Ollakko vai eikö olla - onko siinä pulmaa?

Ja nimenomaan kahdella koolla. Ei tarvitse korjata siis otsikkoa, myö ollaan nyt savossa ja kaikki on kahella koolla, mutta Kajjjaani on kolomella jiillä. Niin. Asiaan.

Viime aikoina tuota kysymystä ollaan pohdittu tässä kahden hengen perheessä liiankin edestä. Kysymyksen asettelusta huolimatta kyse ei ole nyt rakoilevasta parisuhteesta, päinvastoin, tässä pohditaan, miten tiivisti tätä elämää vietetään jatkossa ja nimenomaan missä se vietetään.
Vaihtoehdot on arvottu seuraavasti:

 a) asutaan kuten nytkin, kaupungissa. Vaihtoehto: talvella ollaan ehkä joskus kaupungissa, viikonloput laukataan anoppiloissa ja kesällä vältetällään kaupunkia kuin ruttoa. Mikään ei siis muutu. Varallisuus pysyy samassa, turvallisen tasaisena, sillä uutta velkaa ei tarvitse tehdä. Tässä kohdassa ei ole arvaus numero kakkosta, koska maalle muutto on molempien mielessä ollut jo pitkään.
Siispä:

b) Rakennetaan talo. Arvaus 1 : mies ei pysy sen paremmin kotona, jos verrataan kerrostalo asumiseen. Tehtiin pirunmoinen velka ja eletään persaukisina. Mies hermostuu, ellei sillä ole tarpeeksi suurta tonttia ja vähintään puolen hehtaarin metsää jossa mellastaa. Arvaus 2: Talo rakennetaan jomman kumman anoppilan läheisyyteen, jolloin miehellä riittää puuhaa lähellä, vaikkei oma tontti riittäisikään.  Ollaan suht tyytyväisiä ratkaisuun, tosin ukko ei pysy aina ihan kotona. Ja joskin persaukisia ollaan myös tässä vaihtoehdossa.

c) Ostetaan anoppila. Arvaus 1: appiukko haluaa asua tässä ainakin 10 vuotta. Jatkamme vaihtoehdolla a ja päädymme lopulta eroon, koska minulta menee hermot. Arvata saattaa, ettei se rahatalous miksikään muutu tässäkään. Arvaus 2: Anoppi ja appiukko pakkaavat kimpsut ja kampsut ja kaikki voittaa, kunnes mies hoksaa jälleen, ettei muuten edelleenkään viihdy vieraan hommissa vaan haluaisi olla kotona esimerkiksi tekemässä rankoja.Ja oliko rahaa? No ei.

d) Ostetaan minun kotipaikka ja saadaan kaupanpäälle lypsylehmiä. Arvaus 1: mies tykkää hommasta ja homma saattaa jopa toimia. Alanvaihto on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Ollaan tässäkin ihan rahattomia, mutta ehkä tyytyväisiä monelta osa-alueelta. Saadaan olla maalla ja metsää on ainakin se puolihehtaaria. Mies sai uutta, mielekkään tuntuista työtä ja saa olla kotona.  Minä konttaan uraputkessa.
Arvaus 2: heittäydytään hulluna hommaan mukaan, ryssitään kaikki koska miehellä ei ole alalle koulutusta ja minä konttaan uraputkessa. Sitten ollaan rahattomia ja  tyytymättömiä. Vanhemmat narisee nurkissa ja päädytään eroon / mies hirteen.

Ruusuinen on tulevaisuus, kun sitä näin tarkastelee. Noh, ehkä tässä on vähän väritettyäkin, mutta ei niin paljon, etteikö totta toinen puoli...
Teksteistä voi poimia ne faktat, jotka ovat pöydällä: erilaiset vaihtoehdot, miehen haaveet vaihtaa alaa (ei ihan vaan tiedä mikä se ala voisi olla), maalle muutto ja ne pelot, joita tähän pohdintaan kuuluu: miten käy talouden ja varallisuuden, ollaanko tyytyväisiä ratkaisuihin, uskaltaako heittäytyä uuteen.

Siinä vasta kysymys, tais Shakespearen Vilkkikin aikanaan todeta.