"Pieleen menee mun maanantai, jos ei Aku Ankkaa tuu.."

.. mä ootan postin kantajaa kuin kuuta nousevaa - nykyisin vaan keskiviikkoisin, mutta ennenhän se Aku Ankka kolahti luukusta maanantaisin ja taas oli viikko pelastettu! Oltiin sitä ennen fiksumpia, täytyy myöntää.

Miksi tällainen aihe? Kirjallisuuttahan ne sarjakuvatkin ovat ja ex-kirjablogissa täytyy omistaa edes yksi kirjoitus sarjakuville!
En tunnusta olevani mikään sarjakuvafani, sillä kirjoitetut kirjat ovat enemmän minun juttuni (en juuri nyt keksi  sitä oikeaa termiä, mutta siis "oikeat" kirjat you know?). Sarjakuvia tulee kuitenkin luettua jonkin verran. Kotiin tuli Aku Ankka kun olin kakara ja avomies tilaa sitä vieläkin. Hitto soikoon, laatulehti! Juuri oli uutisissa, kuinka tietyt sarjakuvat voivat maksaa jo tuhansia euroja - myös Aku Ankat - joten eihän tämä hukkaan mene, joku päivä ne 1990-luvun lehdet uppoavat kansaan kuin häkä.

Aku Ankka on siis ykkössarjakuva, Mikki Hiiri on lälläri ja Akuista parhaat ovat ehdottomasti Don Rosan piirtämät. Carl Barks menettelee myös hätä tilassa, mutta esimerkiksi Kari Korhosen piirustuksista en tykkää (kranttu pirulainenkin vielä kaiken lisäksi kun olen, heh heh). Don Rosan sarjiksissa viehättää piirrosjälki ja tarinan kerronta; kansikuvista on kiva etsiä D.U.C.K omistuksia ja sarjakuvasta Mikki Hiiren mollauksia. Pienet yksityiskohdat ovat hauskoja.

Mieheke tykkää kaikenlisäksi samojen piirtäjien kuvituksista, joten synttäri- ja joululahjoiksi on tullut ostettua Don Rosan sarjakuvakirjoja, niitä kirjakaupoista saatavia. Noh, nyt hurahdettin sitten ostamaan Don Rosan kootut: näitähän markkinoitiin, että nämä eivät ilmesty kauppoihin, vaan näitä painetaan sen tilaajamääärän verran ja that's it. Kaksi ensimmäistä 3 kirjan settiä on tullut jo ja onhan ne ihan helkkarin hienoja, vaikka hinta oli aika suolainen.. erissä maksamalla ei tunnu niin pahalle, kun lasku tulee harvemmin ;) Ehkä jonain päivänä nämä ovat keräilyharvinaisuus ja rahat saa hätätilassa kymmenkertaisena takaisin. Hauskaa on myös se, että miehekkeen kotona on säilytettynä huomattavasti enemmän vanhoja akkareita kuin meillä. Sieltä poimimaan talteen kaikki Don Rosa jatkikset :)

Muita sarjakuvia, joita tulee luettua ovat muun muassa Fingerpori, Muumit ja Baby blues. Näitä lähinnä lehdistä, Fingerpori on pakko tsekata kahdesta paikallislehdestä sekä Hesarin sivuilta. Fingerporia lukiessa alkaa heti miettimään, että hoksaako sen vitsin siitä ja jos ei hoksaa, niin sekös suututtaa. Myös Suicide bunnies eli itsemurhapuput ovat hymyilyttäviä teoksia, vaikka ei itsemurhassa mitään naurun aihetta olekaan. Kieroutuneen, mustan huumorin suurkuluttaja näkee naurua kuitenkin myös tässä kuvassa. Näistähän löytyy kirjaa ja kalenteria, totta kai. Kiroileva siili on sinällään hauska, vinkeä sarjakuva myös, mutta se alkaa olla jo liiankin kanssa tunkemassa joka tuutista.

Sarjakuviahan on vaikka kuinka, mutta kuten sanottu, tietoni tämän alan kirjallisuuden kanssa on todella heppoinen. Ehkä sitä pitäisi laajentaa?

Jos joku ihmettelee, mistä otsikko tulee, niin tässäpä yleissivistävää tietoa asiasta ;)


"Hupu, sinä mapitat laskut! Tupu, sinä pölytät mapit! Lupu, sinä mapitat pölyt!" (Don Rosa, Valvova silmä)