Humpuuki

Isäni kutsuu facebookkia humpuukiksi ja on tartuttanut sen sanan myös vävyn vetkaleen suuhun sopivaksi eli myös avokas käyttää tätä nimitystä naamakirjasta. Toisaalta, sille se kyllä monesti tuntuu, ihan silkkaa humpuukia koko vasepookki.

***
Ulkona on rapsakka -15 pakkasta ja mietin eilen illalla, että pakkaseen liittyy muun muassa muisto siitä, miten kieli jää rautaan kiinni. Pohdiskelin, vieläkö nykyajan kakarat kokeilevat tätä: minuthan tähän yllytti serkku ja jonka vissiin yllytti isosisko, jonka yllytti täti, jonka yllytti hänen isoveljensä jnejne. Sukupolvien ketju on katkeamaton tietyissä asioissa, mutta jokohan nykyajan kakarat ovat viisastuneet tai vieraantuneet maailmasta niin, että eivät enää kokeile?
Humpuuki tarjosi tähänkin vastauksen, kun lueskelin sieltä, että kummipojan naapurissa tätä oli testattu jäämällä kiinni valurautaiseen puutarhatuoliin. En ookkaan hetkeen nauranut yhtä paljon kuin tänään. Ai hitto, vahingon ilo, paras ilo. En ole ihan varma, toivonko, että myös kummipoika kokeilee, koska kokeilemalla oppii, vai olisiko parasta vaan toivoa, että hän on hitusen viisaampi....



ps. eilen kävin juoksemassa. Ihan kauheeta hommaa.