Juhla

Lapsena yksi yleisimmistä pyynnöistä mummolle oli "mummo, sytytetään kynttilät ja pidetään juhlat." Ja mehän sytytettiin ja pidettiin. Käytännössä siis laitettiin koko mökki pimeäksi, kynttilät palamaan ja syötiin porkkanapiirakkaa ja mokkapaloja mehun kera. Mummo keitti pannukahvit. Joskus pidettiin näitä juhlia ihan keskenään ja joskus kutsuttiin äiti ja isä mukaan juhliin. Lapsena juhlittiin myös isänpäivää, äitienpäivää ja synttäreitä ainakin oman perheen kesken kakkukahvilla.

Juhlat ovat hauskoja silloin, kun niihin ei lataa liikaa odotuksia. Nuo spontaanit lapsena pidetyt juhlahetket ovat kulkeneet mukana aikuisenakin; minusta on kiva juhlistaa jotakin tapahtumaa pienellä muistamisella, oli se sitten kaupasta ostetut herkkupullat kahvin kera tai lasillinen siideriä saunan päälle, kun iso urakka on saatu päätökseen. 

Olen melkoinen juhlahavukka, tykkään isoista juhlista ja siitä laittamisesta myös. Jumalaton laittaminenhan niissä on, mutta kun muutaman vuoden sisään juhlittiin veljen rippijuhlat, siskon valmistujaiset, minun lakkiaiset, isän ja äidin syntymäpäivät sekä muutamat muut kissanristijäiset kaupan päälle, juhlien laittamiseen ja valmisteluun oppi kohtuullisen hyvin. 

Meillä kotona on opetettu muutamia perusasioita juhlien laittamisen suhteen, esimerkiksi se, että liinat on silitettävä, myös siltä puolelta, joka jää seinää vasten ja tomaateista leikataan kannat pois salaattia varten. Pieniä juttuja, mutta pienillä jutuilla on merkitystä isossa juhlassa. Yksityiskohdat ratkaisee kokonaisuudessa loppujen lopuksi valtavan paljon, esimerkiksi se, missä järjestyksessä kahvipöydästä kerätään lautaselle tavaraa. Lopputulos voi olla onnistunut tai hankala, kahvit sylissä ja pullat lattialla. 

En sano, että olisin mikään mestari tässä asiassa, mutta useamman juhlan kokomuksella voi todeta, että putkeen on mennyt, kun tiettyä kaavaa noudattaa. 

Lisäksi kesätarjoilijan kokemuksella voin todeta, että jos tarjoilusta vastaat itse, on vain liimattava kestohymy naamalle ja pahoiteltava, jos jossain asiassa kestää. Vaikka mökki ois tulessa keittiön osalta, ei ihmisten tartte panikoitua vaan siinä ohjataan heidät tyynesti ulos. VanhempiKälytär ja anopin sisko ovat aavistuksen verran rasittavia tämän asian suhteen: jos kahvinkeitin ei vaikka toimi ja kahvittelu myöhästyy, he kailottavat asiaa juhlakansan parissa "VOIVOI KUN EI NYT SAADA KAHVIA JA MITENKÄHÄN TÄMÄ NYT HOITUU JA ONNISTUU JA EN TIIÄ MITÄ TÄSTÄ TULEE..." Vaikka ne ihmiset ovat ihan tuttuja, niin miksi nolata se juhlakalu tuolla kailotuksella ja paljastaa, että keittiö ei osaa hommiaan. Lisäksi oven suuhun lehahtaa palttiarallaa kymmenen akkaa ihmettelemään, miksi kahvinkeitin ei toimi. Tässä tapauksessa kyse oli sulakkeesta eli jos turpa olisi vaan pidetty rullalla ja rulla taskussa, ei kukaan olisi tiennyt, että kahvinkeitto viivästyi 10 minuuttia. Lisäksi kaikki tuollainen lietsoo stressiä ja yleistä hysteriaa ja sitten asiat lähtevät vinoutumaan. Lopuksi tapellaan siitä, montako lusikkaa laina-astiastossa oli. 

Juhlissa on myös kiva olla vieraana. Yleensä valokuvaan kaikki pippalot ja siinäpä sitä aikaa saa hyvin kulumaan. Juhlat ovat kivoja silloin, kun ilmapiiri on välitön ja rento, kaikki tökötysjuhlat ovat tylsiä. Vieraat tekevät juhlan. Voit suunnitella esimerkiksi hääjuhlan pilkun tarkasti ja yrittää saada kontrolloitua kaikkea, mutta todennäköisyys siihen, että vieraat eivät viihdy, on paljon suurempi. Rento tunnelma ja hassut jutut takaavat viihtyvyyden eikä siihen aina tarvita hääleikkejä tai alkoholia. Jos sulho ja morsian nipottavat, vieraat tuntevat olonsa epämukavaksi ja kun vieraat poistuvat, juhlat ovat siinä.

Sitten on vielä nämä vuodenaikaan liittyvät juhlat: joulu, uusivuosi, pääsiäinen, juhannus... näitähän riittää. Naistenpäiväkin voi olla jollekin juhlapäivä. Entäs sitten vuosipäivät, merkkipäivät, nimipäivät.. harmi ettei nimipäiviä juhlita enää niin perusteellisesti kuin ennen, ei ainakaan meidän suvussa / ystäväpiirissä. Siinä olisikin juhlanpaikkaa vähän väliä. Näistä kalenteriin merkityistä juhlista joulu ja juhannus ovat yllättäen suosikkejani, kiireettömän ajan juhlia.  

Joskus kyllä tuntuu, että arki ja juhla on mennyt nykymaailmassa sekaisin. Ehkä myös itselläkin, kiitos lapsuuden juhlahetkien. Pitäisi kuitenkin muistaa, että elämä ei voi olla jatkuvaa juhlaa - vaikka se ois kuinka kivaa - vaan arki on sitä perushuttua, jota suurin osa vuodesta on.