Naapurin tyttö otti kerran isääni kädestä kiinni joittenkin juhlien tungoksessa. Luuli omaksi isäkseen. Kaksoisolennosta ei todellakaan ollut kysymys, mutta isät menee sekaisin helposti, jos niillä on kaikilla samanlaiset tummat vaatteet ja liivit ja kravaatit. Niih.
Naapurin tyttö hoksasi noin 5 sekunttia käteen tarraamisesta, että voi perskuta, väärä mies ja voi sitä huudon määrää, minkä 5-vuotias voi suustaan päästää virheen huomattuaan. Lapsi palautettiin oikealle omistajalle ja loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tämän lähemmäksi en tositarinoissa pääse sanaa kaksoisolento, mutta jotain kuitenkin.
Oma kaksoisolentoni tälle aamulle olisi selkeästi ollut jotain tällaista:
Onks kotka kotona? Se tunne, kun aamulla katsot itseäsi peilistä ja voit vain todeta, että tuota ei todellakaan korjata valokynällä...
Mulla on motivaatio vähän kateissa. Koko päivä aikaa, ei kiirettä ja paljon olisi tekemistä. Huomaa tuo ei kiirettä. Silläkös tässä joutaa vähän blogeja kirjoittamaan... tekemistä kyllä on, ehkä se nyt pudotti minut motivaatiomonttuun, etten tiedä, mistä aloittaisin. Lisäksi missasin Suomipopin Aamulypsyn parin puhelun aikana, dääm! No, tästä on suunta vain ylöspäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti