Hellittely

Oisko tuohon kuvaan tiivistynyt kaikki maailma hellyys, helliminen ja hellittely? Hellanlettas sentään, söpöä ja lutusta pojat, söpöä ja lutusta! Hellittely on sitä, mitä meidän perheessä myös völlimiseksi kutsutaan. Oisko se jopa sitä, mitä mediassa hemmotteluksi kutsutaan ja jota niin pirusti korostetaan. On muistettava HEMMOTELLA itseämme, koska HEMMOTTELU on hyvin tärkeää, jotta tässä jaksaa tätä oravanpyörää, jota arjeksi kutsutaan. Miksihän mulle tulee hemmottelusta mieleen aina tumma suklaa ja punaviini? Kiitos, mutta en käytä kumpaakaan.

Toisaalta me suomalaiset ollaan kyllä niin juntteja jurokkeja, että ei perkele varmaan hellitä eikä hemmotella, jos ei oo ihan pakko, jotta näin on! Mutta voisikohan nämä asiat tapahtua ihan huomaamatta esimerkiksi siinä parisuhteessa, vai tarvitseeko näitä alleviivata ja korostaa? Tiedän nimittäin ihmisiä, jotka korostavat niin helkkaristi sanoja OMA AIKA, LAATUAIKA ja HEMMOTTELU. Ei siinä mitään pahaa ole, en minä sitä sano, mutta menisköhän nuo vähemmällä vouhkaamisella? Yksi päivä mietitiin, että mitä helvetin laatuaikaa?! Sitten tajuttiin, että meidän laatuaikaa on pääsääntöisesti kaikki se hereillä olo aika, jota yhdessä vietetään. Kotityötkin melkein jo lasketaan, koska ollaan niin vähän siellä kotona.

Pitäisköhän alkaa korostamaan tai ottaa joku stressi nyt tästä, jotta onko sitä laatuaikaa vai eikö sitä ollut?
Samoin tuo oma aika on ehkä vähän kuin luonnostaan tullut, molemmilla on tavallaan se oma elämä ja ne asiat siinä, muta sitten on kuitenkin se yhteinen elämä. Kappas, tämäkin syntyi vahingossa. Kaikille vinkiksi, hommatkaa eläväinen ja joka paikkaan mukaan lupautuva puoliso tai reissutyö. Tai molemmat samassa paketissa. Toinen tarttee sitten pitkän pinnan, lehmän hermot ja stressittömän asenteen tähän elämään.

Arvatkaa vaan kumpi meistä on kumpi. Rakastan.