Iloa ja surua samalla viikolla

Kuvat kertovat puolestaan siitä iloisesta viikosta Espanjan auringon alla. Matka meni mukavasti muutamaa pikku kömmähdystä lukuunottamatta (sisältää mm. myöhästymisen jatkolennolta Lontoossa), mutta kotona ollaan ja mukavat muistot jäi.

Surua viime viikolla oli uutinen siitä, että avokkaan sisaren vauva kuoli. Raukkaparka ei koskaan ehtinyt syntyäkään, sillä vauva todettiin kuolleeksi samana aamuna, kun olisi pitänyt syntyä sektiolla. Matto lähti kyllä jalkojen alta Espanjassa ihan täysin, kun avokas soitti tapahtuneesta. Dejá vu sanan varsinaisessa merkityksessä, viimeksi kesäkuussa tällaista asiaa käsittelin - ja käsittelen edelleen. Ei pysty käsittämään, ei jaksa pieni ihminen ymmärtää. 

Tiedossa on raskaimmat hautajaiset ikinä. 

Back to 80's?

Olen viettänyt nyt kaksi yötä hotellissa, joka on aikakapseli 80-luvulle. Puitteet ovat ihan kivat, normihotellisettiä valkeilla lakanoilla ja kirjavilla sohvilla - mutta jotenkin tää on vaan niin kasari. En sano, että se olisi huono, en toki.

Miten tämä kasarihenkisyys sitten ilmenee?







Lounaspöydässä se kasariteema näkyy kaikista parhaiten. Pateet, ranskankermamössöön tehdyt salaatit, kaikki vähän epämääräisen näköiset uuniruuat.. eilen oli pallasta tattikastikkeella. Kuulostaa hyvältä, tuoksui hyvältä, näytti mössöltä. Odotan, koska keittiöstä tuodaan se jokaisen kasarikakaran raamattu Mikroruuat - kuinka valmistat ruokaa mikrolla. Äidillä on muuten sellainen.

Jälkkäripöydässä on paljon täytekakkuja. Kermakakkuja, suklaakuorrutteisia höttöunelmia ja mansikkaa. Odotan sitä hedelmäcoctailpurkkikakkua eli siis sellaista kakkua mikä oli aina kotona kun oli lapsi. Siinä oli pirusti kermaa ja päällä ne hedelmäcocktailpurkin hedelmät tai vaihtoehtoisesti appelsiinia ja kiiviä. Kakku oli tosi hyvää, en sitä sano, kiitos vaan äidille ja mummolle siitä, mutta olen vieläkin vähän katkera, etten koskaan saanut niitä kiivihedelmän paloja syödä siitä kakun päältä, hieman yliherkkyyttä sitrushedelmille kun tuppaa olemaan. Vieläkin kaihertaa...

Tätä kasariteemaa on todella vaikea selittää sanoin, se pitäisi joko kuvata tai itse kokea. Itsehän istuin eilen kuin nyrkki silmään tähän hotelliin, olin tosin 1970 luvun hameessa, mutta lähempänä hotellin teemaa kuin yksikään jakkupukutäti 2010-luvulta.

En todellakaan sano, että 1980 luku olisi ollut huonoa aikaa. Satun olemaan loppupään tuotosta ja enemmän lapsuuteni ajoittuu lama-aikaan 1990-luvulle, mutta hei, onhan tämäkin edelleen ihan pirun kova hitti!
Ja ehkä tuo kasarius tässä hotellissa on sitä jotain, minkä takia täällä on itseasiassa aika kotoisaa.
Vaatetusta sen sijaan en kaipaa sieltä 1980-luvulta, passaa vaan yläkuvaa tarkastellessa miettiä, että miksi... Toisaalta, ei ne nykypäivän rytkytkään niin kaksisia ole. Itse vedän rajan sinne 1970-lukuun, mitä vanhoihin vaatteisiin tulee.

ps. tää päivä töitä ja sitten alkaa se paljon puhuttu ja odotettu loma! Málaga ja tarkemmin ottaen Mijaksen kylä, täältä tullaan!!

Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan

Matka kohti seikkailua alkoi tänä aamuna kello 04:42 kun juna starttasi kohti isoa kirkkoa. Kolmen päivän Helsingin reissu jatkuu sillä paljon puhutulla Malagan reissulla sitten lauantaina! Voi hiisi, nyt meinaa jo vähän pukata jännitystä. Puhutaan jostakin muusta, niin jännitys häviää. 

Päivittelin toista blogia(ni). Viiden sekunnin sää(n)tö oli kesätauolla, mutta nyt jälleen back in business tai jotain. Se nyt niin justiinsa ole näitten julkaisujen kanssa... Tuo blogihan ei ole kokonaan minun, vaan siinä on useampi ystäväni kirjoittamassa sitä ja ideana on tosiaan ottaa kuva viikottaisesta aiheesta ja selitellä sitten vallan mahdottomasti. 

Viime aikoina en ole tehnyt uusia blogilöytöjä, joskaan en ole uusia blogeja aktiivisesti hakenutkaan. Suosikkiblogien listalla ovat tällä hetkellä Nollavaimon paluu ja This is not the life I ordered. Niissä on sitä jotain, synkän hauskalla huumorilla (vai onko siellä huumoria?) kirjoitettu, välillä tuntuu kuin peilistä katselisi omaa elämäänsä. 

Serkkuni kauhisteli kesällä, miten en ole lukenut Kalastajan vaimon blogia. Noh, nyt olen, tunnustan maalaisuuteni, hitauteni ja tyhmyyteni, en mie tiennyt! (kuulema joku Suomen luetuin, what, koskaan kuullutkaan jne.) Hyvä blogi, myönnän senkin, mutta kyllähän se pistää vähän harmittamaan välillä, kun katselee kuvia. Voi kun joskus itse onnistuisin - vaan kun en onnistu. Ei oo meikäläisen tämän hetkinen outfittikään mikään mestariteos, toisin kuin nuissa kuvissa. Sukkahousuissa on jo nyt vekki ja vielä pitäisi kestää ainakin seuraavat 15 tuntia, kellohan nyt jopa 5:31 aamulla. Hmm. Tukka hassottaa ja kengät hiertää. Että ei ihan mikään täydellisin luojan ruusu istu tällä puolella ruutua, vaan kukkii toki pottukin ja horsma ja ohdakekin. 

Joskus aiemmin postailin syksyn tulosta ja fiilistelin sitä. Sataprosenttinen syksy alkaa olla käsillä, kun hirvet loikkivat pitkin tietä ja aiheuttavat peltikolareitten lisäksi paljon "läheltä piti ja sydänkohtaus meinasi tulla"- tilanteita. Itse olin siinä sydäritilanteessa, vaikka ei kovin läheltä mennytkään. Hirven pirulainen seisoi keskellä tietä, onneksi pitkän suoran päässä, että aikaa oli jopa tällaisella savolaisella blondilla reagoida siihen. Hirvi teki uukkarin, palasi metsään ja minä kiilasin auton parkkiin, nappasin kameran ja sain aikaan kuva-arvoituksen. Missä hirvi luuraa, löytyykö?! Pitäisi näköjään ajaa kamera sylissä, kun luonto tuntuu olevan vähän väliä valloillaan (oravat, jänikset, myyrät, hirvet) tai vaihtoehtoisesti kivääri sylissä.. Tuo matka olisi riittänyt kaatoon mainiosti, pöljä elikko jäi vielä tuijottamaan minua pitemmäksi aikaa. Canonin lyhyemmälle putkelle matka oli kuitenkin liian pitkä ja yllättäen tämä metsän kunkku karkasi näköpiiristä, kun yritin hiljaa ja hengittämättä vaihtaa pitempää putkea. 

Kello repii nyt 05:42  ja tämä vekotin on perillä 9:32. Ah ja voi. 

Ai niin, minun pitää tänään jopa esiintyä seminaarissa. Hupsista. 

ps. Kysyin mieheltä tänä aamuna, mahtaako hänelle tulla minua ikävä reissuni aikana. Arveli, että tulee kyllä, joskaan ei ehkä sitä huomaa. Vitsi miten diplomaattinen vastaus, sitähän tuntee itsensä tyytyväiseksi, kun mies ikävöi vaikka oikeasti se ei ikävöi, kun se ei huomaa ikävöidä, kun on niin paljon tekemistä. Tämä akka lähti siis tyytyväisenä reissuun, tuntee olevansa tärkeä ja huomioitava yksilö. Katotaan puolentoista viikon päästä, miten mukava on ollut kylmässä sängyssä yksin nukkua... Rakastan rakastan minäkin. 

pps. Miehestä tulee 10.pvä enomies, kun hänen sisarensa saa lapsen. Jaa mistä tiedän, että 10 pvä? No siitä, että viimeistään silloin on sektioaika. Enomies ei kyllä kuulosta niin hauskalta kuin setämies, mutta menettelee. 

ppps. 05:47. 

Kuva-arvoitus: mitä fiilistä tämä kuva esittää

4 viikko töitä kesäloman jälkeen. Arvaa mikä fiilis tää on:



Heh heh. Noh, ei ihan vielä olla tässä - tai joo, oikeastaan se orava vielä AJAA pyörällä eli tässä hallitaan vielä tilanne.
Jotenkin tuntuu, että lähempänä joulua on tällainen kuva oikeampi:



MUTTAMUTTA. Arvatkaa millä tätä oravaa hoidetaan, jotta se jaksaa ravata?! No lomallapa tietenkin ja ei ihan millä tahansa lomalla. Loma tyttöporukalla Malagaan häämöttää jo! Lento lähtee 7.9 ja viikoksi saa heittää vapaalle - oi miten odotan.

Jotain tällaista on odotuksissa:










Nämä kuvat eivät varmaan ole Malagaa nähneetkään, ei se mitään, en minäkään vielä! Lainasin näitä fiilistelyä varten googlelta. 

Omat odotukseni loman suhteen ovat varsin moninaiset: valokuvausta, geokätköilyä, turistikierroksia, vähän rantaelämää, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mutta ennen kaikkea EI OLE KIIRE MIHINKÄÄN!
Passi on voimassa, sen tarkistin. Bikinien alaosa on hukassa, en ole vielä löytänyt. Matkavakuutus on ja tilillä ei olekaan ihan niin paljon rahaa kuin alunperin suunnittelin. Ei se mitään, loma on aina loma.
Toivotaan, että Suomessa on syksyn sateisin viikko juuri silloin - ei mitään hellesyksyjä nyt, c'moon!
Toisaalta en odota lomalta mitään erityistä, ihan vaan sitä, että saisi olla.

Tämä loma on kyllä aavistuksen verran huonon suunnittelun siivittämä - takaisin tultua pitäisi olla sitten maanantaina jo töissä, lentohan on Isolla Kirkolla sunnuntai yönä ja matkaa on kotiin pyöreästi se 500 kilometriä.. hmm..

Lomat lusittu

Lomat ohi, työt alkoi, syksy saapuu. Arki löi märällä rätille kasvoille tänä aamuna, joskaan aamuherätys ei yllätyksenä tullut, kun nukuin 45 minuuttia pitempään kuin yhtenäkään lomapäivänä. Mies viettää vielä viikon lomaa, se hänelle suotakoon. 

Minä hyppäsin siis aamulla mukaan oravanpyörään, jonka ketju katkesi heti kättelyssä aamulla, kun nettiyhteydet ei työpaikalla toimi. Oon vakaasti sitä mieltä, että tällaisiin tilanteisiin tulisi olla pelikortit jossain toimiston kaappien kätköissä.. koko talo halvaantui, kun netti meni poikki. Tähän on tultu. 

Kesäfiilistelyjä vielä, kun elokuu jo on hyvässä vauhdissa, kesä siis ohi (no sehän loppui jo juhannukseen oikeesti) ja syksy tulossa hyvää vauhtia... 

Kotimaisemat .. ei niihin kyllästy!

Kesän uintisaldona 4 pulahdusta järveen ja iho kutisi.

Tyydyin loppukesän ihailemaan vaan..

Kisun kanssa metsällä; kissalle hiiret ja mulle kuvat.. 

Vadelmat jäi minulta keräämättä, mutta äiti hoitaa homman <3

Lomalla sain muuten luettua yhden kokonaisen kirjankin! Ei siis kovin huonosti. Jotain niin erilaista luettavaa, Marja Björkin Poika. Kuvaus siitä, mitä on olla tyttö, kun tietää olevansa poika, mutta kukaan ei sitä ymmärrä. Aihepiiri ei ehkä ole sellainen, että sen automaattisesti valitsisin, mutta kirjastosta tämä kirja mukaan tarttui.
Kirjasto, niin. Kävin lomalla pitkästä aikaa kotikylän vanhassa kirjastossa ja taannuin noin sekunnissa 10-vuotiaaksi lukijatytöksi, joka kantoi kaksi kassillista Nummelan ponitalli kirjoja ulos kirjastosta. Nummelat jätin nyt kyllä rauhaan, mutta sama ahneus iski ja 6 kirjasta sain luettua tuon yhden kokonaan loman aikana. Kesken jäi muun muassa Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi, joka vaikuttaa ihan hyvin kirjoitetulta kirjalta. Lukematta jäi muun muassa Kaari Utrion Sunneva. En ole juuri lukenut Utrion kirjoja, kun hänen kirjoitustyylinsä ei ole oikein iskenyt, mutta tuo Sunneva vaikutti mielenkiintoiselle.

Mihin minä laitoin kaiken sen ajan 4 viikon lomalla?
- retkeilyyn
- geokätköilyyn
- maataloustöihin
- syömiseen
- perheeseen
- kesärientoihin kuten häihin ja paikallisiin festareihin
- nukkumiseen
- tulevaisuuden pohdintaan (vei muuten leijonan osan lomasta ja on vieläkin kesken)
- marjastamiseen (mustikat ja lakat)

Mitä jäi tekemättä?
- piknikki ystävän kanssa
- liian liian LIIAN vähän aikaa kummipojan kanssa
- pyöräilemättä ja muutenkin urheilematta

Tänään paikkailen tuota tekemättömien asioiden listan ensimmäistä kohtaa.

Kesäbiisejä

Tänä kesänä on monessa torpassa varmasti levikset revenneet joka kerran, kun radio on auki laitettu. Samoin on mahdollista, että on törmätty enkeliin ja ei tainnut tyttö(kään) tietää Jossusta. On olemassa myös semmoinen spaceman heppu, liekkö se sama joka on halunnut olla prinsessoja ja astronautteja joskus ja jolta vapaus käteen jää. Mökille mennessä voi olla tyytyväinen. Kesäbiisit ovat renkutuksia, jotka jäävät päähän soimaan..  Mutta ei sillä väliä oikeestaan oo, mä viheltelen vaan.

Oikeasti parhain kesäbiisi on tässä. ;)

Kesälomalla

Kesäloma on ollu muun muassa tätä:

Metsämansikoita, mustikoita, vadelmia... Mansikoita syötiin urakalla geokätköilyreissulla kaverin kanssa. Ja keitin elämäni ensimmäiset mustikkahillot tänä kesänä!

Uimista, mökkielämää, nautiskelua Suomen luonnosta. Valitettavasti iho ei kestä edelleenkään järvivettä kovin hyvin, mutta talviturkin heiton lisäksi olen uinut pari kertaa. 

Nuotioita ja makkaraa - grillattu on ja se näkyy. Grillissä on ollut välillä makkaran kaverina lohta ja kasviksia, mutta kyllähän kunnon grillikyrsä Suomen kesään kuuluu. Kivikylän makkarat ovat parhaimpia. 

Retkeilyä ja matkailua - matkailua vähemmän nyt tällä lomapuoliskolla, mutta juhannuksen jälkeen heitettiin turnee siellä Mustio-Raasepori-Fiskars alueella. Retkeilyä on tullut esimerkiksi geokätköilyreissujen parissa :)

Vesisade vaan niin kuuluu tähän kesään... ilmat viilenivät kertaheitolla ja useampana päivänä on tullut vettä. En valita, minusta ihan ok, että on viileää, mukava ulkotyökeli ;)  

Upeita maisemia - niitä riittää Suomessa kesällä ja toki myös talvella. 

Juhannuksena kokko.. 

.. ja lettuja muinakin päivinä kuin juhannuksena.

Öisiä valokuvausreissuja... 

Kesäduuni, lehmät! Navetassa ajatus kulkee paremmin kuin konttorissa koskaan ja nämä asiakkaat eivät auo päätään turhasta, vaan antavat ainoastaan asiasta sorkkaa, jos sille tuntuu. Harvemmin sitäkään. Elukoitten lisäksi on tehty halkoja, pesty navettaa, siivottu.. sielu lepää ja ruumis tykkää rankemmasta duunista.

Pääskyn poikaset ovat opetelleet lentoon :) 

Ja lopuksi vielä erilaisia kesäjuhlia! Tämän kesän saldo kahdet häät ja vielä on yhdet synttärit. Lisäksi on ollut kyläjuhlia, 2-vee synttärijuhlia, tulossa on vielä sukujuhlat mölkyn parissa... Ei tartte jäädä toimettomaksi ;) 

Sokerina pohjalla sitten tämä valokuvaaminen - sitäkin on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän tällä lomalla. 

ps. en muistanut, koska pitää palata töihin. Tarkistin kalenterista ja voi hiisi, jo torstaina. Torstai ja perjantai menee töissä ja sitten lomailen vielä elokuun 5.päivään asti. Ah onnea. Avokas jää kahden viikon lomalle, kun jaksaa vielä tämän viikon väkertää töissä. Alkaa olla jo sen näköinen, että loma tulee tarpeeseen. Ainoa harmitus omasta kesälomasta on se, että kaikkea muuta olen tehnyt, paitsi pyöräillyt! Tais jäädä (ja jääkin) 1000 kilsaa haaveksi tälle kesälle.... 

NYT SE ON TÄÄLLÄ!

Kyllä, nyt se on virallisesti täällä. Se tulee joka kesä, minulle tänä kesänä ensimmäistä kertaa OIKEASTI ja kunnolla. Vähän sitä jo harjoiteltiin juhannuksen jälkeen, mutta nyt se on totta. Mä oon lomalla. Juurikin NYT lähden toimistolta. Heippa ja soitellaan.


ps. lomalle lähtö onnistuu hyvin, kun lähtee tekemään talkootyötä kylämarkkinoille. Ihan kivasti irrottauduin työfiiliksestä jo työporukan kanssa reissatessa kaksi päivää, geokätköily ja salmiakkikossu, ne vaan toimii.

Arki. Hyi.

Juhannukselta jäin viikon lomalle, mikä tarkoitti sitä, että koneen käyttö pieneni minimiin ja esimerkiksi tämä blogi jäi hunningolle. Taisi jäädä joku laskukin epähuomiossa maksamatta ja facebook päivittämättä, mutta näin maanantain kunniaksi kaikki asiat ovat taas jämptisti hoidossa. Istun junassa, taas, suunta kohti Isoa Kirkkoa ja palaveria. Voi ristus mikä idea, loman jälkeinen maanantai on ehkä huonoin ikinä tällaisiin hommiin.

Kesälomaviikkoni oli I-H-A-N-A ja turhan lyhyt. Onneksi tämä lomailu jatkuu vielä tämän viikon jälkeen, muuten saattaisi pää levitä.
Juhannuslauantaina oli avokkaan serkun häät. Loistavat bileet, jalat rakoilla vieläkin! Lauantain ja sunnuntain väliset unet jäivät melko olemattomiksi, kun unille mentiin 04:00 ja herättiin 8:30. Sunnuntai iltana hyppäsin oman serkkuni ja hänen lastensa mukaan ja matkasin kohti Nääsvilleä. Sunnuntaina ei jaksettu enää illasta tehdä muuta kuin etsiä kaksi geokätköä ja mennä nukkumaan. Maanantai meni lötkötessä, syödessä ja geokätköillessä, 5/6 löytöä :)

Tiistaina lähdettiin sitten kesälomaturneelle eli suunnattiin kohti  Mustion linnaa, Raaseporin linnanraunioita sekä Billnäsin ja Fiskarsin ruukkialuetta. Lapset lähtivät mukaan, vaikka suunnitelmissa oli alunperin aikuisten reissu. Noh, muutettiin suunnitelmaa, pakattiin iiiisot eväät mukaan ja pidettiin paljon jäätelö- ja juomataukoja: erinomaisen onnistunut kokonaisuus eikä yhtään kitinää ennen kotiporttia :) Oltiin molemmat todella ylpeitä etenkin neiti 11 veestä, joka kysyi rohkeasti Mustion linnan kierroksen jälkeen oppaalta "anteeksi, mutta onko täällä mitään kummitusjuttuja ja salakäytäviä?" No olihan siellä, peräti 4 kummitusta, joista saatiin kuulla pari tarinaa.. Raaseporin linnan rauniot olivat ihan näyttävät, poika 9 vee viihtyi hyvin, tehden samalla mielikuvitusleikkiä Taru sormusten herrasta elokuvista. Selkeesti ne linnanrauniot muistutti Helmin syvännettä, kyllä.

Billnäsin ruukkialue oli aavekaupunki ja vasta jälkeenpäin selvisi, että siellä on remonttihommat menossa ja se on kiinni tämän kesän. Noh, ei se mitään, matkalla Fiskarsiin se jokatapauksessa oli. Fiskarsin ruukkialue on iso ja hieno, se on elävä ja toimiva kylä. Söpöjä pikku putiikkeja, hieno leikkipuisto lapsille, ihania vanhoja taloja... Helle meinasi olla uuvuttava jo tässä vaiheessa, joten tämä jäi melko pintapuoliseksi raapaisuksi. Löysin kuitenkiin Fiskarsin myymälästä uuden kasarin á 25 euroa (normihinta jotain 45 euroa), avokkaalle ostin lahjaksi yleisveitsen niin loppuu se natina meidän huonoista veitsistä ja lisäksi ostin itselleni kaksi irtoteen haudutuspallukkaa. Tai mitä ne nyt ikinä oikealta nimeltään ovat. Tiedätte kuitenkin, mistä puhun.
Tiistaina ajeltiin myöhään illalla takaisin lähtöpisteeseen, Aulangon kautta. Komeet maisemat ja jumalaton vesisade siivittivät matkaa. Ei tarvinnut unta houkutella, kun sänkyyn pääsi..

Keskiviikkona löhöttiin uimarannalla ja sittenpä oli aika lähteä junalla takaisin kotiin. Juna oli luonnollisesti ottaen myöhässä, onneksi otin kirjoja mukaan. Sain tällä lomalla loppuun Mielensäpahoittajan ja luin junassa myös Elsa Anttilan Kai miehestä eroon pääsee (löytyi poistohyllystä kirjastosta). Aloitin myös Lehtisen Ruusumadonnan samalla junamatkalla, kertonee jotain matkan pituudesta ja hitaudesta...

 Torstai meni koomatessa kotona ja pyykkiä pestessä. En jaksanut kertakaikkiaan mitään sen ihmeellisempää tehdä, kävin kyllä saliohjauksessa uuden ohjaajan luona iltapäivällä, jonka jälkeen vaivuin takaisin koomaan ja Koston ihmeelliseen maailmaan. Illalla oli kokous ja herkuttelin vuohenjuustosalaatilla, ai nam. Tehtiin muuten serkun kanssa itse vuohenjuustomansikkasalaattia maanantaina, hyvvää oli, vaikka vuohenjuuston paistaminen pannulla ei ollut ihan kaikista parhain suoritus.

Perjantaina parkkeerasin itseni tukevasti vanhempieni luo ja sielläpä meni sitten viikonloppu. Juhannusmorsian haki valokuvansa ja täytyy sanoa itsekin, että onnistuin vähintäänkin kohttuullisesti niitten kuvien kanssa (luojan kiitos). Lauantai meni maataloustöitten parissa ja isän serkun perhettä jututtaessa, sattuivat tulemaan etelästä kylään. Vilkkaan 2 vuotiaan perässä juostessa uuvutti niin, että oli pakko ottaa pienet päiväunet ennen iltalypsyä..

Lauantaina luin myös Tuomas Kyrön Miniä kirjan, se on matkalla avokkaan siskolle, vaan se jumi nyt meille, kun äitikin sai sen käsiinsä ja halusi sen lukea. Lauantaina kävin myös saunomassa kyseisen siskon luona ja V teki aivan loistavat hampurilaiset meille. Huh, vieläkin on ähky kun ajattelee ja samalla vesi tulee kielelle. Njam.

Sunnuntaina tein ulkotöitä, poimin ja pakastin mansikoita, aloitin Piiat kirjan.. illalla suoriuduin sitten omaan kotiin  eli kaupunkiin. Ajatus aikaisesta nukkumaan menosta valui hiekkaan, kun erehdyin ottamaan käteeni Enni Mustosen Sidotut ... pakkohan se oli jatkaa siitä, mihin Lipunkantajissa keskiviikkoaamuna jäin, myös sen lueskelin serkun luona loppuun.

Kirjasaldo lomaviikolta:
- Tuomas Kyrö / Mielensäpahoittaja - luettu loppuun
- Elsa Anttila  / Kai miehestä eroon pääsee - luettu
- Tuija Lehtinen / Ruusumadonna - aloitettu (taas.)
- Enni Mustonen / Lipunkantajat - luettu
- Enni Mustonen / Sidotut - aloitettu (taas)
- Tuomas Kyrö / Miniä -  luettu
- Kathryn Stockett / Piiat - aloitettu
Sitten vielä tuo J.K Johanssonin Laura, joka on yli puolen välin. Se unohtui läppärin laukkuun viime reissulta ja siellä se on sitten odottanut, tässähän on aikaa...

Valokuvia tulee joskus, sitten kun jaksan purkaa ne kaikki koneelle.

ps. kesäkuun tarinat jäivät kirjoittamatta, aloitan siis helteisen heinäkuun!

1. Uutisankka .. nyt en kyllä keksi yhtään paikkaansa pitämätöntä uutista. Lähinnä mieleen tulee Ankkalinna. Tylsää, perinjuurin tylsää, helle näännytti mun aivot eikä tämä aamu olekaan niin idearikas, kuin normaalisti. 

Loman jälkeinen masennus.

Ainahan se on mielessä.. loma (etenkin kun se on ohi).

Ensin oli stressi siitä, ettei se loma koskaan tule ja sitten siitä, ettei lomalla ehdi mitään tehdä ja loppuhuipentumaksi siitä, että nyt se loma on ohi. Noh, minulla ei kyllä virallisesti ole ollut stressiä vielä yhdestäkään edellä mainituista, mutta se voi vielä iskeä. Oon sen verran hidasjärkinen aina välillä, että mikä tahansa näistä kolmesta muodosta voi vielä hiipiä takautuvasti.. Eka päivä töissä loman jälkeen ja suoraan viikonlopuksi hommiin. Ja mikä hienointa, aurinkohan totta vieköön paistaa nyt, kun minä istun täällä toimistossa. Eipä passannu paistaa sen kahden ja puolen viikon aikana hyvin montaa kertaa, mitäh?! 

Viime yö päätettiin viettää anoppilassa miehen kanssa vanhassa aitassa nukkuen. Hiton hyvä idea, mitä nyt mies karkas sisälle nukkumaan ättäröityään tunnin verran; ei saanu unta, ku sato vettä ja se ropina oli liian kova kuulema. Itsehän en jaksanut evääni liikauttaa, joten jäin sinne. Ja en voi sanoa, että mitkään maailman parhaimmat unet oisin saanu, ku näin ihan sekavia unia koko yön. Oon itseasiassa väsyneempi nyt ku mitä lomalle jäädessäni.. mutta se johtuu kyllä vaan tästä viime yöstä. 

 Viime yön makuupaikka. Hyvä aitta, ensi yönä uudelleen ja miehelle korvatulpat :) Heräsin puoli viideltä siihen, että harakka istui katolla nauramassa. Minua ei sattuneesta syystä naurattanut.

Kahdessa ja puolessa viikossa onnistuin kuitenkin saamaan sekä uni-, ruokailu- ja liikuntarytmini heittämään voltteja. Niitä korjatessa mennäänkin sitten jouluun asti, jolloin ne voidaan taas laittaa sekaisin! Kahdessa ja puolessa viikossa ehdin tehdä kuitenkin kaikkea kivaa ja esimerkiksi ekan pitemmän kesälomareissunkin tänä vuonna sitten alakoulun. Vanhempien mukana varmaan viimeks reissannut kesällä, normaalistihan olen viettänyt kesät töissä kokonaan.

Ehdin lomallani myös muun muassa tyhjentää tilini alennusmyynteihin, käydä kerran uimassa jääkylmässä vedessä, rentoutua kavereitten kanssa, saada taas kintut verille hyttysistä, käydä elokuvan kuvauksissa avustajana, kerätä kesäkiloja, leikittää kummipoikaa (tämä jäi kyllä liian vähälle), siivota kotia, laittaa kukkapenkin valmiiksi, tankata palamatonta polttoainetta autoon ja viettää yhden päivän autokorjaamoilla, juhlia, grillata, pakastaa mansikoita, lukea kirjoja, valokuvata.. Että kaiken kaikkiaan ihan hyvä loma. Kämpän ikkunat on kyllä edelleen pesemättä, matoista ja saunasta nyt puhumattakaan, mutta ehkä me selvitään. 

Tässä siis istun ja ihmettelen, että mitähän tekis. Satamiljoonaa sähköpostia, sekavia kalenterimerkintöjä, paperikasoja.. hmm. Kuppi kahvia ja ehkä sitten järki juoksisi paremmin? Kahvin juominenkin piti lopettaa kokonaan ja here I am, once again.. Suussa maistuu valmiiks pahalle ja minä otan vielä toisen kupin! Tuolla ihanalla hyla maidolla, joka kestää vaikka ydinräjäytyksen! Hyi saasta. Eikä se järki juokse sen paremmin. 

Onneks elämä ei (ehkä) lopu vielä tähän loman loppumiseen. Tiedossa tälle kesälle vielä mölkkyturnaus ja muuta mukavaa ihanien ihmisten kanssa, ystävän toinen muksu syntyy elokuussa, syksyllä tiedossa Nickelbackin keikka ja Prahan matka, ohjatut jumpat ja muut normaalit kuviot alkaa taas, tarkemmin ajateltuna syksy on oikeastaan ihan nätti vuoden aika, kynttilöitä kaivetaan jo esille.. Ja niin, minähän jään oikeille kesälomapäivilleni viikoksi lokakuussa, että eihän tässä oikeastaan mitään valittamista ole. Toiset odottaa ensi kesään saakka ;) 

Keppälerttunen, leppäkerttunen.

Kesäloma.. kuvina

Kesäloma on jatkunut melko leppoisissa merkeissä. Turku-Tampere akselilta kun selvisin, jatkettiin viikonloppuna paikallisille Olutjuhlille. Huhhuijaa :) Otettiin kaverin kanssa viiniä perjantaina ennen baarikierrosta - avattiin pullo perinteisellä ruuvi-ruuvimeisseli-putkipihdit tyylillä. H soitti, että onko viiniä ja tottahan sitä nyt sen verran! Eipä käynyt mielessä, ettei meillä avaajaa ole, mutta eipä ollut eka kerta tätä lajia. Ens kerralla akkuporakoneella ;) Lopputulema on alapuolella; korkki pullossa ja viini vähissä. Enkä minä edes juo viiniä.. 

J tais tuoda tätä Venetsiasta.. meneppä uudelle reissulle sinne, oli se ihan hyvää :D Tuhottiin S:n kanssa lauantaina loput.. 

Kesä ilman kesäherkkuja on teeskentelyä, joten serkku tekas mansikkamarenkihöttöunelmaperhekakun. Ja odottaa kuvassa kakkulapio tanassa, että pääsee korkkaamaan sen ;) Oli ihan sikahyvää! 

Luin vaihteeksi koko Koskivuori-sarjan Enni Mustoselta. Suosittelen lämpimästi ja samalla pohdin kuumeisesti, voisko tätä saada jatko-osina lisää tai pitäskö vaan etsiä jo uusia kirjoja luettavaksi..

Käytiin eilen kihlajaiskahveilla (huom. ei omilla, ehehee.) Takasin tullessa kierrettiin maisemareittejä kun oli niin kaunis ilma. Autossa istuessa on aikaa räplätä kameraa. Yllättävän selkeetä kuvaa vauhdissa, ikkunan läpi otettuna. 

Tänään valettiin halliin lattia. Itsehän osallistuin keittiön puolelta ko. talkoisiin.. minä kun niin tykkään keittiöhommista >:)

Muuten on elämä ollut peruslössöttelyä: kotona ja anoppilassa, viikonlopusta ja reissusta toipuessa. Melko vähän on tullut kuvattua kotona, sinällään harmi, mutta eipä nuo kuvausilmatkaan ole mitkään parhaimmat olleet (seliseliseliseliseliseliseliii). Noh, tänään kuitenkin jotain tuon hallin kuvaamisen lisäksi:

Ruusuja ...

.. liljoja..

.. metsämansikoita!

Rentun ruusu. 

Kissankello

Veikkaisin äkkiseltään timoteiksi. Keskityin enemmän vesipisaroihin kuin kasvin lajiin :D

Tämän illan pikakuvasaldo on siis tässä, kasveja yllättäen. Kissojakin jahdistin linssiin, mutta ne pakeni paikalta lähes samantien. Itikat pääsi yllättämään pahemman kerran kun ohvi jäi sisälle. Pakko oli siis huitoa ja paeta itsekin paikalta. Tälle näyttää, kun itikka vähän imaisee verinäytettä miusta: 

Perussettiä. Ne vähän tulehtuu.. 

..joten sanotaanko, että en oikein arvosta hyttysiä.

Kesälomaa on jäljellä vielä ruhtinaallisesti (mun mittapuulla) ja siis vasta ensi viikon torstaina takaisin sorvin ääreen. Eipä ole haitannut, vaikka on sateinen kesä ollutkin, mulle riittää, että saa olla kotona ja tehdä omia juttuja ja olla omiensa kanssa :) Reissuttuakin on tullut ihan riittämiin tälle kesälle, syksyllä jatkan ;) 

Viikonloppuna keskitytään juhlimaan miehekkeen synttäreitä, odotan innolla :) Lauantaina olisi suotavaa, että aurinko paistaisi tai olisi edes satamatta, vaikka ois säkkipimeetä, mutta kun ei satais.