Tulevaisuus

Tää sana on paha. Tää on melkein kirosana. Tulevaisuus on tiettyjen asioitten osalta niin auki, ettei osaa muuta kuin hokea tätä sanaa ja JOKO NYT TIIÄT?! Joo, ei tiedetä vielä yhtään mitään. Meillä on edelleen 3 - 4 vaihtoehtoa ja kaikki ne vaihtoehdot ovat melkein yhtä hyviä, toteuttamiskelpoisi ja hyviä. Voi, kun tietäisi miltä se tulevaisuus näyttää vaikka 10 vuoden kuluttua. Toisaalta, oispa ihan pirun tylsää.
Se on ainakin varmaa, että johonkin suuntaan tämä meidän tulevaisuus nytkähtää tämän vuoden aikana, mutta mihin suuntaan, se jää seuraavaan tarinaan kerrottavaksi...
Yhteinen se tulevaisuus joka tapauksessa on, sen tiedän <3

***
Jenny pohti omassa blogissaan rooleja, joita ihmisellä voi olla. Pohdiskelin hetken itsekin ja sain listattua seuraavat: ystävä, avopuoliso, sisar, lapsi, työntekijä, monitoimikone,hallituksen jäsen, kyläläinen, kaupunkilainen, maalainen, sihteeri, piika, asiantuntija...

Monitoimikone sisältääkin lähes kaiken ruuanlaitosta autojen öljynvaihtoon ja siltä väliltä. Sihteeri taas sisältää ihan oikeat yhdistyshommat ja epämääräiset paperityöt kotona, samoin hallituksen jäsenenä olon voidaan tulkita monella eri tavalla. Avopuoliso ja ystävä lienevät selviöitä ja en jaksa luetella olevani myös tuttava tai satunnainen kulkija. Sisar ja lapsi joo, työntekijä monessa eri työssä, asiantuntija tässä omassa ammatissani. Kyläläinen ja maalainen olen niin kauan kuin juureni ovat kotikylässä ja mihinkäs ne sieltä katoaisivat. Kaupunkilainen olen aina, kun satun täällä asustelemaan, mutta en todellakaan osaa lukea itseäni oikeaksi kaupunkilaiseksi. Millainen se edes on, en osaa ihan tarkkaan sanoa, vuan mie tuun mualta beibe.

Olen töissä miettinyt monta kerta näitä rooleja, vähän eri näkökulmista. On jotenkin outoa, jos ihmisellä on oikeasti sellainen kivikova rooli, jota vetää aamusta iltaan ja tiputtaa sen pois kotona, nostaa sen paikalleen sitten taas aamulla. Oon vissiin niin yksinkertainen ihminen, että olen melkolailla samanlainen pikkumyypeppipitkätossutuulispää niin töissä kuin kotona. Miksi minun pitäisi vetää täysin erilaista roolia töissä kuin vapaalla tai eri ihmisten seurassa? Se näkyy ja siitä jää kiinni jossain vaiheessa kuitenkin, se luo epäluottamusta sinun ympärillesi. Okei, minulla on töissä tietynlainen työminä, mutta väittäisin, että 95 % olen kyllä se sama ihminen niin kotona kuin töissä. Kiroilen vaan huomattavasti vähemmän ja totta kai aina uusien ihmisten seurassa missä tahansa tilanteessa sen tilanteen tunnustelee ensin, voiko tässä heittää mitä tahansa herjaa tai miten tahansa. Lähes joka kerran olen päätynyt siihen, että saan olla ihan juuri sitä mitä olen.

 Ja miksi sitä muuttaisi? Mutta minulla on myös työkavereita ja minulla on kaveripiirissä ihmisiä, jotka vaihtavat rooliasua useammin kuin sukkiaan. Eikö se ole kuluttavaa? Pelottavaa se ainakin on, sillä en meinannut tunnistaa erästä ihmistä hänen ollessa vapaalla, koska se naamio ja rooli oli vaihdettu siihen kotirooliin. Ei herättänyt hirveästi luottamusta, koska se rooli oli niin ristiriitainen siihen verrattuna, mitä olen tottunut näkemään ja kuulemaan.

Jotenkin se hirvittää itseä, kun näkee, miten ihminen muuttuu aivan erilaiseksi, kun ihmiset ympärillä vaihtuvat. Miehellesi olet jotakin ihan muuta kuin lapsuuden ystävillesi, koulukavereillesi jotain ihan muuta kuin miehellesi jne. Milloin siinä sekoaa sukkiinsa ja nokkeluuteensa? Mikä saa ihmisen nostamaan jonkun maskin kasvoilleen? Erilaiset elämän tilanteet totta kai ja jonkinlainen suojautumiskeinohan se oikea roolin vetäminen luultavasti on. Voisiko joku roolisuorittaja kertoa tästä enemmän...

Maj Karman sanoja lainaten:

"Aivan liian moni joutuu lähtemään,
liian moni joutuu lähtemään,
rakkaimpansa luota heikkoutensa takia,
rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja sama se..." 


ps. lappuhaalarit oli tänään käytössä ekaa kertaa!