Sirpaleet

Sanotaan, että sirpaleet tuovat onnea. Se ei vaan ole mulle ihan täysin selvää, riittääkö mikä tahansa sirpale tähän onneen vai oliko se peilin sirpale vai oliko peili nimenomaan se, mitä ei saanut rikkoa.
Jos joku tietää, tämän voisi selvittää minulle.

***
Ei reissua ilman jonkinlaista episodia. Viikonloppureissu onnistui siis hyvin, mutta 4 henkeä samassa huoneessa voi saada aikaan sen, että yhtälö 4henkeä + 3 avainkorttia/(oliko niitä sittenkin 4)-minulla se ei ainakaan voi olla = avainkortti löytyy kotona hupparin taskusta.

Käännettiin sunnuntaiaamuna siis koko  huone ympäri ja todettin, että ehkä niitä kortteja oli sittenkin vain kolme... Laitettiin jo respan sekoilun piikkiin tämä.
K ilmoitti suureen ääneen heti aluksi, että MINULLA SE EI AINASKAAN OLE! Oikeassa oli piru vieköön.
Minä, joka käänsin kaiken lompakosta meikkilaukkkuun nurin, totesin sen faktan, että jossainhan se on.. juu, minun taskussa. Ei tullut mieleen tarkistaa ja kotona se vasta löytyi. Ei tuo nyt iso vahinko ollut, mutta naurattihan se illalla. Savolaisittain anteeksi pyydän ja sanon, oho & hupsista saatana.

Me ruetaan kerää näitä.

Back to 80's?

Olen viettänyt nyt kaksi yötä hotellissa, joka on aikakapseli 80-luvulle. Puitteet ovat ihan kivat, normihotellisettiä valkeilla lakanoilla ja kirjavilla sohvilla - mutta jotenkin tää on vaan niin kasari. En sano, että se olisi huono, en toki.

Miten tämä kasarihenkisyys sitten ilmenee?







Lounaspöydässä se kasariteema näkyy kaikista parhaiten. Pateet, ranskankermamössöön tehdyt salaatit, kaikki vähän epämääräisen näköiset uuniruuat.. eilen oli pallasta tattikastikkeella. Kuulostaa hyvältä, tuoksui hyvältä, näytti mössöltä. Odotan, koska keittiöstä tuodaan se jokaisen kasarikakaran raamattu Mikroruuat - kuinka valmistat ruokaa mikrolla. Äidillä on muuten sellainen.

Jälkkäripöydässä on paljon täytekakkuja. Kermakakkuja, suklaakuorrutteisia höttöunelmia ja mansikkaa. Odotan sitä hedelmäcoctailpurkkikakkua eli siis sellaista kakkua mikä oli aina kotona kun oli lapsi. Siinä oli pirusti kermaa ja päällä ne hedelmäcocktailpurkin hedelmät tai vaihtoehtoisesti appelsiinia ja kiiviä. Kakku oli tosi hyvää, en sitä sano, kiitos vaan äidille ja mummolle siitä, mutta olen vieläkin vähän katkera, etten koskaan saanut niitä kiivihedelmän paloja syödä siitä kakun päältä, hieman yliherkkyyttä sitrushedelmille kun tuppaa olemaan. Vieläkin kaihertaa...

Tätä kasariteemaa on todella vaikea selittää sanoin, se pitäisi joko kuvata tai itse kokea. Itsehän istuin eilen kuin nyrkki silmään tähän hotelliin, olin tosin 1970 luvun hameessa, mutta lähempänä hotellin teemaa kuin yksikään jakkupukutäti 2010-luvulta.

En todellakaan sano, että 1980 luku olisi ollut huonoa aikaa. Satun olemaan loppupään tuotosta ja enemmän lapsuuteni ajoittuu lama-aikaan 1990-luvulle, mutta hei, onhan tämäkin edelleen ihan pirun kova hitti!
Ja ehkä tuo kasarius tässä hotellissa on sitä jotain, minkä takia täällä on itseasiassa aika kotoisaa.
Vaatetusta sen sijaan en kaipaa sieltä 1980-luvulta, passaa vaan yläkuvaa tarkastellessa miettiä, että miksi... Toisaalta, ei ne nykypäivän rytkytkään niin kaksisia ole. Itse vedän rajan sinne 1970-lukuun, mitä vanhoihin vaatteisiin tulee.

ps. tää päivä töitä ja sitten alkaa se paljon puhuttu ja odotettu loma! Málaga ja tarkemmin ottaen Mijaksen kylä, täältä tullaan!!

Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan

Matka kohti seikkailua alkoi tänä aamuna kello 04:42 kun juna starttasi kohti isoa kirkkoa. Kolmen päivän Helsingin reissu jatkuu sillä paljon puhutulla Malagan reissulla sitten lauantaina! Voi hiisi, nyt meinaa jo vähän pukata jännitystä. Puhutaan jostakin muusta, niin jännitys häviää. 

Päivittelin toista blogia(ni). Viiden sekunnin sää(n)tö oli kesätauolla, mutta nyt jälleen back in business tai jotain. Se nyt niin justiinsa ole näitten julkaisujen kanssa... Tuo blogihan ei ole kokonaan minun, vaan siinä on useampi ystäväni kirjoittamassa sitä ja ideana on tosiaan ottaa kuva viikottaisesta aiheesta ja selitellä sitten vallan mahdottomasti. 

Viime aikoina en ole tehnyt uusia blogilöytöjä, joskaan en ole uusia blogeja aktiivisesti hakenutkaan. Suosikkiblogien listalla ovat tällä hetkellä Nollavaimon paluu ja This is not the life I ordered. Niissä on sitä jotain, synkän hauskalla huumorilla (vai onko siellä huumoria?) kirjoitettu, välillä tuntuu kuin peilistä katselisi omaa elämäänsä. 

Serkkuni kauhisteli kesällä, miten en ole lukenut Kalastajan vaimon blogia. Noh, nyt olen, tunnustan maalaisuuteni, hitauteni ja tyhmyyteni, en mie tiennyt! (kuulema joku Suomen luetuin, what, koskaan kuullutkaan jne.) Hyvä blogi, myönnän senkin, mutta kyllähän se pistää vähän harmittamaan välillä, kun katselee kuvia. Voi kun joskus itse onnistuisin - vaan kun en onnistu. Ei oo meikäläisen tämän hetkinen outfittikään mikään mestariteos, toisin kuin nuissa kuvissa. Sukkahousuissa on jo nyt vekki ja vielä pitäisi kestää ainakin seuraavat 15 tuntia, kellohan nyt jopa 5:31 aamulla. Hmm. Tukka hassottaa ja kengät hiertää. Että ei ihan mikään täydellisin luojan ruusu istu tällä puolella ruutua, vaan kukkii toki pottukin ja horsma ja ohdakekin. 

Joskus aiemmin postailin syksyn tulosta ja fiilistelin sitä. Sataprosenttinen syksy alkaa olla käsillä, kun hirvet loikkivat pitkin tietä ja aiheuttavat peltikolareitten lisäksi paljon "läheltä piti ja sydänkohtaus meinasi tulla"- tilanteita. Itse olin siinä sydäritilanteessa, vaikka ei kovin läheltä mennytkään. Hirven pirulainen seisoi keskellä tietä, onneksi pitkän suoran päässä, että aikaa oli jopa tällaisella savolaisella blondilla reagoida siihen. Hirvi teki uukkarin, palasi metsään ja minä kiilasin auton parkkiin, nappasin kameran ja sain aikaan kuva-arvoituksen. Missä hirvi luuraa, löytyykö?! Pitäisi näköjään ajaa kamera sylissä, kun luonto tuntuu olevan vähän väliä valloillaan (oravat, jänikset, myyrät, hirvet) tai vaihtoehtoisesti kivääri sylissä.. Tuo matka olisi riittänyt kaatoon mainiosti, pöljä elikko jäi vielä tuijottamaan minua pitemmäksi aikaa. Canonin lyhyemmälle putkelle matka oli kuitenkin liian pitkä ja yllättäen tämä metsän kunkku karkasi näköpiiristä, kun yritin hiljaa ja hengittämättä vaihtaa pitempää putkea. 

Kello repii nyt 05:42  ja tämä vekotin on perillä 9:32. Ah ja voi. 

Ai niin, minun pitää tänään jopa esiintyä seminaarissa. Hupsista. 

ps. Kysyin mieheltä tänä aamuna, mahtaako hänelle tulla minua ikävä reissuni aikana. Arveli, että tulee kyllä, joskaan ei ehkä sitä huomaa. Vitsi miten diplomaattinen vastaus, sitähän tuntee itsensä tyytyväiseksi, kun mies ikävöi vaikka oikeasti se ei ikävöi, kun se ei huomaa ikävöidä, kun on niin paljon tekemistä. Tämä akka lähti siis tyytyväisenä reissuun, tuntee olevansa tärkeä ja huomioitava yksilö. Katotaan puolentoista viikon päästä, miten mukava on ollut kylmässä sängyssä yksin nukkua... Rakastan rakastan minäkin. 

pps. Miehestä tulee 10.pvä enomies, kun hänen sisarensa saa lapsen. Jaa mistä tiedän, että 10 pvä? No siitä, että viimeistään silloin on sektioaika. Enomies ei kyllä kuulosta niin hauskalta kuin setämies, mutta menettelee. 

ppps. 05:47. 

Kuva-arvoitus: mitä fiilistä tämä kuva esittää

4 viikko töitä kesäloman jälkeen. Arvaa mikä fiilis tää on:



Heh heh. Noh, ei ihan vielä olla tässä - tai joo, oikeastaan se orava vielä AJAA pyörällä eli tässä hallitaan vielä tilanne.
Jotenkin tuntuu, että lähempänä joulua on tällainen kuva oikeampi:



MUTTAMUTTA. Arvatkaa millä tätä oravaa hoidetaan, jotta se jaksaa ravata?! No lomallapa tietenkin ja ei ihan millä tahansa lomalla. Loma tyttöporukalla Malagaan häämöttää jo! Lento lähtee 7.9 ja viikoksi saa heittää vapaalle - oi miten odotan.

Jotain tällaista on odotuksissa:










Nämä kuvat eivät varmaan ole Malagaa nähneetkään, ei se mitään, en minäkään vielä! Lainasin näitä fiilistelyä varten googlelta. 

Omat odotukseni loman suhteen ovat varsin moninaiset: valokuvausta, geokätköilyä, turistikierroksia, vähän rantaelämää, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mutta ennen kaikkea EI OLE KIIRE MIHINKÄÄN!
Passi on voimassa, sen tarkistin. Bikinien alaosa on hukassa, en ole vielä löytänyt. Matkavakuutus on ja tilillä ei olekaan ihan niin paljon rahaa kuin alunperin suunnittelin. Ei se mitään, loma on aina loma.
Toivotaan, että Suomessa on syksyn sateisin viikko juuri silloin - ei mitään hellesyksyjä nyt, c'moon!
Toisaalta en odota lomalta mitään erityistä, ihan vaan sitä, että saisi olla.

Tämä loma on kyllä aavistuksen verran huonon suunnittelun siivittämä - takaisin tultua pitäisi olla sitten maanantaina jo töissä, lentohan on Isolla Kirkolla sunnuntai yönä ja matkaa on kotiin pyöreästi se 500 kilometriä.. hmm..

Rakkauden Praha

4 ihanaa, hauskaa, mahtavaa ja aurinkoista päivää Prahassa, tarvitseeko enempää kuin nämä kuvat.. 

Öinen Praha

Käytiin yhdessä thaimaalaisessa kynsistudiossa.. lopputulos minun osalta on tämä :)

Prahan kaupunki 

Se pakollinen vierailukohde kello 17:00!

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, nam

Pullajoutsenia.

Kahtena iltana oli upea ilotulitus, syytä en tiedä, että miksi.. 

Kaikki on niin koristeellista.. 

Ja nuo talot.. 

Olutta, totta kai, vaikka en siitä niin tykkää :)

Äärettömän kätevää, koirankakkapusseja ja roskis siinä alla! Onko näitä Suomessa?

 Ei täällä ainakaan.

Omenastruudeli, nam

Jokilaivalla ajelu jäi väliin, se ois ollu kiva kokemus myös :)

Sunnuntaina tulin takaisin Helsinkiin ja rakas avokas matkasi täältä iivantiirasta junalla myös Hesaan. Illalla Nickelbackin keikka ja maailman vihatuimmaksi bändiksi olivat saaneet Hartwallin lähes täyteen... ;) Upea livebändi, hyvä tunnelma, mahtavaa musiikkia... vaikka ilkeät kielet sanookin, että kyseinen bändi on tehnyt vain yhden biisin ja muuttaa sitä vain hieman joka levylle, ei se minua häiritse. Tekivät nimittäin sen yhden biisin sen verran hyvin. 

Maanantai pöljäiltiin Helsingissä ja suunnistettiin kartan avulla muun muassa verkkokauppa.comille ja nyt on kameraan lisäsalama :) Kaikkea muutakin kivaa kamerakrääsää siellä olisi ollut, tosi asiantunteva myyjä oli palvelemassa meitä. Mietittiin myös pokkarin uusimista, ajatus lähti siitä, kun keikalle mennessä piti järkkäri jättääki narikkaan (kannattaisko lukea ohjeet joskus etukäteen?). Maanantaina hiippailtiin sitten joitakin kauppoja vielä ja käytiin turisteina muun muassa Tuomiokirkolla. Kävelyä tuli torstaista sunnuntaihin aika reilusti, jaloissa tuntuu vähän, vaikka kengät oli muka hyvät. 

Junassa viihdytin itseäni nukkumisen lisäksi Ulla-Maija Paavilaisen Kummitäti kirjalla. Se oli  tavallaan jatkoa

Kylmä kamari kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin (Sokerisiskot on kyseiseltä kirjailijalta edelleen lukematta, vaikka kirja on hyllyssä). Teos tarttui mukaan Akateemisesta kirjakaupasta pokkarihyllyltä.  Ihan viihdyttävä teos, kerronta on aika pikkutarkkaa välillä ja lauseet pitkiä, mutta kyllä junamatkalla jo yli puoleen väliin ehti.

Kirjakaupoissa olisi vaikka mitä kivaa ja mielenkiintoista luettavaa, kun saisi taas rahatilanteet matkustelun jälkeen kohdalleen, voisi aloittaa kirjahankintoja syksyn pimeneviä iltoja varten ;) 

TOP 10 Haluan hankkia itselleni (ja lukea) listalla ovat:

Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat 

Jari Tervo - Layla 

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja  

Sirpa Kähkönen - Hietakehto

Virpi Hämeen-Anttila - Tapetin värinen

Tuija Lehtinen - Tuhansien aamujen talo

Ulla-Maija Paavilainen - Vanhapoika

Riikka Pulkkinen - Vieras

Laila Hirvisaari  - Minä Katariina

Ei mikään omaperäinen lista, mutta näitä silmäilin kirjakaupoissa. Jaa-a, pitäisköhän alkaa vierailemaan kirjastossa useammin.. 

Ja kaveri suositteli Sinuhe egyptiläistä. Pitäis hommata se tiiliskivi jostain ja kokeilla, onko se oikeasti niin hyvä kun väitetään. :)

Matkakuumetta ja kuulumisia

Torstaina lähtö Prahaan, joten pikkuhiljaa alkaa ajatukset olla jossain ihan muualla kuin työhommissa. Ja nyt on vasta tiistai eli missä ne ajatukset ovat huomen illalla.. Edellisestä ulkomaan reissusta on vuosi vai jo kaksikin? Ellei Tallinnan reissuja lasketa ja eihän niitä lasketa. Silloin oli kohteena Slovakia ja Itävalta, joista tykkäsin kovasti, joten tuskin Tsekin Prahakaan tuottaa pettymystä.

On se jännä, että opiskelijana ei ollut rahaa mutta oli aikaa. Ei siis reissuja, rahattomana. Nyt on töissä, olis rahaa (joopa joo) mutta ei sitten sitä aikaa. Tämä reissu on varattu kalenteriin jo maaliskuussa ja nyt on hetkellistä katumusta ilmassa, ihan vaan siksi, kun kaikki työjutut jää seisomaan. Toisaalta, tulee tosi hyvään saumaan tämä reissu, kun alkaa olla hermot suhteellisen kireällä jo ja ankea syksy painaa päälle..

Prahan reissu on totta kai päällimmäisenä mielessä, mutta myös sunnuntaina oleva Nickelbackin keikka! Armas avokkaani hommasi sinne liput, joten Prahan koneesta suoraan hotelliin ja sieltä keikalle. Maanantai kulutetaan vielä Helsingissä. Jos jostain saisin tähän hätään ylimääräistä, niin Verkkokauppa.comin myymälästä mukaan lähtisi vähän kamerakrääsää. Mut taidanpa odotella veron palautuksia..

Syksyn värejä viikonloppuna

Syksy on kyllä sanana ankea. Tai noh, ankea ja ankea, tykkään minä syksystäkin ja tänä syksynä on ainakin säpinää tiedossa. On Prahan matka, mökkireissu, saunailta, ystävän häät... ja töitä. Viikot tulee kulumaan mielettömän nopeasti, kun jo nyt ajatuksissa käy "täh, nytkö on jo perjantai!" - ennen oli lähinnä "tulis jo se viikonloppu" - tyyppinen huokailu.
Lisäksi on ihan kiva, kun tulee ruska ja onhan se kiva, kun on raikkaita pakkasaamuja ja voi polttaa pimenevissä illoissa kynttilöitä.. se mistä en tykkää, on väsymys siihen pimeyteen ja valon vähyys etenkin aamuisin (kun en saa silmiä auki)  sekä se, että kohta joutuu taas persjalkainen paaraamaan hangissa ja hankaamaan auton ikkunoita puhtaaksi. Toisaalta, talvi on ihan kiva vuoden aika myös, jos on autotalli mihin ajaa auton.. Ja auttaiskohan kirkasvalolamppu? Vois kokeilla.

Viikonloppuna istuteltiin anopin kanssa kukkasipulit kukkapenkkiprojektiin ja toivon mukaan sieltä nousee keväällä krokuksia, helmililjoja, narsisseja, tulppaaneja.. Ja se on yllätys, mistä niitä nousee ja miten paljon, minä ainakin nakkelin surutta ne sipulit sen kummemmin miettimättä sinne penkkiin.

Viikonlopun kuvasaldoa

Muuta hienoa, viime aikoina tapahtunutta on se, että rakas ystävä sai toisen lapsensa eilen kello 04:15. Terve poika ja kummipojastani tuli isoveli. Hieno fiilis itselläkin, vaikka mulla ei ole osaa eikä arpaa asiassa, tavallaan :D
Lisäksi toinen hyvä ystävä kävi eilen kylässä koiransa kanssa. Meni ihan liian nopeaan aika! Mahtavaa tietojen vaihtoa (ei missään nimessä juoruilua), hyvää ruokaa ja seuraa ja valokuvien ottoa. Seuraavan kerran tavataankin varmaan vasta marraskuussa. Taas voi todeta, että työt haittaa veemäisesti tuota vapaa-aikaa.

Wimppu moikkaa :)

Ja loppuun vielä kirjoista, aloitin lukemaan vanhempien luona Kätkäläistä (Simo Hämäläisen kirja) ja täytyy sanoa,että melkein harmittaa, etten ennen ole tuohon kirjaan tarttunut! Hauska teos. Simo Hämäläiseltä olen lukenut aiemmin Nauravien ihmisten kylän. Kätkäläiskirjoja on enemmänkin, ehkäpä tässä minulle syksyksi "uusi" kirjasarja luettavaksi :)
Muistelin aiemmin, että Pietari Toropaisen pilvilinna olisi myös Hämäläisen kirja, mutta sehän on Kalle Isokallion. Se on myös hauska kirja, suosittelen. Ja jos pysytään suomalaisten mieskirjailijoiden puolella, niin kyllähän Veikko Huovisen Lentsu on teos, joka kaikkien pitää joskus lukea. Itse luin sen 12-vuotiaana, mummon kirjahyllystä kun kaikki kirjaston lainakirjat oli luettu. Vois olla uusinnan paikka.

Niin ja mulla oli pieni black out Sofi Oksasen uusimman kirjan kohdalla "Se oli joku Pääskyset putosivat, ei ku häh?!" .. oisko se ollu kuitenkin Kun kyyhkyset katosivat.. ;)
Oksasen kirjoista tykkäsin eniten Baby Janesta ja Puhdistuksesta. Puhdistus pyörii nyt leffateattereissa, ajattelin lähteä katsomaan. Avokas ei ollut kauhean innostunut, mutta menen sitten vaikka yksin. Jospa osoittautuu hyväksi leffaksi eikä pettymykseksi..