torstai 23. tammikuuta 2014

Yökyöpeli

Tässä hommassa oon melko huono. Tai miten sen nyt ottaa. Mielelläni menen nukkumaan illalla ajoissa, viimeistään kymmenen maissa ja vastaavasti herään sitten vaikka viideltä, ei tunnu missään. Normaalirytmi on siis se, että olen aamuvirkku. Tuo yökyöpelöinti onnistuu kyllä myös, mutta ongelma on siinä, että jos menee vaikka kahdelta yöllä nukkumaan, niin sitä herää kuitenkin viimeistään seiskan pintaan - ja sitten ei saa enää unta.
Olisin ihan hiton huono tekemään yövuoroja.  Varmaansekoaisin tämän unirytmini kanssa. En vaan voi käsittää myöskään sitä, miten joku pystyy vaihtamaan rytmiään esimerkiksi kolmivuorotyössä.


Toisaalta pärjään jonkun aikaa melko vähilläkin unilla, mutta jossain vaiheessa on pakko tasoittaa ja saada nukuttua se 8 tuntia.
Päivä on kuitenkin lähtökohtaisesti pilalla, jos nukun pitempään kuin kahdeksaan. Ja entäs, kun krapulassakaan ei saa nukuttua. Repikääpä siitä huumoria.

Yökyöpelöinniksi voidaan ehkä lukea kaikki tämä epämääräinen puuhailu öisin, unissaan. Viime yöstä ei kyllä ole havaintoja, mitä tein vai teinkö mitään, mielestäni nukuin ihan hyvin eikä avomieskään aamulla maininnut minun erityisemmin hilluneen. Toissa yönä sen sijaan olin ihan kuutamolla, jotta missä olen, kunnes paikansin olevani ystäväni asunnossa. Jepjep.

Mitähän tämä minun nukkuminen on sitten joskus, jos minulla on lapsia?






 Tälle oon nauranut puolet aamusta :D 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti