keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Visa

Visa on miehen etunimi ja Visa viettää tänään nimipäiviään, onnea vaan te kaikki Visat. Minulle sana Visa on myös paikallisen urheiluseuran nimi sekä tiliotetta katsellessa melkein joka kuukausi hetkellinen pelastus.
Visa vinkuu vähän turhankin usein meikäläisen kanssa. Mihin helkuttiin ne rahat aina häviää, sitähän passaa pohtia taas kerran (tilipäivä tosin on ylihuomenna, Luojalle tai työnantajalle kiitos).
Minun älykkyys ei riitä tähän yhtälöön:

Asutaan saman katon alla ja mie olen opiskellut kymmenestä yhteisestä vuodesta seitsemän. Opiskellessa sitä oli töissä / palkallisessa harjoittelussa vuodessa X määrän päiviä, yleisimmin viikonloppuisin sekä loma-aikoina. X päivistä kertyi Y summa rahaa ja sen piti riittää ainakin vuokraosuuteen, ruokaan, bensaan ja laskuihin. Jotenkin sen sai riittämään myös esimerkiksi kirjoihin, kenkiin ja vaatteisiinkin ja reissuissakin käytiin, ainakin sellainen muistikuva minulla on. Olemattoman palkan lisäksi tuli opintotukea 4 vuoden ajan, ensimmäiset vuodet sitäkään en saanut, kun katsottiin, että avokas on minun vastuullinen elättäjä, kun käy palkkatyössä ja asutaan samankaton alla. Ihan kiva titteli muuten, elättäjä ja kasvattaja, ei missään nimessä elämäni rakkaus, avomies tai poikaystävä. Sivuhuomio.

Menoja rahoitettiin toki myös avokkaan palkalla, joka on suurinpiirtein samansuuruinen summa kuin tällä hetkellä. Toisaalta samalla tapaa niitä yhteisiä menoja rahoitetaan nytkin. Menot ovat tässä kahden hengen taloudessa melko vakiot ja tulot ovat nyt nousseet määrällä Z, koska mie olen nyt töissä. Vaan silti on tilin saldo suurimmaksi osaksi pakkasella, joten mikä tässä yhtälössä nyt tökkii? Voisiko joku selittää, mitä täällä tapahtuu?
Olen päätynyt omissa pohdinnoissa siihen, että sitä vaan tuhlaa huomaamattaan. Ja jotenkin sitä on ottanut vapaamman asenteen tuohon tuhlaamiseen, kuluttamiseen ja ostamiseen, kun tietää, että se tili lankeaa joka kuukausi suurinpiirtein saman suuruisena tilille. Esimerkkinä eiliseltä 42 euron ruokalasku, ihan vaan ravintolassa käynnistä. Auts.



Tuo visan höylääminen on asia, jonka kanssa itsellä on vähän ristiriitainen olo. Toisaalta se on todella hyvä keksintö ja on ollut helpotus monessa asiassa. Ois se vähän sylettänyt siellä Lontoon lentokentällä, jos ei olisi saanut niitä uusia lentolippuja ostettua ja on siinä se turvallisuuden tunne, että jos jotain odottamatonta oikeasti tapahtuu. Ja ulkomailla reissutessa hyvä keksintö ja helpotus monessa asiassa, vaikka ei toki pakollinen. Sitten siinä on se kääntöpuoli, että sitä tulee syötyä sitä tiliä jo ennakkoon. Olen kyllä vetänyt rajaa tähän käyttöön niin, että esimerkiksi vaatteita en sillä ihan oikeasti osta. Sinällään asiassa on ristiriita siinäkin suhteessa, että jos rajoittaisin omia ylimääräisiä menojani, ei sitä luottoa tarvitsisi käyttää. Vaan kun pitää olla ristiriitainen ja hankala persoona vähän joka suhteessa, niin eihän tätäkään asiaa voi tehdä helposti, vaan totta kai pitää mennä perse edellä puuhun. 

ps. onneksi lähipiiriin ei kuulu yhtään Visa nimistä miestä. Ne raukat vaan vinkuis ja niittten kanssa höyläisin koko ajan... tää on taas niin tätä.

***

Mulla on pirun levoton olo, ollut jo pitemmän aikaa. En tiedä mistä se johtuu ja mihin se vielä johtaa, mut yleensä, kun on levottomat jalat, tilanne vaatii äksöniä!!! Tai ehkä tilanne vaatisi enemmän rauhoittumista, paikallaan oloa ja fiilistelyä. Vaan enhän mä semmoseen kykene. Pitäisi keksiä, mihin tämän levottomuuden purkaa.
Sekin on vähän kysymysmerkin alla, mistä tämä olo johtuu. Ehkä se on kaiken kiireen, tietynlaisen stressin ja ärsytyksen summa, johon on lisätty innostus, uudet asiat ja tulevaisuuden suunnitelmat. Tai se, että tulevaisuus on melko auki, mutta kuitenkin tietyt asiat on itsestäänselviä ja pitäisi vaan jaksaa odottaa... mutta kun mullekaikkihetinyteijaksaottaa.

Tää levottomuus heijastuu selkeästi myös siihen, että nukun jälleen melko huonosti. Viime yönä ihmettelin jälleen, että missäs minä oon, mutta pääsin kartalle melko pian ja jatkoin unia.
Voiko tämän levottomuuden liekin sammuttaa? Ja toisaalta, haluanko minä sen sammuvan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti