Syntymäpäivähuumaa

Leivoin tänään karppaajan kana-parsakaali-aurajuusto piirakkaa ja kuningatarmuffinsseja, sain ihania pikkunoitia ja niitten äiti-noidan vieraaksi.

Herkkujen lisäksi viikonlopun ruokavalioon on kuulunut epämääräinen läjä flunssalääkkeitä. Voi helvetti mikä olo. Koko talven olen ollut terveenä ja nyt sitten iski joku megalents. Hätsiuh ja sillei vaan, perjantai-iltana oli kuumetta ja horkka päällä, eilen keikuin hääpalaverin vahvassa doupissa ja tänään ei ole ollut yhtään sen häävimpi olo. Inhaa. 

Synttärityttö kiittää onnittelijoita! Ens vuonna sitten uusiksi. Sain ihana synttärilahjan ystäviltä, Miss Windy shopin lahjakortin. Piti jo tilata sieltä mekko, samantien.

ps. mies pelasi muuten varman päälle ja ilmoitti jo perjantaina, että on unohtanut minun synttärit :D

Vitamiini

Mikähän vitamiini auttais korvien lukkoon menemiseen? Tuskin mikään. Se ois varmaan se sama vitamiini, joka auttais, ettei flunssa ylipäätään tulis. Kuvittelisin, että tämä on C-vitamiini. Vaan tulee ja iskee se silti, aika ajoin. Oon sujuvasti yhdistänyt tämän stressiin. Aina, kun stressaava kausi loppuu, iskee flunssa. Argh.
Vaan toisaalta, pientä tämä on, ei pitäisi valittaa. Ärsyttää, mutta ei ole maailman loppu. Ja alkaa tämä olla jo voiton puolella, viime yönä sain jo nukuttua hyvin.

Ihana viikonloppu! Tänä iltana nukkumaan ajoissa, haaveilen jopa päikkäreistä, vaikka en koskaan niitä nuku. Väsymystä ja lomalle kaipuuta vähän ilmassa..

Lentsu

Lentsupa hyvinnii, voihan räkä sentään. On jo pitemmän aikaa ollut nenä tukossa ja aattelin vaan,että se johtuu varmaan kaiken maailman siitepölystä. Olo on ollut muuten ihan hyvä, ehkä aavistuksen väsynyt, mutta pistin sen työkiireiden ja stressin piikkiin. Oon siis liikkunut ihan normaalisti, laukannut kaiken maailman kissan ristiäisissä ja painanut duunia kuin pieni eläin. Ilmeisesti oon niin tyhmä, etten tajua hellittää, ennen kuin kroppa tekee lakon. Nyt on nimittäin flunssa potenssiin 130.

Korvat tukossa, kurkku tukossa, nenä tukossa ja lihakset kipeinä. Kuumetta ei ole, ei edes lämpöä, mutta olo on kurja ja vetämätön. Aargh. Join eilen inkivääristä tehtyä "noitajuomaa", helpotti hetkeksi. Särkylääkettä kuluu ja mustaherukkamehua palaa.
Rrrraivostuttavaa, etenkin kun huomenna on Isolle Kirkolle lähtö junassa 4:32 ja viikonloppuna tiedossa kaikkea kivaa.

Kesäkuun tarinatkin ovat ihan hunningolla. Eilen oli sanana elämänohje. Äidin suurin elämänohje minulle on ollut, että omien vanhempien / appivanhempien kanssa ei saman katon alle muuteta, ikinä. Erittäin toimiva, hyvä ja tällä hetkellä melko ajankohtainen ohje.

Tämän päivän sana on isoäiti. Ei ole tapana sanoa isoäiti, se on mummo vaan. Niitä löytyy kaksi kappaletta, joista toisen kanssa en ole juuri missään väleissä erinäisten asioiden takia. Toisen kanssa on hyvät välit, mutta ehditään tapaamaan liian harvoin. Mummo on melko menevää sorttia ja kun meikäläinenkään ei ole kovin säännöllisesti paikalla niin...

Hermoja raastavaa.

Makailen sängyssä selälläni, jalat voimattomina, selkä kipeänä, läppäri mahan päällä. Pää tuntuu kevyeltä ja ajatukset takkuaa. Olen vaihteeksi sairaana ja sekös raastaa hermoja!

Pääsiäisloma oli mukava ja touhua täynnä; tehtiin remonttia, näin rakkaita sukulaisia, ulkoilin... ja sitten maanantai-iltana iskee jälleen tauti. Yrjö Karjula tuntuu viihtyvän tänä talvena meillä, joskin hän ei ollut niin voimakastahtoinen kuin viimeksi. Vaan vei silti minulta hermot ja voimat. Eilen kuume huiteli jossain 39,2 asteessa, ei siis ihme jos oli vähän heikko happi. Illan mittaan se laski ja vakioitui 37,5 tienoille, tänään ei mittausten mukaan ole ollenkaan.

Hermot tässä menee. Miksi aina minä? Onneksi sain työt järjesteltyä niin, että niistä ei tarvitse huolehtia. Toivoa sopii, että tämä on nyt viimeinen tätä lajia, inhottava tauti, kuten varmasti kaikki tietävät.

Enni Mustosen tuotanto on viihdyttänyt minua, Vihreän kullan maan sain tänä aamuna päätökseen. Jaksoin raahustaa pyykkikoneelle ja pistää pyykin pyörimään. Kloriittipurkki odottaa, josko jaksan pestä koko huushollin.

Ja ulkona on mitä upein ilma. Voi kiukku.

Terveisiä tautivuoteelta

Tällä kertaa kylässä on George, Yrjö, vanha vihamieheni.

Siinä hän lentää, on tosi epäkohtelias tyyppi muuten kun tulee kylään ihan täysin ilmoittamatta! (kuva kuukkelin haulla otettu.)

 Luultavasti tautini on siis norovirus, sen verran hartaasti olen suorittanut uhrimenoja vessassa viime yön ajan. Joskus viideltä aamulla se loppui, siihen asti olin maannut vessan lattialla yhdestätoista alkaen. Lievästi sanottuna selkään koskee, samoin niveliin, etenkin polviin ja lonkkiin. On todella veemäistä koettaa maata sängyssä, kun joka paikka on tulessa ja asennon vaihto ei auta mitään.

Nukahdin päivällä ehkä noin tunnin ajaksi, silloin en kipua tuntenut. Sen jälkeen ei olekaan sitten nukuttanut. 37,5 - 38,2 lämpö määrää pysymään vaakatasossa, kun pää ei anna periksi nousta pystyyn.

Päivän ruokaisin suoritus on tähän saakka ollut jäätelö. Se saattoi olla vikatikki, mutta vielä se on pysynyt sisällä. Mies tuo kaupasta jaffaa (kyllä, ihan varmasti se parantaa!) ja jotain maitohappojuomia ja mehujäitä. Helppoa oksennusruokaa, jos sille rupee illalla taas tuntumaan. Ja saisi ees vähän energiaa.
Joku oli linkannut facebookin ruokakuvia. Meinasin oksentaa pelkästä ajatuksesta, että jotain kananmunia ja voileipiä pitäisi alkaa syömään.

Tämä sairastaminen on kohtalaisen perseestä, koska just nyt ei joutais sairastamaan töitten takia. Onneksi voin olla torstai-iltaan asti kotona, jos olo ei korjaudu, ei tartte hakea ennen sitä saikkulappua. Näissä oloissa olisi suoritus mennä terveyskeskukseen.

Toisaalta tämä sairastuminen yhtäkkiä on hyvä osoitus siitä, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Kukaan ei saa olla korvaamaton ja työ ei saa olla koko elämä ja on turha potea huonoa omatuntoa, jos kroppa yks kaks sanoo sopimuksensa irti. Olen myös erittäin kiitollinen, että tämä on todellakin ihan perusmahatauti, ei mikään kuoleman vakava (jos vain saa pidettyä nestetasapainon niin ei tartte mennä sairaalaan, joskus kokeillut sitäkin) ja lisäksi olen siitä tyytyväinen, että tämä alkoi viime yönä eikä vasta huomenna, kun minun pitäisi olla asiakasryhmän kanssa keikkumassa bussissa parin sadan kilometrin päässä kotoa.. Siinä sitä oliskin lapsille kertomista.

Koko päivän olen haaveillut, että voi kun osaisi laittaa itselleen tipan. Elimistön nesteytys pysyisi hallussa... Veden juominen oli yöllä, aamuyöllä ja aanulla hyvin jännittävä toimenpide, mutta nyt ehkä vähän paremmin sitä saa alas.

Kyllä se siitä taas. Kokeilin muuten pari jaksoa Muumilaakson tarinoita youtubesta. Hullua, mutta sama hypnoottinen vaikutus niillä on kuin lapsena, kipu unohtuu hetkeksi.

Ja jännityksellä odotan, sairastuuko mies. Jossain noroviruksesta kertovalla sivustolla oli, että puolet perheestä sairastuu. Kyllä on taas reilua jos minä olen se puolet tässä kahden hengen taloudessa. Viimeksi kyllä mies oli niin huonossa hapessa tämän taudin jäljiltä, että joutui olemaan melkein viikon poissa töistä, Pienestä ihmisestä 5 kiloa on paljon kerralla, mutta minun 3,5 kilon viime öinen suoritus ei tunnu oikeastaan kunnolla missään, kun en nyt ole ihan sellainen tuulen nussima vinkuheinä..

ÖRGH, alan odottaa miestä kotiin töistä.

Tuhat ja yks flunssan häätövinkkiä

En ole tavannut vielä ketään, joka tykkäisi sairastamisesta. Voiko siitä tykätä? No tuskin. 

Fakta on se, että mulla on flunssa, lentsu, räkänauti, nuhakuume, mikä ikinä. Vielä sunnuntaina olin ihan täysissä voimissani (kai?) ja kävin riehumassa kuntosalilla ja rentoutumassa joogassa. Maanantaiaamuna tuntui, että nyt on vähän hassu olo. Tiistaiaamuna heräsin kurkku kipeänä ja nenä tukossa. Ja sitä rataa. Eilen oli aika raskas päivä töissä, kun unohdin ottaa flunssalääkkeet mukaan ja edellisten ottojen vaikutus loppui puolilta päivin.. 

Tällä hetkellä olo on kaikkea normaalin ja sairaan välimaastosta: päivän kolmas finrexin annos lämmittää mahassa, rinnassa vicksiä, nenän alunen hilseilee niistämisestä, olo on hieman väsähtänyt, villasukat jalassa, happi kulkee tänään kuitenkin paremmin kiitos otrivinin ja allergialääkkeitten. Että kyllä se tästä, ehkä? Kotitoimistopäivä töistä, onneksi. Saa vössöttää villasukissa vicksit rinnuksissa ihan rauhassa. 

Edellinen flunssa oli marraskuussa ja kesti sellaiset 3 viikkoa, muun muassa ääni katosi kokonaan pariksi päivää ja hakkaavan yskän takia kävin jopa näyttäytymässä terveyskeskuksessa. Mitään se ei kyllä auttanut, kotiin ja burana huuleen niinkuin tähänkin asti. Muistan, kun itkin jo lapsena äidille "MIKS AINA MINÄ?" kun sairastin perinteisen poskiontelotulehduskierteen aina kevättalvella. Mie olen tämmöinen flunssasiivilä, nähtävästi, vaikka mielestäni hankaan pestä käsiäni jatkuvalla syötöllä ja koetan pitää vastustuskyvyn korkealla. 

Ystäväni google tietää kertoa minulle, että lapset sairastavat flunssan noin 5 - 10 kertaa vuodessa ja aikuinen siinä 1-5 tietämillä. Ja sitten minun mies joka sairastaa noin 5 vuoden välein yhden flunssan. Jos sitäkään. 

Aloitin syömään D-vitamiinia ja sinkkiä tammikuun loppupuolella ja toivon, että tämä ois nyt viimeinen flunssa hetkeen. Että josko niistä ois apua? Ainakin toivoa sopii. Flunssan häätöön on varmaan niin paljon keinoja kuin tällä pallolla on ihmisiä. Jokaisella on joku oma vinkki tai perinne. Siinä suhteessa inhatauti, että siihen ei mitään lääkettä oikeastaan ole. Viruksen perkeleet kun ovat sellaisia. 

Itse noudatan villasukat-finrexin-otrivin linjaa tässä asiassa. Helpottaa edes vähän. Myös nukkuminen auttaa. Ja lapsena miltä tahansa sairaudelta pelasti Muumilaakson tarinat, niitä en olekaan vielä kokeillut tänään.. 

Se positiivinen puoli tässä taudissa on, että normaali elämä onnistuu melko hyvin. Toisin kuin jossain noroviruksessa, jota vältän kyllä kuin ruttoa.. Ei ole vielä osunut kohdalle *koputtaa puuta*ja toivottavasti ei osukaan. Hyh.