torstai 26. heinäkuuta 2012

Ainahan se on mielessä.. loma (etenkin kun se on ohi).


Ensin oli stressi siitä, ettei se loma koskaan tule ja sitten siitä, ettei lomalla ehdi mitään tehdä ja loppuhuipentumaksi siitä, että nyt se loma on ohi. Noh, minulla ei kyllä virallisesti ole ollut stressiä vielä yhdestäkään edellä mainituista, mutta se voi vielä iskeä. Oon sen verran hidasjärkinen aina välillä, että mikä tahansa näistä kolmesta muodosta voi vielä hiipiä takautuvasti.. Eka päivä töissä loman jälkeen ja suoraan viikonlopuksi hommiin. Ja mikä hienointa, aurinkohan totta vieköön paistaa nyt, kun minä istun täällä toimistossa. Eipä passannu paistaa sen kahden ja puolen viikon aikana hyvin montaa kertaa, mitäh?! 

Viime yö päätettiin viettää anoppilassa miehen kanssa vanhassa aitassa nukkuen. Hiton hyvä idea, mitä nyt mies karkas sisälle nukkumaan ättäröityään tunnin verran; ei saanu unta, ku sato vettä ja se ropina oli liian kova kuulema. Itsehän en jaksanut evääni liikauttaa, joten jäin sinne. Ja en voi sanoa, että mitkään maailman parhaimmat unet oisin saanu, ku näin ihan sekavia unia koko yön. Oon itseasiassa väsyneempi nyt ku mitä lomalle jäädessäni.. mutta se johtuu kyllä vaan tästä viime yöstä. 

 Viime yön makuupaikka. Hyvä aitta, ensi yönä uudelleen ja miehelle korvatulpat :) Heräsin puoli viideltä siihen, että harakka istui katolla nauramassa. Minua ei sattuneesta syystä naurattanut.

Kahdessa ja puolessa viikossa onnistuin kuitenkin saamaan sekä uni-, ruokailu- ja liikuntarytmini heittämään voltteja. Niitä korjatessa mennäänkin sitten jouluun asti, jolloin ne voidaan taas laittaa sekaisin! Kahdessa ja puolessa viikossa ehdin tehdä kuitenkin kaikkea kivaa ja esimerkiksi ekan pitemmän kesälomareissunkin tänä vuonna sitten alakoulun. Vanhempien mukana varmaan viimeks reissannut kesällä, normaalistihan olen viettänyt kesät töissä kokonaan.

Ehdin lomallani myös muun muassa tyhjentää tilini alennusmyynteihin, käydä kerran uimassa jääkylmässä vedessä, rentoutua kavereitten kanssa, saada taas kintut verille hyttysistä, käydä elokuvan kuvauksissa avustajana, kerätä kesäkiloja, leikittää kummipoikaa (tämä jäi kyllä liian vähälle), siivota kotia, laittaa kukkapenkin valmiiksi, tankata palamatonta polttoainetta autoon ja viettää yhden päivän autokorjaamoilla, juhlia, grillata, pakastaa mansikoita, lukea kirjoja, valokuvata.. Että kaiken kaikkiaan ihan hyvä loma. Kämpän ikkunat on kyllä edelleen pesemättä, matoista ja saunasta nyt puhumattakaan, mutta ehkä me selvitään. 

Tässä siis istun ja ihmettelen, että mitähän tekis. Satamiljoonaa sähköpostia, sekavia kalenterimerkintöjä, paperikasoja.. hmm. Kuppi kahvia ja ehkä sitten järki juoksisi paremmin? Kahvin juominenkin piti lopettaa kokonaan ja here I am, once again.. Suussa maistuu valmiiks pahalle ja minä otan vielä toisen kupin! Tuolla ihanalla hyla maidolla, joka kestää vaikka ydinräjäytyksen! Hyi saasta. Eikä se järki juokse sen paremmin. 

Onneks elämä ei (ehkä) lopu vielä tähän loman loppumiseen. Tiedossa tälle kesälle vielä mölkkyturnaus ja muuta mukavaa ihanien ihmisten kanssa, ystävän toinen muksu syntyy elokuussa, syksyllä tiedossa Nickelbackin keikka ja Prahan matka, ohjatut jumpat ja muut normaalit kuviot alkaa taas, tarkemmin ajateltuna syksy on oikeastaan ihan nätti vuoden aika, kynttilöitä kaivetaan jo esille.. Ja niin, minähän jään oikeille kesälomapäivilleni viikoksi lokakuussa, että eihän tässä oikeastaan mitään valittamista ole. Toiset odottaa ensi kesään saakka ;) 


Keppälerttunen, leppäkerttunen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti