Päivittelin toista blogia(ni). Viiden sekunnin sää(n)tö oli kesätauolla, mutta nyt jälleen back in business tai jotain. Se nyt niin justiinsa ole näitten julkaisujen kanssa... Tuo blogihan ei ole kokonaan minun, vaan siinä on useampi ystäväni kirjoittamassa sitä ja ideana on tosiaan ottaa kuva viikottaisesta aiheesta ja selitellä sitten vallan mahdottomasti.
Viime aikoina en ole tehnyt uusia blogilöytöjä, joskaan en ole uusia blogeja aktiivisesti hakenutkaan. Suosikkiblogien listalla ovat tällä hetkellä Nollavaimon paluu ja This is not the life I ordered. Niissä on sitä jotain, synkän hauskalla huumorilla (vai onko siellä huumoria?) kirjoitettu, välillä tuntuu kuin peilistä katselisi omaa elämäänsä.
Serkkuni kauhisteli kesällä, miten en ole lukenut Kalastajan vaimon blogia. Noh, nyt olen, tunnustan maalaisuuteni, hitauteni ja tyhmyyteni, en mie tiennyt! (kuulema joku Suomen luetuin, what, koskaan kuullutkaan jne.) Hyvä blogi, myönnän senkin, mutta kyllähän se pistää vähän harmittamaan välillä, kun katselee kuvia. Voi kun joskus itse onnistuisin - vaan kun en onnistu. Ei oo meikäläisen tämän hetkinen outfittikään mikään mestariteos, toisin kuin nuissa kuvissa. Sukkahousuissa on jo nyt vekki ja vielä pitäisi kestää ainakin seuraavat 15 tuntia, kellohan nyt jopa 5:31 aamulla. Hmm. Tukka hassottaa ja kengät hiertää. Että ei ihan mikään täydellisin luojan ruusu istu tällä puolella ruutua, vaan kukkii toki pottukin ja horsma ja ohdakekin.
Joskus aiemmin postailin syksyn tulosta ja fiilistelin sitä. Sataprosenttinen syksy alkaa olla käsillä, kun hirvet loikkivat pitkin tietä ja aiheuttavat peltikolareitten lisäksi paljon "läheltä piti ja sydänkohtaus meinasi tulla"- tilanteita. Itse olin siinä sydäritilanteessa, vaikka ei kovin läheltä mennytkään. Hirven pirulainen seisoi keskellä tietä, onneksi pitkän suoran päässä, että aikaa oli jopa tällaisella savolaisella blondilla reagoida siihen. Hirvi teki uukkarin, palasi metsään ja minä kiilasin auton parkkiin, nappasin kameran ja sain aikaan kuva-arvoituksen. Missä hirvi luuraa, löytyykö?! Pitäisi näköjään ajaa kamera sylissä, kun luonto tuntuu olevan vähän väliä valloillaan (oravat, jänikset, myyrät, hirvet) tai vaihtoehtoisesti kivääri sylissä.. Tuo matka olisi riittänyt kaatoon mainiosti, pöljä elikko jäi vielä tuijottamaan minua pitemmäksi aikaa. Canonin lyhyemmälle putkelle matka oli kuitenkin liian pitkä ja yllättäen tämä metsän kunkku karkasi näköpiiristä, kun yritin hiljaa ja hengittämättä vaihtaa pitempää putkea.
Kello repii nyt 05:42 ja tämä vekotin on perillä 9:32. Ah ja voi.
Ai niin, minun pitää tänään jopa esiintyä seminaarissa. Hupsista.
ps. Kysyin mieheltä tänä aamuna, mahtaako hänelle tulla minua ikävä reissuni aikana. Arveli, että tulee kyllä, joskaan ei ehkä sitä huomaa. Vitsi miten diplomaattinen vastaus, sitähän tuntee itsensä tyytyväiseksi, kun mies ikävöi vaikka oikeasti se ei ikävöi, kun se ei huomaa ikävöidä, kun on niin paljon tekemistä. Tämä akka lähti siis tyytyväisenä reissuun, tuntee olevansa tärkeä ja huomioitava yksilö. Katotaan puolentoista viikon päästä, miten mukava on ollut kylmässä sängyssä yksin nukkua... Rakastan rakastan minäkin.
pps. Miehestä tulee 10.pvä enomies, kun hänen sisarensa saa lapsen. Jaa mistä tiedän, että 10 pvä? No siitä, että viimeistään silloin on sektioaika. Enomies ei kyllä kuulosta niin hauskalta kuin setämies, mutta menettelee.
ppps. 05:47.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti