Onkohan maailmassa mitään ihanampaa kuin nauru sydämen pohjasta? En tosin ole ihan varma, miten se mitataan, milloin se lähtee ihan sieltä pohjalta ja periltä saakka, mutta jokainen varmaan tietää tunteen. Ja on joskus kokeillut itsekin tätä. Jos ei ole, suosittelen kovasti.
Joskus voi myös tuntea rakkautta toiseen niin, että se tuntuu siellä sydämen pohjassa saakka. Tai iloa, onnea tai miksei myös surua. Mutta nauru, se tuli minulle ensimmäisenä mieleen. Tämmöisenä pessimistisenä ja vähän synkkänä luonteena nauran ihmeen paljon. Koska mielestäni huumoria se on huonokin huumori, räkätän joskus estottomasti mitä älyttömimmille asioille. Parasta se sydämen pohjasta saakka nauraminen on hyvien ystävien kanssa.
Mun perussynkkä olemus on kyllä rakoillut viimeisen vuoden ajan, kun olen löytänyt kaupasta vaatteita, joissa on VÄREJÄ. Kaapissani on siis muutakin kuin mustaa, ruskeaa ja harmaata. Tässäkään asiassa en valinnut kultaista keskitietä vaan tempaisin sitten kerralla värejä, neonvärejä. Kasarikakara heräsi hyvin voimakkaasti minussa, mutta rajat ne on Siperiassakin. Ei ole mustan värin voittanutta ja sen voin vannoa ihan sydämen (tai vaikka perseen) pohjasta saakka. Jämpti on niin.
**
Perussynkkäolemus ottaa kolauksia myös näistä kevätpäivistä, kun tekisi mieli nauraa, laulaa ja hyppiä ilosta, jumalauta aurinko!!! Onneksi en tunnusta minkään ryhmän ajatuksia suoranaisesti, ois vähän hankalaa olla katu-uskottava gootti just nyt.
Lisäksi tekisi mieli repäistä (taas tässä asiassa), varata kampaajalta aika ja ottaa joku mukava shokkiväri hiuksiin.
Ja mun tekee mieli uutta autoa ja polkupyörää. Tässä kun on hyvällä shoppailufiiliksellä, niin pitäiskö pistää myös kodinsisustus uusiksi.. ainoa hankaluus on se, että rahat on vähän finaalissa. Sydämen pohjassa asti kaihertaa tämmöset jutut, niih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti