkalla avokkaan siskolle, vaan se jumi nyt meille, kun äitikin sai sen käsiinsä ja halusi sen lukea. Lauantaina kävin myös saunomassa kyseisen siskon luona ja V teki aivan loistavat hampurilaiset meille. Huh, vieläkin on ähky kun ajattelee ja samalla vesi tulee kielelle. Njam.

Sunnuntaina tein ulkotöitä, poimin ja pakastin mansikoita, aloitin Piiat kirjan.. illalla suoriuduin sitten omaan kotiin  eli kaupunkiin. Ajatus aikaisesta nukkumaan menosta valui hiekkaan, kun erehdyin ottamaan käteeni Enni Mustosen Sidotut ... pakkohan se oli jatkaa siitä, mihin Lipunkantajissa keskiviikkoaamuna jäin, myös sen lueskelin serkun luona loppuun.

Kirjasaldo lomaviikolta:
- Tuomas Kyrö / Mielensäpahoittaja - luettu loppuun
- Elsa Anttila  / Kai miehestä eroon pääsee - luettu
- Tuija Lehtinen / Ruusumadonna - aloitettu (taas.)
- Enni Mustonen / Lipunkantajat - luettu
- Enni Mustonen / Sidotut - aloitettu (taas)
- Tuomas Kyrö / Miniä -  luettu
- Kathryn Stockett / Piiat - aloitettu
Sitten vielä tuo J.K Johanssonin Laura, joka on yli puolen välin. Se unohtui läppärin laukkuun viime reissulta ja siellä se on sitten odottanut, tässähän on aikaa...

Valokuvia tulee joskus, sitten kun jaksan purkaa ne kaikki koneelle.

ps. kesäkuun tarinat jäivät kirjoittamatta, aloitan siis helteisen heinäkuun!

1. Uutisankka .. nyt en kyllä keksi yhtään paikkaansa pitämätöntä uutista. Lähinnä mieleen tulee Ankkalinna. Tylsää, perinjuurin tylsää, helle näännytti mun aivot eikä tämä aamu olekaan niin idearikas, kuin normaalisti. 

Loman jälkeinen masennus.

Hammasharja

Sähköhammasharja on keksintö, josta on suostu luopumaan enää. Tykkään siitä puhtaasta jäljestä, joka sillä harjatessa syntyy. Olenkohan jokseenkin laiska liikuttamaan kättäni ees taas perushammasharjan kanssa? Voipi olla.

Istun junassa matkalla Isolle Kirkolle, tarkemmin ottaen Tikkurilaan. Matkassa ei ole mitään vikaa ja tiedossa on varmasti intensiivinen ja hyvä päivä, mutta tämä flunssa alkaa saavuttaa infernaaliset mittasuhteet. Johtunee ei sen enempää eikä vähempää siitä, että unet ovat jääneet useana yönä todella vähäisiksi. Viime yönä kuvittelin saavani nukkua, kunnes totesin, että nenäsumute on apteekissa.. Se siitä sitten.
En ole aikoihin odottanut näin hartaasti viikonloppua ja nukkumista. Toivottavasti avokas käy tänään apteekissa, itsehän en sinne kesken päivää ehdi ja illalla tämä rautahevonen on takaisin tuolla periferiassa niin myöhään, että turha mennä kolkuttamaan apteekin ovelle.

Junalla matkustaminen on suhteellisen helppoa, istut vaan persuus penkissä, viihdytät itseäsi tietokoneella tai kirjalla ja nautit matkasta. Hieman häiritsee nämä VR:n "laitevikaa korjataan, pahoittelemme" päivitykset, odotan jo melkein, että raiteilla on lehtiä tai hiiren poikasia ja matka viivästyy. Yllätyksenähän nämä kuulutukset eivät missään nimessä tule.

Kirjasta tulikin mieleen, että otin matkalukemiseksi J.K Johanssonin Laura kirjan. En yleensä lue dekkareita, mutta tämä vaikutti kirjakaupassa jo mielenkiintoiselta ja ei tuo ainakaan 40 sivun jälkeen ole kyllästyttänyt. Mitään odotuksia tuon kirjan suhteen ei kyllä ole enää, lukaisin Aamulehden tekstin siitä. Hmmm. Noh, parempi kai tämäkin kuin ei kirjaa ollenkaan.

Huh, alkaa olla kovalevy täynnä myös töiden suhteeVielä viikko töitä ja sitten saisi viikon verran vetää henkeä.

Mihin sitä kissa karvoistaan tai tiikeri raidoistaan tai jotain

Näköjään tämä blogi päivittyy kuukauden välein,enemmän sääntö kuin poikkeus, no can do ja sitä rataa.

Sain viimeinkin luettua sen Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talon. Oliko vika minussa vai kirjassa, en tiedä. Loppua kohti juoni parani, mutta ei se kyllä mikään loistavin suoritus Lehtiseltä ollut. Miss Seinäruusun luin tässä välissä toiseen kertaan, se kirja on napakammin kirjoitettu. Sen lisäksi ostin kirjakaupan alennuksesta Lehtisen Pesää! - kirjan. Joo, en kuulu varsinaisesti ko. kirjan ikäryhmään (nuorten hyllystä kaivettu) mutta koska kerään Lehtisiä, sekin kirja kuuluu joukkoon. Komea läjä niitä on jo kirjahyllyssä, hyvä kuntoisia Mirkka -sarjan kirjoja mä metsästän.

Viime aikoina ei ole tullut tehtyä kirjahankintoja. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä taitaa olla viimeisin kirja, minkä olen hommannut, ellen nyt ihan väärin muista? Tai voi olla, että joku pokkari on sen jälkeen kulkeutunut mukana, kuka niitä muistaa. Syötäväksi kasvatetut on hyvä teos, kertoo sen, mistä se ruoka oikeasti tulee, eikä vastaus ole, että kaupasta. Osittain vielä kesken tämäkin.. Mihin tämä aika menee, kun ei lukemaankaan jouda??

Valokuvauskin on retuperällä, sillä en ole juuri jaksanut kameraa esiin kaivella. Ihme homma, inspiraation puute tai jotain. Lintuja kuvasin eräänä päivänä, samoin kissoja, mutta toiset oli liian säikkyjä ja toiset liian laiskoja.

Onneksi tuo kevät lähenee koko ajan ja päivät pitenee, löytyy se kadonnut inspiraatiokin sieltä, toivottavasti. 

Viikonloppuna sivistettiin itseämme leffassa käynnillä, käytiin katsomassa Anna Karenina. Se oli aika jännä leffa; romanttinen, hienosti tehty, teatterimainen. Välillä taas mietin, mitä hittoa tässä nyt tapahtuu, sillä tapa, jolla leffassa kohtaukset vaihtuivat, ei ollut ihan perinteinen. Kaksi tuntia meni kuitenkin ihan mukavasti ja jopa avokas tykkäsi, vaikka hällä oli eniten ennakkoluuloja leffan suhteen. Olihan se kieltämättä vähän erilainen leffakokemus kuin viime viikon Jack Reacher - Tappajan jäljillä tai sitä Hobitti... ;)

Ai pitiks tänne kirjottaa jotain?

Tämän blogin olemassaolo on kyllä mystinen homma. Muistan, että tämä on täällä, mutten muista tehdä tälle mitään. Ja silti tämä aina vaan on olemassa, ei katoa mihinkään, odottaa että hiivin tänne runoilemaan jotain.. pitäisikö lopettaa koko homma? Ehkä. Tai sitten postaan tänne parin kuukauden väliin jotain, mutten oikein tiedä mitä, kunhan päästän nämä aivopieruni valloilleen ja ne jäävät ikuisiksi ajoiksi internetin ihmeelliseen maailmaan..

Viime aikoina olen lähinnä keskittynyt lukemaan muitten blogeja. Uusin suosikkini on Nollavaimon blogi. Huonosti lähtee päivä käyntiin ilman tätä. Muita niin hyviä blogeja ei olekaan tullut vastaan viime aikoina. Tai on ehkä, muttei niin että olisin niihin koukuttunut.
Lisäksi olen kirjaillut tuntojani, tapahtumiani ja ajatuksiani ystävien kanssa pidettävään yhteiseen, joskin salasanalla suojattuun blogiin. Suurin ongelma tässä blogissa on se, ettei tämä blogi oikein kerro mistään. Tai en minä tiedä pitäisikö sen edes kertoa, kunhan selittelen osaamattomuuttani ja laiskuuttani. Ja aikaansaamattomuuttani.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen keskittynyt syksyn mittaan lähinnä hulluun työntekoon, jolle ei loppua näy. No ehkä ensi perjantaina voin jo huokaista hetkeksi ja palaan sorvin ääreen vasta tammikuussa - mutta joululoma tulee kyllä tarpeeseen. Oravanpyörään potkaistaan uudelleen vauhtia ja hypätään kyytiin sitten loppukevääksi ja yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni.

Koska tässä blogissa otsikko on edelleen tuo kirjan ansiosta jne. täytyy todeta, että lukemiset ovat myös retuperällä tällä hetkellä. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä on tällä hetkellä puolessa välissä, mutta iltaisin sitä on jotenkin niin lamaantunut, että sitä rupeaa vain nukkumaan.
Lappalaisen teoksen lisäksi ei uusia kirjoja olekaan kierroksessa. Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo jäi kesken (kiitos äiti kun veit kirjani) ja siinä oli kyllä suhteellisen haukoteltava alkuosa. Ehkä jouluna saisin nämä luettua loppuun?

Lataankohan tässä liikaa odotuksia ja tekemisiä joululle... iskee stressi, jota ei onneksi vielä ole ja päätin, ettei tule. Lahjat check, piparit check ja syöty, laatikot check, pikkujouluilut check, korttien lähetys check.. anoppilaan jouluksi ja perinteinen ohjelma check x 2.

Ja jos joskus tänne kirjoitin, että lupaan päivittää tätä ahkerammin, niin myönnetään, että se saattoi olla pienoinen ylilyönti, ellei jopa vale. Katteettomaksi uudenvuoden lupaukseksi ennakkoon voin toistaa tämän kyseisen lupauksen.

Rakkauden Praha

4 ihanaa, hauskaa, mahtavaa ja aurinkoista päivää Prahassa, tarvitseeko enempää kuin nämä kuvat.. 

Öinen Praha

Käytiin yhdessä thaimaalaisessa kynsistudiossa.. lopputulos minun osalta on tämä :)

Prahan kaupunki 

Se pakollinen vierailukohde kello 17:00!

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, nam

Pullajoutsenia.

Kahtena iltana oli upea ilotulitus, syytä en tiedä, että miksi.. 

Kaikki on niin koristeellista.. 

Ja nuo talot.. 

Olutta, totta kai, vaikka en siitä niin tykkää :)

Äärettömän kätevää, koirankakkapusseja ja roskis siinä alla! Onko näitä Suomessa?

 Ei täällä ainakaan.

Omenastruudeli, nam

Jokilaivalla ajelu jäi väliin, se ois ollu kiva kokemus myös :)

Sunnuntaina tulin takaisin Helsinkiin ja rakas avokas matkasi täältä iivantiirasta junalla myös Hesaan. Illalla Nickelbackin keikka ja maailman vihatuimmaksi bändiksi olivat saaneet Hartwallin lähes täyteen... ;) Upea livebändi, hyvä tunnelma, mahtavaa musiikkia... vaikka ilkeät kielet sanookin, että kyseinen bändi on tehnyt vain yhden biisin ja muuttaa sitä vain hieman joka levylle, ei se minua häiritse. Tekivät nimittäin sen yhden biisin sen verran hyvin. 

Maanantai pöljäiltiin Helsingissä ja suunnistettiin kartan avulla muun muassa verkkokauppa.comille ja nyt on kameraan lisäsalama :) Kaikkea muutakin kivaa kamerakrääsää siellä olisi ollut, tosi asiantunteva myyjä oli palvelemassa meitä. Mietittiin myös pokkarin uusimista, ajatus lähti siitä, kun keikalle mennessä piti järkkäri jättääki narikkaan (kannattaisko lukea ohjeet joskus etukäteen?). Maanantaina hiippailtiin sitten joitakin kauppoja vielä ja käytiin turisteina muun muassa Tuomiokirkolla. Kävelyä tuli torstaista sunnuntaihin aika reilusti, jaloissa tuntuu vähän, vaikka kengät oli muka hyvät. 

Junassa viihdytin itseäni nukkumisen lisäksi Ulla-Maija Paavilaisen Kummitäti kirjalla. Se oli  tavallaan jatkoa

Kylmä kamari kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin (Sokerisiskot on kyseiseltä kirjailijalta edelleen lukematta, vaikka kirja on hyllyssä). Teos tarttui mukaan Akateemisesta kirjakaupasta pokkarihyllyltä.  Ihan viihdyttävä teos, kerronta on aika pikkutarkkaa välillä ja lauseet pitkiä, mutta kyllä junamatkalla jo yli puoleen väliin ehti.

Kirjakaupoissa olisi vaikka mitä kivaa ja mielenkiintoista luettavaa, kun saisi taas rahatilanteet matkustelun jälkeen kohdalleen, voisi aloittaa kirjahankintoja syksyn pimeneviä iltoja varten ;) 

TOP 10 Haluan hankkia itselleni (ja lukea) listalla ovat:

Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat 

Jari Tervo - Layla 

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja  

Sirpa Kähkönen - Hietakehto

Virpi Hämeen-Anttila - Tapetin värinen

Tuija Lehtinen - Tuhansien aamujen talo

Ulla-Maija Paavilainen - Vanhapoika

Riikka Pulkkinen - Vieras

Laila Hirvisaari  - Minä Katariina

Ei mikään omaperäinen lista, mutta näitä silmäilin kirjakaupoissa. Jaa-a, pitäisköhän alkaa vierailemaan kirjastossa useammin.. 

Ja kaveri suositteli Sinuhe egyptiläistä. Pitäis hommata se tiiliskivi jostain ja kokeilla, onko se oikeasti niin hyvä kun väitetään. :)