Luovuus

"Luovuus on vapauten ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä, kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikota, intuitioita sekä etääntyä tavallisista ajatusradoista", terveisin Wikipedia.


En koe olevani mitenkään luova ihminen, jos tuossa on se määritelmä. Luovuus on välillä huipussaan näitten tekstien ja erilaisten ideoiden kanssa, mutta joskus tuntuu, ettei ne nyt niin luovia ole. Luovina ihmisinä pidän kirjailijoiden ja taiteilijoiden lisäksi myös käsitöissä taitavia ihmisiä. Sisarellani luovuus on huipussaan käsillä tehdessä, kun taas kirjoitustaito saattaa tökkiä. Itselläni tökkii taas käsityöt. Siinä tapetaan viimeinenkin luovuus myös ympärillä olijoilta, kun pannaan meikäläinen askartelemaan.

Luovan ihmisen tuntomerkeiksi Wikipediaan on rustattu muun muassa joustavuus, ennakkoluulottomuus, riskinottokyky, kokeileminen, rajojen rikkominen, itsekuri, hyvä mielikuvitus, estetiikan taju, taito löytää järjestys kaaoksesta.. Jaa-a. En tiedä allekirjoitanko noista mitään omalla kohdallani, en ainakaan kaikkia. Itsekuri on ainakin jotain ihan muuta kuin sen pitäisi olla ja estetiikan taju on ehkä välillä niin ja näin, mutta kaaoksesta löydän yleensä järjestyksen, kokeilen mielelläni ja koetan rikkoa rajoja. Yritän olla ennakkoluuloton ja joustan mielestäni välillä liikaakin. Riskinottokyky sen sijaan ei ehkä ole tarpeeksi hyvä, jotta luovuus voisi kukkia.

Lisäksi tuonne maailman luotettavimpaan lähteeseen on kirjattu luovuus ja mielenterveys kohtaan, että vuonna 1994 joku psykiatrisetä nimeltään Felix Post on selvittänyt, että 38 % kuvataiteilijoista ja 46 % kirjailijoista on vakava depressio tai muu psyykkinen häiriö, ja että lähes kaikilla muillakin luovilla persoonilla on psyykkisiä oireita, ehkä vain lievempiä. Luovuus on kyetty yhdistämään myös hulluuteen.
No sillä viisiin. En tiedä haluanko enää niin kauheasti olla luova, saati se kirjailija...

Luovuus on kyllä mielenkiintoinen asia. Mihin kaikkeen se liittyy, mikä sitä kasvattaa, voiko sitä ohjailla.. Pitänee syventyä aiheeseen, jahka saan luettua ensin Janne Viljamaan Pakko saada! Addiktoitunut yhteiskunta nimisen teoksen. Löysin sen viime viikolla kirjakaupassa ja sen, mitä olen ehtinyt lukea, voin allekirjoittaa omista ajatuksistani täysin. Kirjan pointti on siinä, että nyky-yhteiskunta suosii pitkää työpäivää, pitää hakea jännitystä extremelajeista, facebookin päivityksiä (tai vaikka blogien) pitää vahtia koko ajan.. Sen kirjan pointti on se, että mihin katosi kohtuus ja voiko ihmisen elämä olla mielekästä ilman riippuvuuksia. Riippuvuuksia kun on muitakin kuin päihderiippuvuus.