Laiva(t)

Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyyden.
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tänne sävelen.
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin.
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuorten, maitten merien.
Kerro mistä laivat myotätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien..

Badding - Laivat  

Totta kai piti lähtee sooloilemaan tämänkin asian kanssa, ei mikään yksittäinen laiva, vaan just ne LAIVAT.
Muuten laiva sanasta tulee mieleen lähinnä Tallinnan reissut eli melko huono olo. Hmm.

***
Aamu oli suhteellisen tehokas, kun pomppasin 5:15 ylös ja painelin lenkille ja lenkin jälkeen uimaan. Halliin sai mennä kello 06:00 alkaen, mutta olin totta kai pahis ja olin hallissa jo 05:53. Hups. Vesi oli niin saamarin kylmää, että sama kai tuo ois avantoon ollu mennä sen altaan sijaan,  näin jo miten ne jäälautat kellui siinä altaassa ja pingviinit vilkutti kakkosradan korokkeelta. Aivot tuntui jäätyvän sukeltaessa, joten sukeltelu sitten jäi. Selvisin kuitenkin ilman suurempia paleltumavammoja, herätti se parinkymmenen minuutin aamu-uinti ainakin tehokkaasti.

Pukuhuoneessa koin lieviä kauhun hetkiä. Omatoimi-ihmisen uimahallissahan ovi aukeaa totta kai sillä huoneen avainkortilla. Pois lähtiessä se kortti ei ollutkaan taskussa. Hetken aikaa sydän hakkasi epätahtiin, että mitäsmitäs, missäs se.. kävin jo kaikki muut toiminnan vaihtoehdot kirkumisesta respan päivystäjän hälyytykseen, respa kun aukesi vasta 7:30 ja kello luonnollisesti oli tuolloin 6:20. Hmmpff. Onneksi aivot suli ikiroudasta ja sytty toimi sen verran, että pakkohan sen kortin on olla JOSSAIN siellä pukuhuoneessa, kun minä kerran ulko-ovesta sillä tulin sisälle. Juu, siellä oli kaapissa. Ei ekana tullut mieleen katsoa sieltä kaapista, vaan ensin kävin kaikki muut 101 vaihtoehtoa läpi. Tosi hienoa olisi ollut kävellä koko rakennuksesta ulos tuuleen ja pakkaseen ja todeta, että se avain kaikkialle jäi sisälle.

Loppupäivä menikin sitten koulutuksen parissa. Kahden päivän anti oli mm. se, että akkuporakoneen käsittely on erinomaisen sujuvaa. Sitä en kyllä tavoitteeksi laittanut, kun johtamisasioita opiskelemaan lähdin, mutta erittäin hyödyllistä, sanoisin. Mies joutuu niin keittöhommiin ja minä rupeen tekemään kaikki nuo kivat työt. Lisäksi osaan purkaa polkuauton vaikka silmät kiinni.
Vaikka tuo kuulostaa naurettavalta ja ajatuksena on ensimmäisenä mitä helvettiä, oli koulutus oikeasti hyvä. Prosessit ja niitten sujuvuus oikean tekemisen kautta, perille meni!

 ps. mun maailma romahti, kun Pin the Fuck Ups julkaisi pin-up kuvia, jotka oli otettu tuossa helkutin vauvahaalarissa eli onepiece haalarissa. Tuo muija on kuumempi ku hella kutosella ja nuo kuvat on niin törkeen hienoja, että nyt meni usko elämään. Miten tuosta vaatehirvityksestä saadaan tommosta irti!?! 
En kyllä silti halua tuollaista haalaria. Enkä puutarhakenkiä eli crocseja (osaa ees kirjottaa koko sanaa, niin vähän arvostan niitä). Enkä ala kävelemään ainoreinoillani kaupungilla enkä etenkään mene ne jalassa baariin. Varmaan nekin saadaan pin-up tyylillä stailattua upeiksi ja joudun syömään taas sanani. On se kumma kun ei voi luottaa mihinkään nykypäivänä. Joku roti näihin hommiin, häh!

pps. tarkemmin kun pohdiskelin asiaa, niin jos mulle lyödään tommoinen onepiece päälle ja käsketään poseeraamaan samalla tapaa pin-up henkisesti, niin lopputulos muistuttaa varmaan lähinnä Barbababan epäonnistunutta muodon muutosta ja on ehdottomasti sydänvikaisilta kiellettyä materiaalia. Jotta ei myö nyt, vaikka pin-up kuvauksiin ois joskus hienoa päästäkin. Ehkä kuitenkin vaan mekossa...