Makailen sängyssä selälläni, jalat voimattomina, selkä kipeänä, läppäri mahan päällä. Pää tuntuu kevyeltä ja ajatukset takkuaa. Olen vaihteeksi sairaana ja sekös raastaa hermoja!
Pääsiäisloma oli mukava ja touhua täynnä; tehtiin remonttia, näin rakkaita sukulaisia, ulkoilin... ja sitten maanantai-iltana iskee jälleen tauti. Yrjö Karjula tuntuu viihtyvän tänä talvena meillä, joskin hän ei ollut niin voimakastahtoinen kuin viimeksi. Vaan vei silti minulta hermot ja voimat. Eilen kuume huiteli jossain 39,2 asteessa, ei siis ihme jos oli vähän heikko happi. Illan mittaan se laski ja vakioitui 37,5 tienoille, tänään ei mittausten mukaan ole ollenkaan.
Hermot tässä menee. Miksi aina minä? Onneksi sain työt järjesteltyä niin, että niistä ei tarvitse huolehtia. Toivoa sopii, että tämä on nyt viimeinen tätä lajia, inhottava tauti, kuten varmasti kaikki tietävät.
Enni Mustosen tuotanto on viihdyttänyt minua, Vihreän kullan maan sain tänä aamuna päätökseen. Jaksoin raahustaa pyykkikoneelle ja pistää pyykin pyörimään. Kloriittipurkki odottaa, josko jaksan pestä koko huushollin.
Ja ulkona on mitä upein ilma. Voi kiukku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti