Rakkautta ja maisemointikangasta

Nollavaimo listailee silloin tällöin blogiinsa hakusanat, joilla kyseiseen paikkaan on päästy perille. Siellähän on vaikka mitä mahtavuuksia välillä. Tämän innoittamana tsekkasin omani, miten tänne päädytään.
Vähän ehkä petyin. Tai en tiedä. Hakusanat kun olivat rakkaus ja maisemointikangas. Muuten tänne on päädytty ihan osaamalla kirjoittaa tuo blogin osoite. Hurjaa.

Tämähän on niin rakkauden täyteinen blogi, että jo tok tuolla sanalla piäsöö perille suakka. En moiti! En vaan tiedä, löytyikö täältä se mitä etsit, vähän epäilen (hakuja tuolla sanalla 3 kertaa). Maisemointikangas (1 haku) aiheutti pientä pään raavintaa, mitä hittoa?
Sitten muistin, että niin! Kukkapenkkiprojektissa meni maisemointikangasta kyllä niin, että kohina vaan kävi. Projekti on muuten edelleen vähän kesken... ehkäpä ensi kesänä? Tänä syksynä muuten kiskaistiin parit umpirumat puskat pois anoppilasta. Uutta projektia odotellessa!

Tuulahdus katveesta, reklamaatio avaimesta

Siinä otsikossa on ne sanat, joista piti tai pitäisi runoilla. Jotenkaan ei nyt iske, en tiedä miksi. Mulla on jonkinsorttinen blogikriisi, onko tällä blogilla tarkoitusta ja elämää vai miksi tätä edes kirjoittelen? En sinällään pura tänne itsestäni paljoa, en toisaalta pohdi myöskään maailman laajuisia ongelmia, en oikeastaan mitään järkevää. Minä vain kirjoittelen sanoja, joista tulee lauseita, mutta onko niissä lauseissa järkeä?

Täällä metsän keskellä, tai katveessa, miten sen nyt haluaa ilmaista, ehtii miettimänä paljon. Ne ajatukset ovat kuitenkin sellaisia, että ei niitä oikein tännekään voi laittaa: niitä on liikaa ja liian vähän, ne ovat liian pelottavia ääneen sanottavaksi ja toteen kirjoitettavaksi. Siispä en kirjoita niistä.

Blogeista ei varmaan voi tehdä reklamaatiota, vai voiko? Jos voi, tästä on jo aivan varmasti tehnyt. Viehän tämä nettiavaruudessa varmasti tilaa joltakin paljon järkevämmältä, viisaammalta ja tehokkaammalta blogilta. Reklamaatio on muuten mielenkiintoinen asia ylipäätään. Kaikki eivät sitä tee, jos palvelu oli huonoa tai tavara ei ollutkaan sitä mitä piti. Uskokaa pois, minä reklamoin.

Jos löytäisin sen idean ja kipinän, joka olisi avain kaikkeen, voisi tässäkin tekstissä sekä koko blogissa olla jotain järkeä. Mutta ei, minä vaan lillun jossakin kirjottamisen meressä. Edelleen tekisi mieli aloittaa joku iso, massiivinen kirjoitusprojekti. Muodostaa tarina, tehdä päähenkilöt, kirjoittaa A4:sia kone täyteen. Ja en vain saa aikaiseksi.

Toisaalta, jos oikein kovasti uskottelen, voisihan tämä blogi olla tuulahdus jostain erilaisesta. Täällä ei kerrota koko ajan laihduttamisesta ja syömisestä, ei virkata, neulota eikä näprätä käsillä, luetaankin vain silloin tällöin, ei urheilla huomattavia määriä, ei ole koiraa, kissaa, kultakalaa, ankkaa tai edes mummoa josta kertoa, valokuvauskin on niin ja näin että ei tämä kuvablogi ainakaan ole, suuret ajatukset ovat kadonneet ja yleispoliittisia ongelmia ei jaksa vatvoa. Ei ole pientä lasta josta kertoa, ei kiukuttelevaa uhmaikäistä, huumori jää yleensä vain yritykseksi ja kirpparilöydöt ovat suurimmaksi osaksi ihan hyviä. Toisaalta, onko tämä sen erilaisempi blogi, no ei varmasti ole.
Vaan yllättävän näppärästi sain nuo sanat sittenkin käsiteltyä.

**
Aamu on ollut melko tihkusateinen. Viime viikko oli upea, lämmin ja huipentui mahtaviin ukkosiin etelässä. Totta kai tällainen keli on vähintäänkin kohtuullinen, kun itse on töissä. Huonosti ilmastoitu, tukala ja läkähdyttävä auditorio oli juurikin se paikka, jossa helteellä halusin olla. En halua valittaa mutta... avokas on saanut onneksi kunnon lomakelit, joskin huomenaamuna hänelläkin alkaa arki, buahahahha.

Otin eilen 1-vuotiskuvat hurmaavasta neitokaisesta. Avokkaan serkun lapsi, ihana pikku tyttö joka rakasti kameraa - ja kamera rakasti häntä. Sain kätevät kotistudion viriteltyä anoppilaan, jossa on alakerrassa uudet tapetit ja lattia. Siisti, näppärä ja valoisa. Menee amatöörille ihan täydestä.

Tänään taas on toisen kälyttären vauvakutsut, niistä lisää jahka ne on ohi. Tiedossa kuitenkin laajamittaista syömistä ja vauvoista haastelua, sillä vieraista 50 % edustaa hahmoa äiti, joko yhden tai kahden lapsen kanssa.

Kantaa

"Elämä antaa, elämä ottaa,
Se kantaa ja voi pudottaa,
Jos jotai haluut nii älä jää odottaa,
koska hetken voi kadottaa"- Kärkiryhmä Elämä kantaa - sopii ohjenuoraksi elämään. Omilla jaloillahan tässä on yritettävä eteenpäin tai vaikka konttaamalla, tyyli on vapaa. Mene sinä eeltäkäsin niin minä tuun jaloilla perässä, kuten savolaiset sanovat..

**
Käytiin eilen lenkkeilemässä ystävän kanssa kansallismaisemissa. Logattiin myös yksi kätkö matkan varrelta ja kuunneltiin nettiradiosta Suomen peliä! Kyllä hengästytti jyrkkää ylämäkeä kiivetessä ja pelin viime minuutteja yhtäaikaa kuunnellessa... Vaan hyvinhän siinä kävi, päästiin mäen päälle ja Leijonat vei, hyvä Suomi!

Ruettiin ystävien kanssa bloggaamaan myös toiseen blogiin, kuvamuodossa tosin. Alkutaipaleella ollaan vielä sen kanssa, mutta jos jotakuta kiinnostaa (niinku sinua, Ville), niin blogin nimi on Viiden sekunnin sääntö ja sehän löytyy siis tuosta linkistä.  Kyllä sinne jonain päivänä tulee lisää kuvia.

Pitäisi keskittyä töihin, vaikka noin upea ilma on taas ja mielessä polttelee jo viikonlopun riennot... ai että.

Juokse läski juokse

Oon viettänyt tässä muutaman hetken *krhhm* blogien ihmeellisessä maailmassa ja todennut, että se on sitä aikaa vuodesta, kun joka toinen on aloittanut uuden elämä, rantakunnon hankinnan tai muuten vaan elämäntaparemontin.

Mulla tämä remontti on ollut menossa jo joululta, mutta nyt päätin, että en stressaa tästä niin sanotusta kesäkunnosta. Teen sen, mitä olen suunnitellut ja koetan tasapainoilla työn ja huvin kanssa niin, että liikunta pysyy mukana ja syömiset kohtuudessa. Mutta mihinkään erityiseen dieettiin en lähde. Ihan puhtaasti siksi, että haluan yhden stressitekijän vähemmäksi. Veikkaan, että jos noudatan orjallisesti jotakin ruokavaliota, vedän itseni narukiikkuun ennen sen loppumista. Luonteen heikkoutta? Ehkä. Mukavuuden halua? Ehkä. Läskin keksimää selitystä? Ehkä.Tai yksinkertaisesti minun keinoni välttää stressiä, jota aivan varmasti kokisin ohjeet kädessä juostessani. Elämä on valmiiksi jo tarpeeksi monimutkaista.
Sieltä joku nyt hihkaisee, että helppoa se on, kun on selkeät ohjeet! Varmasti, en epäile sitä ollenkaan ja nostan hattua niille, jotka niitä noudattavat pilkulleen. Tuloksiakin varmasti on nähtävillä, mutta tämä ei vaikuta minun jutulta.

Viime aikoina olen pohtinut omaa suhdetta ruokaan, liikuntaan ja terveelliseen elämään. Totesin, että vaikka en bikinivartalossa olekaan ja saattaa olla, että mukana on muutama selluliitti kohtakin, olen kuitenkin melko tyytyväinen itseeni. Riittääkö se? En tiedä vielä, pohdinta on siinä suhteessa kesken. Sen olen kuitenkin oppinut hyväksymään, että paino ei ole kaiken a ja o, ei edes b ja c tässä elämässä.

Tavoitteena tässä omassa remontissa, joka etenee ehkä hitaasti, mutta toivottavasti myös varmasti, on terveelliset elämän tavat loppuelämäksi. En usko, että se laihuus tuo minulle onnea, enkä erityisemmin sitä tavoittelekaan, ottaen huomioon, että olen jo onnellinen. Haluan kestäviä ratkaisuja, joita siirtää aikanaan ehkä omille lapsille.
Minun remontissa ne pienet askeleet ja onnistumiset on tällä hetkellä kovia juttuja, siis minulle. Se, kun saa lisätä salilla painoja reippaasti ja jaksaajaksaa, se kun 10 kilometrin vauhdikas lenkki menee ilman suurempia tuskia, se kun vatsalankussa jaksaa olla lähes kaksi minuuttia ja kylkilankuissa puolitoista.. Silloin sitä tuntee itsensä aika sankariksi. Jollekin nämä taas eivät merkkaa mitään.

Toisaalta, on päiviä, kun mikään vaate ei istu, mikään ei näytä hyvältä, mikään ei tunnu hyvältä. Välillä taas mietin, onko maailma oikeasti pelkkää ulkonäköä ja tavoitteiden asettamista jokaisessa osa-alueessa? Pelkkää pinnallisuutta? Tähän joku sanoo, että läski keksii aina selityksen. Uskon, että sen selityksen keksii myös normaalipainoinen ihminen, jos tarve niin vaatii, olipa asia mikä tahansa.
Ja toisaalta, tässä maassa on liikalihavuutta, sydän- ja verisuonisairauksia ja muita ylipainosta johtuvia sairauksia, joten totta kai elämäntaparemontit, dieetit ja kuntokuurit ovat tarpeen. Niistä pitää puhua, niistä kirjoitetaan, mutta niistä tehdään myös viihdettä. Mutta minun ajatus on siinä kestävässä elämän tavassa, miten se saadaan iskostettua kaikille päähän? Miten saadaan korjattua perheiden ruokailutottumuksia niin, että ei tulisi enää yhtään lihavaa lasta ja lihavaa aikuista?

Lukuvuoroa odottaa Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan niminen opus. Minua kiinnostaa tällaiset jutut ja terveystieto oli lukiossa jo lempiaiheena. Jostain syystä tässä ahmimishäiriössä on jotain, mikä potkii takaraivossa. Mitä enemmän säädät, viilaat ja höyläät ruuan kanssa, sitä lähempänä olet pudota tähän? Voiko olla? En tiedä vielä, tiedän sitten kun olen tuon kirjan lukenut.
Ruuan kanssa hifistely eritavoin on nyt niin puhuttua, että tästä pitänee avautua joku kerta erikseen, taas.

Siinä oli tämän päivän mietteet.

Haastetta elämään

Jestas mitén tökeröjä otsikointeja sitä ihminen harrastaa, ush. Noh, ei mahda mitään. Homman nimi on se, että hävyttömästi kopioin Nollavaimolta haasteen. Tosin siellä luki, jotta suap ottoo. 

Kai tässä pitäisi keksiä uusia kysymyksiä ja haastaa 11 ihmistä vaan ku ei mulla raukalla ole tunnustautuneita lukijoitakaan, joten ottakaa jos haluatte. Jättäkää viesti jos otitte niin selviää vähän, onko täällä ketään muita kuin minä. Kävijälaskurin mukaan on, vaan liekkö ihan vahingossa eksyneitä. 
Joka tapauksessa: 

1. Miksi?
Luultavasti juuri siksi, että sitä on hauska kysyä. Rakas kummipoika kohtamelkein4vee on kyselyiässä ja MIKSI on aika helvetin hyvä kysymys. Sen voi kysyä mihin tahansa kohtaan keskustelua, mistä tahansa asiasta ja sillä saa kanssakeskustelijan hulluuden partaalle. 

2. Vasen- vai oikeakätinen?
Oikealla mennään. Tosin opin kirjoittamaan suhteellisen siistiä tekstiä vasurilla ala-asteella, kun oikea käsi oli kipsissä. Ei siitä sen enempää. 

3. Sivilisääty? Miksi?
Avoliitto.
 Siksi, että sillä nimellä tässä maassa kutsutaan tätä systeemiä, kun kaksi ihmistä muuttaa kirjansa samaan osoitteeseen ellei tätä asiaa oikaista. (ehheh) Lisäksi se kuulostaa paremmalta kuin "seurustelee" tai "seukkaa", se kuulostaa just tällaiselta 10 vuoden seurustelusuhteelta. Ja se i-kirjain puuttuu sieltä, kun ei tässä nyt ole joutanut, vaan suunnitelmissa on! 


4. Jos voisit kääntää kelloa, mitä tekemisiä valintojasi muuttaisit?
Erään kauniin kesäillan rilluttelureissun olisin jättänyt tekemättä. Seuraava kysymys. 

5. Missä haluaisit elää eläkkeellä ollessasi?
Omassa kodissa, jossa tuntisin oloni turvalliseksi ja pärjäisin siellä loppuun asti. 

6. Toiveammattisi?
Lapsena ilmoitin haluavani lääkäriksi ja siskosta piti tulla potilas. Aina kuitenkin maanviljely ja maatalous ovat olleet sydäntä lähellä, vähän isompana vaihdoin tavoitteeksi pankinjohtajan. Ihan vaan siksi, että agrologeja on myös pankinjohtajina... 

7. Paras kehu jonka olet saanut?
"Sä olet kaunis kun naurat". 

8. Ensimmäinen suudelmasi? 
En halua muistella, muistan liiankin hyvin. Puolituntematon poika, koulun disco ja pelonsekaisesti hampaat kalahtaa yhteen. Huh huh. 

9. Hunaja vai etikka?
Hunajasta tulee maha kipeäksi ja etikka haisee pahalle. Toisaalta etikkasäilötyt suolakurkut on hyviä. Etikka. 

10. Mitä hetkeä et unohda milloinkaan?
Kun nykyinen  avomieheni soitti minulle ensimmäisen kerran ja juteltiin 4 tuntia kerralla puhelimessa :) 

11. Tämä on saamasi haaste blogikirjoittajalta, jota et oikeasti tunne. Miksi vastasit tähän?
Huvin ja urheilun kannalta. Ja tyypillä on aivan mahtava blogi, näin ohimennen sanoen. Ei mulla muuta. 

**

Viikonloppu vierähti mökkireissulla ja nyt on univelkaa enemmän kuin kärsisi. Huomenna hieroja! Ja mieletön hulinaviikko alkaa taas. Näin kuitenkin tänään Ystävää ja Kummipoikaa ja hänen pikkuveljeään, jaksaa taas taivaltaa, kun surut ja murheet on jaettu :) 

Ai pitiks tänne kirjottaa jotain?

Tämän blogin olemassaolo on kyllä mystinen homma. Muistan, että tämä on täällä, mutten muista tehdä tälle mitään. Ja silti tämä aina vaan on olemassa, ei katoa mihinkään, odottaa että hiivin tänne runoilemaan jotain.. pitäisikö lopettaa koko homma? Ehkä. Tai sitten postaan tänne parin kuukauden väliin jotain, mutten oikein tiedä mitä, kunhan päästän nämä aivopieruni valloilleen ja ne jäävät ikuisiksi ajoiksi internetin ihmeelliseen maailmaan..

Viime aikoina olen lähinnä keskittynyt lukemaan muitten blogeja. Uusin suosikkini on Nollavaimon blogi. Huonosti lähtee päivä käyntiin ilman tätä. Muita niin hyviä blogeja ei olekaan tullut vastaan viime aikoina. Tai on ehkä, muttei niin että olisin niihin koukuttunut.
Lisäksi olen kirjaillut tuntojani, tapahtumiani ja ajatuksiani ystävien kanssa pidettävään yhteiseen, joskin salasanalla suojattuun blogiin. Suurin ongelma tässä blogissa on se, ettei tämä blogi oikein kerro mistään. Tai en minä tiedä pitäisikö sen edes kertoa, kunhan selittelen osaamattomuuttani ja laiskuuttani. Ja aikaansaamattomuuttani.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen keskittynyt syksyn mittaan lähinnä hulluun työntekoon, jolle ei loppua näy. No ehkä ensi perjantaina voin jo huokaista hetkeksi ja palaan sorvin ääreen vasta tammikuussa - mutta joululoma tulee kyllä tarpeeseen. Oravanpyörään potkaistaan uudelleen vauhtia ja hypätään kyytiin sitten loppukevääksi ja yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni.

Koska tässä blogissa otsikko on edelleen tuo kirjan ansiosta jne. täytyy todeta, että lukemiset ovat myös retuperällä tällä hetkellä. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä on tällä hetkellä puolessa välissä, mutta iltaisin sitä on jotenkin niin lamaantunut, että sitä rupeaa vain nukkumaan.
Lappalaisen teoksen lisäksi ei uusia kirjoja olekaan kierroksessa. Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo jäi kesken (kiitos äiti kun veit kirjani) ja siinä oli kyllä suhteellisen haukoteltava alkuosa. Ehkä jouluna saisin nämä luettua loppuun?

Lataankohan tässä liikaa odotuksia ja tekemisiä joululle... iskee stressi, jota ei onneksi vielä ole ja päätin, ettei tule. Lahjat check, piparit check ja syöty, laatikot check, pikkujouluilut check, korttien lähetys check.. anoppilaan jouluksi ja perinteinen ohjelma check x 2.

Ja jos joskus tänne kirjoitin, että lupaan päivittää tätä ahkerammin, niin myönnetään, että se saattoi olla pienoinen ylilyönti, ellei jopa vale. Katteettomaksi uudenvuoden lupaukseksi ennakkoon voin toistaa tämän kyseisen lupauksen.

Kesä loppusuoralla

Kesän loppusuora alkaa häämöttää; koululaiset aloittivat eilen, pikku ekaluokkalaisia näkyi taapertavan kaduilla tänä aamuna. Aurinko paistaa matalammalta, syyskesäisesti, lehdet ovat alkaneet tippua puista.. Iltaisin on viileää ja nousee sumua. Sinne meni, kesä. Kesänlapsena sitä on suunnitellut jo ensi kesän, vaikka tykkään minä syksystäkin. Kynttilät ja pimeät syysillat ovat lyömätön yhdistelmä. Aloittelin kynttiläkautta jo pari viikonloppua sitten, tosin pimeyttä joutui odottamaan aika pitkään, että ne kynttilät olivat oikeasti komeita.. 

Pentikin tuikkukipot

Partylite 

Blogissa on ollut hiljaiseloa ja se johtuu pitkälle omista töistä. Kiirettä pitää ja tätäkin postausta raapustan työkoneella, tosin vanhempien keittiössä istuen, en onneksi työpaikalla käkkien. Helpotusta työrupeamaan ei näy ihan hetkeen, tällä menolla istun jouluaattonakin töissä, jos kalenterimerkinnät lisääntyvät tässä tahdissa.. mutta se on elämää tällä hetkellä ja kun työt saa näin kesän jälkeen taas vauhtiin, saa varmasti kalenterinsakin inhimillisemmäksi (hope so).

Syksyn kirpeitä ilmoja odotellessa :) Syyssateet sen sijaan voisivat jättää saapumatta..

Enkelikoira, R.I.P

Eilen oli vähän surku päivä, kun sain tiedon avokkaan siskon koiran nukkuneen pois. Karkea karvainen, kuukautta vaille vuoden ikäinen Lilli otti ja takertui kaulapannastaan häkkiin ja kuristi itse itsensä. Samassa rytäkässä siis niska poikki ja ei mitään tehtävissä. Tasan ei mene onnen lahjat, siellä lepäilee nyt Lilli samassa tantereessa poikien kanssa (pojat =  viime kesänä pois nukutetut saksanpaimenkoira Aatu ja sekarotuinen  Roope-vanhus). Surkea juttu, ei voi muuta sanoa ja tämä osoittaa taas sen, miten arvaamatonta on sekä elämä että eläinten kanssa touhuaminen.

Muuten oma elämä on mennyt juhannuksesta toipuessa, vaikka juhannuksena ei tehtykään mitään ihmeellistä. Eilen sain lähetteen allergiatesteihin, kutsu tulee sitten joskus ja kesärientoja alkaa olla kertynyt joka viikonlopulle, ei malttaisi odottaa! Loma alkaa virallisesti 9.7, edellisenä viikonloppuna on mummon synttäriristeily sisävesilaivalla Kallaveden maisemissa, muori paukauttaa 85-vuotta mittariin. Kunnioitettava suoritus, täytyy myöntää.

Uusia valokuvia olisi tulossa, jahka jaksaisin ne koneelle purkaa ja vähän tsekata niitä läpi. Tässä viikonlopun ehkä hauskin kuva, kun läskikarvinen Mokka hyppää ojan yli:

Kuvan laatuhan ei ole erikoinen, kun en ehtinyt juuri reagoida siihen, että katti päätti tehdä surmanloikan - tassut ei kuitenkaan kastuneet :)

Kulmakunnan komein kolli, ehdottomasti. 

Mistähän tänne blogiin seuraavaksi rustaisi tekstin? Ideoita, anyone? Paljon olisi itselläkin ideoita, mutta ne tahtoo jäädä toteuttamatta. Toisaalta, samaan malliin on tupannut jäämään moni muukin asia; työt hoidan kyllä ajallaan, mutta vapaa-ajalla hommat tahtoo jäädä retuperälle; kirjoja on pinossa lukematta (Katja Ketun Kätilö oli lievä pettymys ja siksi edelleen kesken), blogit huutaa päivitystä, valokuvat odottaa jonossa ja pinossa käsittelyä, kroppa huutaa urheilua... mitä minä teen? En juur mitään ja kuitenkin koko ajan jotain. Vaan eipä tuo varmaan ole niin vaarallista. Siirryn seuraavaksi äänikirjoihin ja siniseen lenkkiin iltalenkin sijaan ;) 

Blogikyttäri

Internetin ihmeellisessä maailmassa, kun surffailee, niin vastaan tulee välillä hienoja blogeja. Välillä taas sellaista kamaa, että ei jaksa lukea (varmasti joku ajattelee tästä blogista samoin). Voiko tämän laskea harrastukseksi? Milloin tämä muuttuu kyttäykseksi? Voiko se muuttua sellaiseksi, koska blogit ovat julkisia? Tässä muutama linkki blogeihin, joita käyn ahkerasti tai melko ahkerasti lukemassa:

Kinuskikissan blogi on vakioluettavaa. Vaikka en harrasta itse leipomista ja tietämykseni asiasta rajoittuu lähinnä syömisen asteelle, voin silti ihailla näitä taideteoksia. Ja jakaa reseptejä osaaville ystäville, jotka sitten toteuttavat näitä ohjeita ;)

Tämän hepun blogia tulee myös kytättyä, luettua ja seurattua. Sit sillä on vielä kaks muutakin; tämä ja tämä. Eniten ehkä ensimmäistä ja viimeistä tulee luettua.

Tästä blogista käyn hakemassa vinkkejä uusiin lukukokemuksiin. Joskus tuntuu, että voisin itse olla tuon blogin pitäjä, kun niin hyvin natsaa tuo kirjamaku yhteen ja useat suosikkikirjani löytyvät tuolta esittelystä.

Ja tämä blogi on minusta muuten vaan kiva, toki ruokaohjeita ja jumppaohjeita löytyy myös. Kumpiakaan en juuri jaksa toteuttaa...

Ystävän koiraharrastuksesta luen myös hänen blogistaan, joka on tosin suojattu salasanalla. Vaikka en koiraharrastuksesta niin kauheasti aina ymmärrä ja kaikki termit on välillä hepreaa, sieltä on silti ihana lukea ystävän ja koirien kuulumisiaan :)

Lisäksi ystävien kuulumisia luen meidän yhteisestä blogista, joka on tosin salattu. Sinne me muutamat facebookin ihmeellisestä maailmasta paenneet olemme keskittyneet kirjoittamaan kuulumisiamme, muutama jatkaa edelleen naamakirjan maailmassa ja ei muista juurikaan päivitellä. Jos joku tunsi piston sydämessään niin hopihopi tekstiä rustaamaan ;)

Tämä blogi on myös mielenkiintoinen! Henna Helmi Heinosen esikoisteos Veljenvaimo löytyy minunKIN kirjahyllystä ja hyvä kirjahan se on :) Sain sen ilmaiseksi Arktisen banaanin (?muistaakseni?) kautta, kun lupauduin arvioimaan sitä blogissani. Arvioinkin, se blogi on tosin kuollut ja kuopattu jo.

Oman alan asiaa puolestaan löytyy täältä. Tykkään eniten Annen blogista, mutta tuolta pääsee surffaamaan myös muiden kirjoittajien teksteihin.

Tämä blogi meinasi ihan unohtua! Facebook aikana kuuluin faniryhmään ja tykkään edelleen, vaikka en virallisessa ryhmässä heilukaan. Niih.

Viimeisin "löytö" löytyy tuolta. Aika karu ja tuolta löytyy myös jatko-osoitteita muihin blogeihin.

Tämän blogin osoitteen linkitti kaverini minulle. Päivän hymyt, hymähtelyt ja naurut saatu.

Ja toki blogilistalta etsin aina hyviä blogeja.

Seuraavaan postaukseen yritän laittaa kuvia. Kevään aikana ei kyllä ole kauheasti tullut kuvattua, mutta aina jotain pientä. Tämän aamun hienoin otos oli venyttelevä kissa.