Tippaleipä

Tarina päivässä jatkukoon! Toukokuun sanat näyttävät vielä hauskemmilta kuin huhtikuun :) Thank you Neo!

Tippaleipä, mikäpä muukaan voisi olla tämän päivän sanana. Vappua juhlittiin eilen kodeissa, kaduilla, toreilla ja turuilla, baareissa ja mökeillä. Joku saattoi tippaleipiä syödäkin, mutta henkilökohtaisesti en sellaisesta apinanaivojen näköisestä kakkarasta ole innostunut. Se ehkä johtuu siitä, että minulla ei ole a) aavistustakaan miten niitä tehdään b) ilmeisesti ei äidilläkään ole ollut koska niitä ei kotona koskaan tehty c) ne ovat kokoonsa ja makuunsa nähden ihan liian kalliita kaupassa. Ja minusta ne maistuvat pahalle. Mutta jos joku niistä tykkää, se hänelle suotakoon. Minä uskon perusrehelliseen rasvakärymunkkiin ja kotitekoiseen simaan, joita anoppilassa ja lapsuudenkodissa tarjoillaan tänäänkin. Njam.
Toisaalta joku saattaa tuntea tänä aamuna, että hänen aivonsa muuttuivat eilen tippaleiväksi, koska lyönpä vetoa, että poliisilla oli viime yönä kiire.
Meidän vappuhulinat meni niin, että minä hulinoin mummotyylilläni ystävän kanssa kaupungissa, kyllä hyvä ruoka ja juoma kotona on sitä jotain, samoin tulikuumat juorut! Illalla mummot ottivat rollaattorinsa ja kohmustivat kaupungille, vaan ollaan myö vanahoja kun joka puolella oelj vuan hulinoivoo nuorissoo. Ee jaksana vanaha ja yhen aekaan muattiinnii jo kotona. Vuan oelj ihan hyvä tuas nähä, jotta aeka on ajana meijän eelle. (Paula mummo muistelee vappua 2013 vanhainkodissa.)
Avokas sen sijaan vietti vappua minun vanhempien luona, oireellista?

**
Ostin muuten polkupyörän. Makaronivelli ja kaurapuuro kuuluvat nyt vakkariruokalistaan. Klups. Vaan on sillä hyvä ajaa!