Minulla ei ole omaa puutarhaa, koska kerrostalojen pihoilla harvemmin sellaista voi pitää. Sen sijaan lainaan anopin ja äidin puutarhaa; tykkään myllätä kukkien kimpussa ja kitkeä rikkaruohoja, leikata pensaita ja syödä marjoja marjapensaista. Leikata ruohoa. Lapsena en näistä töistä tykännyt, paitsi ehkä tuosta syömisestä. Vanhuus siis uhkaa, se alkoi jo siitä, että hyväksyy puuterinväriset rintsikat.. auts.
Anopin puutarhassa on kesken kukkapenkkiprojekti. Siellä näkyy kuitenkin kasvua! Viime kesänä penkki saatiin valmiiksi, täällä jossain on kuviakin siitä. Nyt se näyttää vielä hyvin aralta, paljaalta ja suojattomalta, mutta kasvit menestyivät talven yli ja homma jatkuu. Kyllä se viimeistään ensi kesänä kukkii komeasti ;) Anopin puutarhassa on kukkien lisäksi myös omenapuita. Ne ovat kyllä vielä nuoria puita, ehkä yhden omenan tuottavia kesässään. Ja puutarhavadelmaa ja viinimarjapensaita. Lapsuudenkodin puutarhasta kaadettiin omenapuut viime viikonloppuna. Uusia puita istutetaan sitten joskus, kun saadaan vähennettyä marjapensaita.
Eilisen sana oli kultahippu. Siihen ei ole juuri sanottavaa, en ole aitoja kultahippuja koskaan nähnyt. Kultahipuksi sanoisin varmaan miestäni, jos lässyttäisin hänelle tällaisilla sanoilla, mutta eikö rakkaani rakoperse, elämäni apina ole melkein yhtä hyvä kuin kultahippu? Heh.
**
Toinen päivä koulutusta menossa. Mielenkiintoista, ihanaa oppia uutta. Huomaan taas miten tykkään opiskella, odotan innolla oppimistehtävän tekemistä, vaikka tehtävä on melko vaativa ja suuri ja minulla on kiirettä töissä. Hullua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti