Vastarinta

Tänään aistin pientä vastarintaa koulutuksessa. En tiedä oikein miksi, mutta kaksi naista ovat selkeästi imaisseet vähän sepeliä sinne naisen pyhimpään ja istuivat naamat norsun sukupuolielimellä kokopäivän. Lisäksi tänään käytännönharjoituksissa saattoi aistia sen napinan, sisäisen vastarinnan ja vastahakoisuuden ko. tehtävään. Herää kysymys, miksi piti tuohon koulutukseen tulla, sinne tulo lienee ollut vapaaehtoista? En tajua, ei mun ehkä tarviikaan.

04:45 herätykset alkaa itsellä tuntua, enää huominen ja se harjoitustyö ja todistus isketään kouraan koulutuksessa. Vaan paljon olen oppinut ja mukavaa on ollut, ainoa mikä vähän harmittaa, on nämä kaksi vastarintaa tekevää naikkosta. Noh, se siitä.

Yliliikkuvat niveleni huusivat taas hoosiannaa, kun illalla vähän rankoja askarreltiin metsässä. Pitäisi ehkä ottaa huomioon tuo seikka eikä kantaa niitä puita miten sattuu ja pyöritellä tukkisaksia miten sattuu.. kyllä olis kouluttajat repineet pelihousunsa ja hiuksiaan ja ties mitä, jos olisivat tämän suorituksen nähneet ;) Vaan "älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon" on helkutin hyvä ohje.

Tänään oli tämän seutukunnan lämpimin päivä. Aivan mahtava ilma, aurinkoa ja pääskyjen tirskuntaa. Jospa tämä keli jatkuu viikonloppuun ja ensi viikkoon, jospa koko kesä on aurinkoinen ja lämmin, oih.

ps. innostuin vähän retrotavarasta.. taas. Vuoden 1982 kalenteripyyhkeen sain haalittua itselleni, vuosi 1988 on vielä hakusessa. Ajattelin askarrella näistä jotain kivaa, aihe on vielä vähän hakusessa, ideoita kyllä on..
Ja sitten pari tunikaa ja yksi paita.. Miten lähes aina mustiin pukeutuva ihminen voi seota tietyn tyyppisistä retrokuteista ja etenkin niistä väreistä? Huh.

Sydämen pohjasta

Onkohan maailmassa mitään ihanampaa kuin nauru sydämen pohjasta? En tosin ole ihan varma, miten se mitataan, milloin se lähtee ihan sieltä pohjalta ja periltä saakka, mutta jokainen varmaan tietää tunteen. Ja on joskus kokeillut itsekin tätä. Jos ei ole, suosittelen kovasti.

Joskus voi myös tuntea rakkautta toiseen niin, että se tuntuu siellä sydämen pohjassa saakka. Tai iloa, onnea tai miksei myös surua. Mutta nauru, se tuli minulle ensimmäisenä mieleen. Tämmöisenä pessimistisenä ja vähän synkkänä luonteena nauran ihmeen paljon. Koska mielestäni huumoria se on huonokin huumori, räkätän joskus estottomasti mitä älyttömimmille asioille. Parasta se sydämen pohjasta saakka nauraminen on hyvien ystävien kanssa.

Mun perussynkkä olemus on kyllä rakoillut viimeisen vuoden ajan, kun olen löytänyt kaupasta vaatteita, joissa on VÄREJÄ. Kaapissani on siis muutakin kuin mustaa, ruskeaa ja harmaata. Tässäkään asiassa en valinnut kultaista keskitietä vaan tempaisin sitten kerralla värejä, neonvärejä. Kasarikakara heräsi hyvin voimakkaasti minussa, mutta rajat ne on Siperiassakin. Ei ole mustan värin voittanutta ja sen voin vannoa ihan sydämen (tai vaikka perseen) pohjasta saakka. Jämpti on niin.

**
Perussynkkäolemus ottaa kolauksia myös näistä kevätpäivistä, kun tekisi mieli nauraa, laulaa ja hyppiä ilosta, jumalauta aurinko!!! Onneksi en tunnusta minkään ryhmän ajatuksia suoranaisesti, ois vähän hankalaa olla katu-uskottava gootti just nyt.
Lisäksi tekisi mieli repäistä (taas tässä asiassa), varata kampaajalta aika ja ottaa joku mukava shokkiväri hiuksiin.
Ja mun tekee mieli uutta autoa ja polkupyörää. Tässä kun on hyvällä shoppailufiiliksellä, niin pitäiskö pistää myös kodinsisustus uusiksi.. ainoa hankaluus on se, että rahat on vähän finaalissa. Sydämen pohjassa asti kaihertaa tämmöset jutut, niih!

Hirveetä säätöä

Nimittäin tämän ulkoasun kanssa. En ole tyytyväinen mitenkään päin ja nyt jo kadun, että lähdin tätä muuttamaan.
Noh, ehkä pitää tyytyä nyt tähän. Mulle suuri mysteeri on tällä hetkellä, että miksi ihmeesäs tekstien värit heittelee? Ei pysty ymmärtämään.

Maailman värit

Joskus olen miettinyt, millaista olisi, jos ei näkisi värejä. Kaikki olisi vain musta-valko-harmaata. Syvästi masentuneet ihmiset kertovat, että maailmasta häviää oikeasti värit, kun ei enää jaksa. Tai jos olisi osittain sokea. Eihän se elämästä nauttimista estäisi, mutta jos niin kävisi nyt, niin olisihan se outoa. Värejähän on kaikkialla ja kaikenlaisia. Paitsi minun vaatekaapissa.

Taivas on sininen ja valkoinen, mutta keväällä taivaalla on upeita sävyjä, kun aurinko nousee ja laskee; kaikkea verenpunaisesta vaalean punaiseen ja violettiin. Syksylläkin on värejä. Talvi on tasaisen harmaata ullotusta, kirkkaalla säällä toki kaunista, mutta ei sinällään värejä, paitsi valkeaa. Kesällä luonto on lähinnä vihreä, mutta sekaan mahtuu kaikkia maailman värejä, kun erilaiset kukat kukkivat ja perhoset lentävät.

Seppälän naistenvaateosastolla saa nykyään shokin, kun astelee sisään. 1970-luku on niin läsnä kuin mahdollista ja samoin ovat pinkit, oranssit, vihreät ja keltaiset vaatteet. Ihan kiva niille, jotka niistä tykkäävät ja mikä ettei, jos tykkää. Ehkä kuitenkin hillitty yhdistely olisi valtti niissä väreissä..."Pukeudun mustaan, kunnes löydön jotain tummempaa" puolestaan kuulostaa minun lauseelta.

Väreihin liittyy myös perinteitä; morsian on valkeissa vaatteissa ja piste. Se on perinteinen neitsytmorsiamen merkki, mutta jotenkin tuntuu, että sen neitsyt sanan voi kyllä tiputtaa nykyään aika monelta morsiamelta pois. Itsehän olen sanonut, että minua ei tulla vihkimään koko valkeassa vaatteessa, vaikka henki menisi. Mielikuva itsestä valkeassa puvussa tuo mieleen hännättömän muumin. Ole siinä sitten hehkeimmilläsi. Ja perinteisesti taas surupuku on musta. Silti joskus on menty naimisiin mustassa puvussa, koska musta on ollut juhlavaatteen tunnusväri.

Tämä puku olisi sellainen, missä voisin kuvitella meneväni joskus naimisiin. Ei mitenkään ajankohtainen asia, vaikka syksyllä yhdeksän vuotta tuleekin yhteistä taivalta avokkaan kanssa, tulipahan vaan mieleen. Ylipäätänsä tämä väri aihe tuli mieleen, kun luin Mikko Herrasen haastattelua. Jos joku ei tiedä kyseistä herraa, niin kysykää hyvältä ystävältäni googlelta. Ja toinen, mistä tämä nyt tuli mieleen, on tämä kevätjuhlien aika ja pukutarjonta; hempeitä värejä ja vaaleita värejä ja mahdottomasti kaikenlaisia värejä, paitsi mustaa ja ruskeaa. Pitäisikö tehdä poikkeus sääntöön ja ostaa joku värikäs unelmamekko kaappiin? Tulisiko sitä käytettyä, en tiedä. Omiin valmistujaisiin menen tässä koltussa. Veljen lakkiaiset 2.6, luultavasti sama mekko käytössä. Pidän siitä kyllä kovin. Jos laittaa punaiset korkkarit jalkaan, riittääkö se kevään väreiksi?


ps. samaan syssyyn vaihdoin ulkoasua. Parempi, luulen mä. Olkoon toistaiseksi tuollainen.