Arki. Hyi.

Juhannukselta jäin viikon lomalle, mikä tarkoitti sitä, että koneen käyttö pieneni minimiin ja esimerkiksi tämä blogi jäi hunningolle. Taisi jäädä joku laskukin epähuomiossa maksamatta ja facebook päivittämättä, mutta näin maanantain kunniaksi kaikki asiat ovat taas jämptisti hoidossa. Istun junassa, taas, suunta kohti Isoa Kirkkoa ja palaveria. Voi ristus mikä idea, loman jälkeinen maanantai on ehkä huonoin ikinä tällaisiin hommiin.

Kesälomaviikkoni oli I-H-A-N-A ja turhan lyhyt. Onneksi tämä lomailu jatkuu vielä tämän viikon jälkeen, muuten saattaisi pää levitä.
Juhannuslauantaina oli avokkaan serkun häät. Loistavat bileet, jalat rakoilla vieläkin! Lauantain ja sunnuntain väliset unet jäivät melko olemattomiksi, kun unille mentiin 04:00 ja herättiin 8:30. Sunnuntai iltana hyppäsin oman serkkuni ja hänen lastensa mukaan ja matkasin kohti Nääsvilleä. Sunnuntaina ei jaksettu enää illasta tehdä muuta kuin etsiä kaksi geokätköä ja mennä nukkumaan. Maanantai meni lötkötessä, syödessä ja geokätköillessä, 5/6 löytöä :)

Tiistaina lähdettiin sitten kesälomaturneelle eli suunnattiin kohti  Mustion linnaa, Raaseporin linnanraunioita sekä Billnäsin ja Fiskarsin ruukkialuetta. Lapset lähtivät mukaan, vaikka suunnitelmissa oli alunperin aikuisten reissu. Noh, muutettiin suunnitelmaa, pakattiin iiiisot eväät mukaan ja pidettiin paljon jäätelö- ja juomataukoja: erinomaisen onnistunut kokonaisuus eikä yhtään kitinää ennen kotiporttia :) Oltiin molemmat todella ylpeitä etenkin neiti 11 veestä, joka kysyi rohkeasti Mustion linnan kierroksen jälkeen oppaalta "anteeksi, mutta onko täällä mitään kummitusjuttuja ja salakäytäviä?" No olihan siellä, peräti 4 kummitusta, joista saatiin kuulla pari tarinaa.. Raaseporin linnan rauniot olivat ihan näyttävät, poika 9 vee viihtyi hyvin, tehden samalla mielikuvitusleikkiä Taru sormusten herrasta elokuvista. Selkeesti ne linnanrauniot muistutti Helmin syvännettä, kyllä.

Billnäsin ruukkialue oli aavekaupunki ja vasta jälkeenpäin selvisi, että siellä on remonttihommat menossa ja se on kiinni tämän kesän. Noh, ei se mitään, matkalla Fiskarsiin se jokatapauksessa oli. Fiskarsin ruukkialue on iso ja hieno, se on elävä ja toimiva kylä. Söpöjä pikku putiikkeja, hieno leikkipuisto lapsille, ihania vanhoja taloja... Helle meinasi olla uuvuttava jo tässä vaiheessa, joten tämä jäi melko pintapuoliseksi raapaisuksi. Löysin kuitenkiin Fiskarsin myymälästä uuden kasarin á 25 euroa (normihinta jotain 45 euroa), avokkaalle ostin lahjaksi yleisveitsen niin loppuu se natina meidän huonoista veitsistä ja lisäksi ostin itselleni kaksi irtoteen haudutuspallukkaa. Tai mitä ne nyt ikinä oikealta nimeltään ovat. Tiedätte kuitenkin, mistä puhun.
Tiistaina ajeltiin myöhään illalla takaisin lähtöpisteeseen, Aulangon kautta. Komeet maisemat ja jumalaton vesisade siivittivät matkaa. Ei tarvinnut unta houkutella, kun sänkyyn pääsi..

Keskiviikkona löhöttiin uimarannalla ja sittenpä oli aika lähteä junalla takaisin kotiin. Juna oli luonnollisesti ottaen myöhässä, onneksi otin kirjoja mukaan. Sain tällä lomalla loppuun Mielensäpahoittajan ja luin junassa myös Elsa Anttilan Kai miehestä eroon pääsee (löytyi poistohyllystä kirjastosta). Aloitin myös Lehtisen Ruusumadonnan samalla junamatkalla, kertonee jotain matkan pituudesta ja hitaudesta...

 Torstai meni koomatessa kotona ja pyykkiä pestessä. En jaksanut kertakaikkiaan mitään sen ihmeellisempää tehdä, kävin kyllä saliohjauksessa uuden ohjaajan luona iltapäivällä, jonka jälkeen vaivuin takaisin koomaan ja Koston ihmeelliseen maailmaan. Illalla oli kokous ja herkuttelin vuohenjuustosalaatilla, ai nam. Tehtiin muuten serkun kanssa itse vuohenjuustomansikkasalaattia maanantaina, hyvvää oli, vaikka vuohenjuuston paistaminen pannulla ei ollut ihan kaikista parhain suoritus.

Perjantaina parkkeerasin itseni tukevasti vanhempieni luo ja sielläpä meni sitten viikonloppu. Juhannusmorsian haki valokuvansa ja täytyy sanoa itsekin, että onnistuin vähintäänkin kohttuullisesti niitten kuvien kanssa (luojan kiitos). Lauantai meni maataloustöitten parissa ja isän serkun perhettä jututtaessa, sattuivat tulemaan etelästä kylään. Vilkkaan 2 vuotiaan perässä juostessa uuvutti niin, että oli pakko ottaa pienet päiväunet ennen iltalypsyä..

Lauantaina luin myös Tuomas Kyrön Miniä kirjan, se on matkalla avokkaan siskolle, vaan se jumi nyt meille, kun äitikin sai sen käsiinsä ja halusi sen lukea. Lauantaina kävin myös saunomassa kyseisen siskon luona ja V teki aivan loistavat hampurilaiset meille. Huh, vieläkin on ähky kun ajattelee ja samalla vesi tulee kielelle. Njam.

Sunnuntaina tein ulkotöitä, poimin ja pakastin mansikoita, aloitin Piiat kirjan.. illalla suoriuduin sitten omaan kotiin  eli kaupunkiin. Ajatus aikaisesta nukkumaan menosta valui hiekkaan, kun erehdyin ottamaan käteeni Enni Mustosen Sidotut ... pakkohan se oli jatkaa siitä, mihin Lipunkantajissa keskiviikkoaamuna jäin, myös sen lueskelin serkun luona loppuun.

Kirjasaldo lomaviikolta:
- Tuomas Kyrö / Mielensäpahoittaja - luettu loppuun
- Elsa Anttila  / Kai miehestä eroon pääsee - luettu
- Tuija Lehtinen / Ruusumadonna - aloitettu (taas.)
- Enni Mustonen / Lipunkantajat - luettu
- Enni Mustonen / Sidotut - aloitettu (taas)
- Tuomas Kyrö / Miniä -  luettu
- Kathryn Stockett / Piiat - aloitettu
Sitten vielä tuo J.K Johanssonin Laura, joka on yli puolen välin. Se unohtui läppärin laukkuun viime reissulta ja siellä se on sitten odottanut, tässähän on aikaa...

Valokuvia tulee joskus, sitten kun jaksan purkaa ne kaikki koneelle.

ps. kesäkuun tarinat jäivät kirjoittamatta, aloitan siis helteisen heinäkuun!

1. Uutisankka .. nyt en kyllä keksi yhtään paikkaansa pitämätöntä uutista. Lähinnä mieleen tulee Ankkalinna. Tylsää, perinjuurin tylsää, helle näännytti mun aivot eikä tämä aamu olekaan niin idearikas, kuin normaalisti. 

Loman jälkeinen masennus.

Viikot vierii, päivät kuluu ..

Mulla oli todella, todella hyvä päivitysidea. Se vaan sujuvasti unohtui. Tyhjä paperi edessä, melkein iskee paniikki, mitä tähän pitäisi kirjoittaa?

Mietin tätä blogin pitämistä yhdellä iltalenkilläni. Pikkutyttönä (ja vähän isompanakin) tuli pidettyä kunnon päiväkirjaa. Sen kirjoittaminen vaan jäi, mutta en minä tännekään osaa syntyjä syviä kertoa, eikä varmaan tarvitsekaan. Kunhan jotain pohdiskelen, postailen ja jätän jälkeni jälkipolvia varten. 

Olen törmännyt muutamaan sellaiseen blogiin, jossa ihminen tilittää kaiken sormenpäitään ja varpaan kynsiään myöten maailmalle, omalla nimellään. Ei kuulosta meikäläisen hommalta. Varmasti, jos tätä blogia lukemaan eksyneet sattuvat olemaan samalta paikkakunnalta kuin meikäläinen, niin tunnistavat halutessaan minut. Toisaalta, mitä väliä, mutta toisaalta, miksi kertoisin täällä kaiken nimeäni, osoitettani ja suurinpiirtein sotuani myöten? Noh, se siitä. 

Tämä viikko oli aikamoista haipakkaa. Kilometrejä kertyi auton mittariin työn takia reilut 700, mikä ei jollain mittapuulla ole paljon, mutta minun mittapuulla ihan riittävästi. Viikko meni kuitenkin rattoisasti ja vahvisti omaa uskoa siihen, että olen omalla alalla ja oikeassa työssä. Ainakin tällä hetkellä. Tulevaisuudessa on vielä monta mustaa aukkoa ja muuttujaa, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. 

Maanantaista en muista enää muuta kuin superrankan cross training tunnin. Ohjaaja on aivan loistava ja saa kyllä tekemään kaikkensa tunnilla. Lihakset hapoilla ryömin kotiin, hyvä kun jalka nousi enää portaissa. 

Tiistaina kävin hierojalla. Olen käynyt aiemmin eräällä naishierojalla, joka hieroo kotonaan. Hänen tyylistään en oikein tykännyt,  tuntui ettei siitä ole mitään apua. Nyt menin samalle hierojalle, jolla avomies käy. Aivan huipputyyppi, hinta-laatusuhde kohdillaan. Ainoa mikä vähän mietitytti, oli sen hierojan tyyli puhua puhelimessa: se mies kuulosti jo valmiiksi niin veemäiseltä, että sai minussa aikaan pientä kiehumista. Vannoin, että yksikin alatyylinen naisherja, niin nostan sellaisen aitofeministisen äläkän, että setä on ihmeissään. Mies osoittautui kuitenkin tosi mukavaksi, kun jutun alkuun päästiin. Loppukeskustelut pidettiin tulevasta ja olemassa olevasta ruokakriisistä joka vain pahenee, sekä kolmannesta maailman sodasta, jonka syttymiseen me molemmat uskotaan. Selkä- ja niskajumit katosi pois, lihakset ei kipeytyneet. Illan kruunasi vielä jooga. Ah. 

Keskiviikkona tein kasvissosekeittoa (kasvissuikalepussi - kasvisliemikuutio vettä - kolmen juuston ruokakerma) ja mies yllätti syömällä mukisematta ja nurisematta. Kehui vielä. Oisin tippunut tuolilta, vaan onneksi istuin lattialla. Vanha koira oppii näköjään sittenkin uusia ruokia tai sitten se soppa onnistui erityisen hyvin. Tai sitten tämä vanha koira on tehnyt koiruuksia, joita ei ole vielä tunnustanut... 

Torstaina tein superpitkä työpäivän ja olin ihan naatti kotiin tultua. Kävin lenkkeilemässä kuitenkin vielä illan päälle, sillä hain erään nettikirppisostokseni toiselta puolelta kaupunkia. Hyvä tunnin lenkki samalla, mitä nyt jalka lipsui kadulla tyyliin kakseteenykstaakse. 

Perjantaina kävin laittamassa jälleen kynnet kuosiin. Olen koukussa geelikynsiin, auts. Kesäksi ne saavat jäädä... mutta kerrankin kesään on vielä onneksi matkaa ;) Tällä kertaa on tuollaiset kirkkaan lilat kynnen päät ja vähän glitteriäkin seassa. Tähän asti on menty melko tummilla väreillä tai sitten perustyylillä eli ranskalaisella manikyyrillä. Hyvä näillä on naputella. 

Tilipäivä saa yleensä hymyn huulille, niin tapahtui eilenkin, mutta apteekissa käynnin jälkeen hymy hyytyi. Onnistuin hassaamaan yli 100 euroa siihen puljuun ja ostin ihan perusjuttuja, joukossa oli tosin muutamia reseptijuttuja kuten allergialääkettä vuoden tarpeiksi (syön 3 päivässä) mutta huh huh. Jossain vaiheessa tuli mieleen siinä tiskin takana istuessa ja farmaseuttia odotellessa, että onkohan nämä kaikki oikeasti ihan tarpeellisia, sen verran iso läjä siinä sitä pakettia ja purnukkaa oli. Hikeä otsalta pyyhkien poistuin paikalta ja kiersin visusti kaikki kaupat, kuten kirjakaupan. Toinen kiroilun aihe oli sitten tankkaaminen. Pakko mikä pakko, jos meinaa töitä tehdä ja liikkua livakasti paikasta toiseen. Onneksi tavallisina toimistopäivinä voin siirtymiset hoitaa apostolinkyydillä. 

Eilen illalla tuli tehtyä vielä heräteostos eräästä facebookin ryhmästä: 

Retroo retroo.. 

Hinta oli katkeransuolainen, mutta on se aika nätti. Suorastaan todella nätti. Toivottavasti koko kuvaus pitää nyt tosiaan paikkaansa. Naulaan tuon seinälle koristeeksi jos en mahdukaan siihen!

Nyt vapaapäivän kunniaksi hiihtämään mukavan lauhassa kelissä.