Sanansäilä

Sitä minä olen kehittänyt. Sillä minä sivallan ihmisiä. Se on aina ollut aseeni. Sen terävyys tulee osittain perintönä.

Kyse on siis sanansäilästä, perkeleen terävästä kielestä, jolla saa itsetunnot hetkessä alas ja kyyneleet silmiin jos niiksen tulee. Tai toisaalta sillä saa hymyn huulille ja naurun aikaan, jos tahtoo. Se on tehokas ase ja riitelytilaneissa olen tarvittaessa aivan kauhea. Vittuilun, väittelyn ja sarkasmi jalo taito liittyy vahvasti tähän sanansäilään. Ja uskokaa pois, vaikka se ei kirjoitetussa tekstissä ehkä näy, niin täältä pesee ja huomenna linkoa. Tai säilällä lähinnä miekkaillaan, mutta joka tapauksessa, minun säilä on valmiina! 

Sanat ovat usein aseista pahimpia. Minulle ei tullut kovin montaa hyvien haltijattarien lahjaa syntyessä, mutta pahatar vissiin nakkasi temperamentin, asenteen ja lihakirveen oloisen kielen minulle. Minua on sivalleltu sanoilla ja sitä mukaa minä annan takaisin sanasta ja parhaasta kaksi. Perushommaan kuuluu myös se, että paras viiltää itse itseään ensimmäisenä sanoilla, silloin muitten tökkimiset ei tunnu missään. Imen itseeni uusia ilmaisuja kirjoitetuista teksteista, puheista, muokkaan niitä sopiviksi ja räväytän koko paletin sopivassa tai epäsopivassa kohdassa esiin.

En koskaan oppinut soittamaan soittimia, ainoastaan suutani. Tämä on ehkä ainoa asia, jonka myönnän osaavani, liekö se sitten hyvä asia.. Puhun tarvittaessa mustan valkeaksi ja valkean täplikkääksi. Puheen sekaan uppoaa niin aeto savo kuin karjalaiset miet ja siet. Kyseessä on siis melko sekavan oloinen, perusvittumainen akka (tarvittaessa). Tai pirun hauska, se riippuu, niih. 

Lisäksi pohdin, kirjoitetaanko tämä nyt oikeasti sanansäilä vai sanan säilä, mutta päätin kunnioittaa haasteen laatijan kirjoitusasua.

**

Eilen tein noin 15 tuntisen työpäivän, mutta oli se mukava päivä, ei voi muuta sanoa. Tänään menen ostamaan jonkun sorttisen käsien vapauttajan puhelimeeni, olisi nuo työmatkat ehkä vähän mukavampia ajella.