Rintaneulasta tulee mieleen eläköityneet ladyt jotka pitävät jakkupuvun rintamuksessa rintaneulaa, tai rintarossia niinkuin Aku Ankka minulle on opettanut.
Mummojen rintaneula, tämä on ensimmäinen mielikuva...
Sitten rintaneulasta tulee mieleen myös lapsuudessani Painonvartijoiden rintaneulat. Kullattu norsu ja kullattu avain. Ne sai tyyppi, joka pudotti x määrän kiloja y ajassa. En vieläkään tiedä, olivatko ne äidin vai mummon, mutta me saimme ne leikkeihin aarteeksi, koska niitä ei julkisilla paikoilla haluttu pitää. Jokuhan saattoi hoksata, että siinä menee Painonvartija...
Ei aavistustakaan, mihin ne korut joutuivat. Joko ne pyörivät jossain vaatehuone - korurasia akselilla tai sitten ne vietiin ulos ja ne ovat jossain haudattujen aarteitten paratiisissa. Tai ojassa.
Rintaneulan googlaamalla sain aikaan ihan hienojakin rintaneulakuvia. Näitä saattaisin itsekin pitää. Ehkä. Joskus. Nämä ois aika hienoja:
Löydetty osoitteesta taigakoru.fi
Tämän korun nimi on Pikkukettu. Tietäisin tälle jo käyttäjän ja se en ole minä ;) Eriasia tykkäisikö tämä kettujen kanssa tanssia tästä? Seppo Penttinen on tämän korun suunnitellut.
Löydetty osoitteesta Kitch.fi
Löydetty osoitteesta hopealukki.mycashflow.fi
No jaa. Hienoja ovat, mutta en silti tunnustaudu rintaneulojen ystäväksi enkä sellaista välttämättä tahdo. Ehkä sitten vanhana ladyna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti