tiistai 7. tammikuuta 2014

Skeittari

Juna kulkee jälleen ja suuntana on Iso Kirkko. 3 päivän setti ja mies kysyi, että onko näitä reissuja vielä monta tulossa? Voi kultaseni, on kuule, parin viikon päästä päivän reissu ja loppukuusta 3 päivää, again. Eikä olla vasta ku tammikuussa.
Noh, kyl se siitä taas. Keväthän nyt on, iloa ja valoa jne. Saa palvoa aurinkoa ja se auttaa jaksamaan... mitä vitun aurinkoa? Onko joku nähnyt? Pimeää ja loskaita, jäiset tiet (on siinäkin yhdistelmä), mutta ei aurinkoa. Kertokaapa, kun näyttäytyy, voi olla etten oo vaan huomannut.

Täällä junassa ei juuri ole ihmisiä, sillä Jumalan hylkäämästä takapajulasta lähti kyytiin minun lisäkseni ehkä kaksi ihmistä ja näköjään aiemmat asemat pohjoisesta päin eivät ole tuottaneet tulosta. Samassa vaunussa on lisäkseni yksi ihminen, eikä sitä ainakaan voi skeittariksi sanoa. Enemmänkin hevariksi. Nukkuvaksi sellaiseksi. Säikähtäisköhän tuo, jos kulkis ohitse ja sanois BÖÖÖÖÖ!?!

Toki mieleen tuli sellainenkin vaihtoehto, että kaikki muut ihmiset ovat pakkautuneet niihin viiteen muuhun vaunuun, jotka tässä pötkylässä myös mukana raahautuvat, mutta yks yhteen, tyhjää on varmasti.

Junasta ei ehkä skeittaria löydy, enkä oikeastaan jaksa etsiäkään. Skeittarista tulee mieleen sitä paitsi vain roikkuvat housut, häiriköt ja lököttävät hupparit. Niin ja yläasteelta se yksi ihana poika, jolla oli skeittilauta, mutta jota se ei koskaan käyttänyt. Liekkö ei osannut ja liekkö tuo enää niin ihanakaan, vähän epäilen. Se oli niin laihakin, että vaatteet roikkui sen päällä ilman eri komentoa.

Tässä teille siis googlen söpöin skeittari, vaikka vähän vierastan ajatusta, että eläintä kiusataan laittamalla se tuollaisen hökötyksen päälle.



Siitäpähän tiiätte.





***
ps. Eilen tein totaalisen putoamisen ja repeämisen tälle:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti