Ekana mieleen tuli poretabletti. Siis sellainen veteen tiputettava tabletti, joka sihisee ja sähisee, kun se sulaa. Suussa alkoi maistumaan panadol, joskus on tullut juotua tuollainen.
***
Jokseenkin meinasi illalla naurattaa, että umpikorvesta lähdin reissuun ja samanlaiseen korpeen päädyin. Jopa taksikuski huokasi, että "sä oot nyt niiin maalla", mutta lohdutin häntä toteamalla, että mä oon tottunut. Ei tunnu missään.
Amazing race tyyppisesti etsin respan piilottaman avaimen ja löysin oikean kämpän - ihan oikeasti, vastaanotto oli suljettu ja avain laitettu paikkaan X.
8 tuntia unta ja virtaa kuin pienessä kylässä! Havahduin yön aikana pari kertaa, ainakin puoli neljältä katsoin kelloa. Koska ihmisen pitää olla vähän outo, se nousee ylös jo kuudelta, jotta se pääsee laukkamaan pitkin teitä, risukoita ja pusikoita. Rakkaudesta geokätköilyyn ja etsintä tuotti jälleen tulosta. Edellisellä kätköreissulla päädyin kapakkaan ilman yhtäkään löytöä... kaupunkikätköilyn vaaranpaikkoja ;)
Kätköily on harrastus, jota pitää itse kokeilla, ennen kuin sen tajuaa. Osa ei kyllä tajua sittenkään, sori vaan. Suurin osa ei käsitä, mitä iloa on etsiä purkkia mitä oudoimmista tai tavallisista paikoista ja kirjata sinne nimikirjaimensa. Minä taas väitän, että ne jotka eivät ymmärrä, ovat hukanneet lapsenmielisyyteensä ja sen puhtaan löytämisen ja onnistumisen riemun.
Itsellänihän on Peter Pan syndrooma enkä aatellut koskaan kasvaa aikuiseksi, joten minulle sopiva harrastus - kätköilyssä kun mottona voi olla
toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun ;)
Se, mikä eniten sylettää näissä tätä harrastusta ymmärtämättömissä ihmisissä, on se, että minkä helvetin takia niitä purkkeja pitää tuhota / siirrellä tahallaan?! En minäkään tule katkomaan sinun kitaran kieliä, repimään kirjan sivuja, hajoittamaan hevosten aitauksia, tuhoamaan auton osia tai piilottamaan virkkuukoukkuja tai mitä ikinä. Miksi tuohon harrastukseen pitää sitten kohdistaa ilkivaltaa, minä vaan kysyn.
