Murtomaa

Murtomaa eli ympäröivää suomaastoa korkeammalle kohoava harju tai harjanne, terveisin sivistyssanakirja. Piti ihan tarkistaa, jotta mikä suurempi tarkoitus tällä sanalla on ja täyty myöntää, että enpä ois itte keksiny. Kun tähän sotkee sanan tavalla tai toisella sanan sukset, saadaan aikaan kaikkien suomalaisten suosikkilaji, murtomaahiihto. Se kuulostaa kyllä niin pöljältä, että on ruettu puhumaan maastohiihdosta tai sitten ihan vaan hiihdosta.

Vähän kyllä epäilen tuota suosikkilajisuutta, ainakaan teinien osalta. Jotenkin mulla on sellainen vahva tunne, että vielä alakouluun kaikki pennut jaksoi suksia kuljettaa ja joka ikinen räkänokka hiihti kiekkaan pellolla pakolliset liikuntatunnit ja suurin osa vielä omaksi huvikseen. Jossain mielensopukoissa on sellainen vakaa muistikuva, että joskus olen siellä pellolla sitä kiekkaa kiertänyt ja sinne peränurkkaan saakka kuuluu, että kello soi tunnin alkamisen merkiksi. Se tunne, kun tajuat, että nyt myöhästyt. Silläkös minä tuota myöhästymistä niin kovin inhoan, traumaperäinen asia selvästi. Joskus aikuisena kävin muuten siellä alakoulun pellolla seisoskelemassa. Mihin se iso pelto oli kadonnut? Sellainen kämmenen kokoinen läntti, mihin sai ehkä parin sadan metrin kiekan tehtyä moottorikelkalla. Vaan sillon oli lunta ku minä olin lapsi, niih. Toista se on tänä talvena, ilmastonmuutos ja sitä rataa.

Alakouluun kuljin linja-autolla, samoin yläkouluun, mutta ne raukat jotka kulkivat taksilla molempiin, olivat aina vähän ahtaalla. Alaluokkalaisia pakattiin valehtelematta kolmeen kerrokseen siihen taksiin ja sukset sinne sekaan, ovi kiinni ja tien päälle. Ihme, ettei porukka saanut vammoja silläkään kerralla, kun taksi heitti katon kautta ympäri. Siellä oli vaan sauvat ja sukset sulavasti lennelleet ja kakarat roikkuneet päät alaspäin penkeistään. Sillä kerralla taisi olla jokaiselle sentään istumapaikka ja turvavyöt.
Jostain syystä nämä taksikyydittävät eivät peruskoulun kolmena viimeisenä vuonna suksia paljon kuljetelleet, kun tajusivat, että liikuntatunnit voi välttää hengaamalla vaikka S-Marketin lastauslaiturilla tai kävellä urheilukenttää kiekkaan muitten hiihtäessä.

Henk.kohtaisesti jaksoin kyllä aina ne sukset kuljettaa mukanani, koska kuuluun siihen osaan väestöstä, jotka hiihdosta tykkäävät. Ja jaksoin hiihtää vielä kotonakin, ajan kuluksi, kun ei siellä maaseudulla yllättäen muutakaan tekemistä juuri ollut.
Sittemmin hiihto jäi kyllä vähemmälle, enkä omista suksia, mutta monot mulla kyllä on. Sukset lainasin avokkaan serkulta ja tämän talven (itseasiassa viime vuoden puolella hiihdettynä) kilometrit taitaa jäädä kymmeneen.. krhmhm. Mulla on kauhean hyvä selitys tällä hetkellä se, että siellä on liian kylmä. Sitä ennen selitys oli, ettei siellä ole lunta. Sen kumoutui, kun selvisi, että tuosta jumalan selän takaisesta kaupungista löytyy ensi lumen latu. Jospa sitä saisi raahattua perseensä sinne ennen kuin se sulaa...

Tässä lopuksi herää kysymys, miten sujuvasti ihminen voikaan esitelmöidä asiasta, josta ei edes pitänyt puhua. Vaan väärän koivun kautta tämäkin asia liittyy vahvasti siihen päivän sanaan, murtomaahan.

***
Fiksuus oli taas aamulla huipussaan, kun ajelin toimistolle. Toimistolle jonne minulla ei ole avainta. Kannattaa pelata upporikasta ja rutiköyhää ja todeta, että ovi on lukossa ja kolmen soittokierroksen jälkeen herättää vielä neljäs ihminen. No ei siinä, en ole eilisen teeren tyttö, vaan bongasin auton tuosta talon pieneltä parkkipaikalta ja autorekisterikeskus kertoi minulle tekstiviestillä ajoneuvon omistajan. Viides soitto toden sanoo ja ovi aukesi, pakkasessa ehdin olla vain about 5 minuuttia. Nyt voin taputella itteäni selkään, että olinpa fiksu....

ps. Jotenkin tuntuu, että pitäis tehdä taas vaalennus hiuksiin eikä yrittää oikeasti peitellä sitä blondiuttaan. Eilen kyllä harkitsin jo siilin leikkaamista, sitä ois kiva silitellä.. ainakin toisen siiliä.