Pikapikaa päivittäen

Ja pikaisesti kerraten, että hengissä ollaan, vaikka valmistujaisissa otettiin hilpeenä kaljaa ja aamulla oltiin kalpeena hiljaa. No ei, juhlat meni rattoisasti ensiksi koululla, jossa jaettiin ruusuja ja stipendejä, siitä siirryin mässäämään hullun lailla kuvassa näkyvää kakkua (ja muuta hyvää) ystävien ja muun lähipiirin kera ja siitä sitten illan päätteeksi kaupungille. Tanssattua tuli ja hauskaa pidettyä, seuraavana aamuna virkeenä kuuden - kahdeksan välillä ylös, kun ei vaan nukuttanut. Yövieraatkin sain potkittua hereille ja siirryttiin jossain vaiheessa aamupäivää kaupungille syöpöttelemään ja torille jäätelölle. 

Karu totuus iski vasten kasvoja (vai oliko se krapula?) kun halattiin ja toivoteltiin, että nähdään joskus. Niin, milloin on joskus? Ikävä tulee, täytyy myöntää, vaikka aina ei niin kivaa ollutkaan ja välillä oli niin helkkarin hauskaa, että kiikkustuolissakin vielä nauran. Kiitos ja kumarrus teille, 4 vuotta muistorikasta elämää teidän kanssa takana ja kuinka paljon edessä? Mökkiviikonloppuja odotellessa.. ;)

Pätkiskakku, hyväähän se oli.. 

Ohi siis on 240 op ja agrologin paperit kädessä. Jos joku ei tiedä, mikä hitto on agrologi, niin tästä löytyy lisätietoa.

Huomenna veljen lakkiaiset ja syöminingit eikun jatkuu. Ja juhlinta. Totesin tänään kahvilla, että piruako sitä säästelemään kahvileivän kanssa, oli muuten helkkarin hyvää suklaakakkua. Normaalielämä alkaa taas maanantaina - tai sitten ei..

Ihanaa lakkiaispäivää ja valmistujaisjuhlaa kaikille, jotka sitä huomenna viettävät!

Kaiken kiireen keskellä pitäisi ja PITÄÄ muistaa pysähtyä

Viime viikko työreissuissa, sitten ystävän luona, nyt veljen lakkiaisten ja omien valmistujaisten laitto. Kiire, kiire, kiire ja kiireeseen hukkaan vapaapäiviäni. 

Kiireessä pitäisi muistaa kuitenkin pysähtyä, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ajatus tuli vastaan jo viikonloppuna uutisia lukiessani, mutta myös nyt, kun luin taas Enkeli-Elisasta. Olen lukenut Enkeli-Elisa blogia, samoin Minttu Vettenterän blogia Elisan päiväkirjojen pohjalta. Kirjan luen heti, kun saan sen käsiini. Nyt Iltalehti uutisoi asiaa jälleen. Tästä pääsee lukemaan iltapäivälehden jutun ja tästä pääsee Enkeli-Elisa blogiin. Bloggasin tästä jo ehkä aiemminkin, mutta tämä aihe on entistä tärkeämpi, etenkin nyt, kun samainen iltapäivälehti kirkuu Hyvinkään tapahtumia. En väitä, että siellä oli kyseessä kiusaaminen, mutta lähimmäisestä välittäminen on nyt pointtini tässä. 

Päiväkirjat olivat tälle tytölle tapa purkaa pahaa oloa, jota ei näytetty ulospäin. Miksi olisikaan, koska sen näyttämällä myöntää olevansa heikko ja heikkoja mäntätään entistä enemmän. Julmaa, eikö totta? Kiusaamiseen pitää puuttua, oli se sitten missä tai minkälaista tahansa. 

On helppo kirjoittaa näin, mutta toteutanko sitä itsekään? En tiedä, jollakin tasolla kyllä, jollakin tasolla en. On välillä vaikea tulkita ihmistä, kun itse kestää kovaakin hevosenleikkiä melko pitkään - siihen oppii, kasvaa ja turtuukin- mutta rajat ne on Siperiassakin. Myönnän, että pitäisi seistä myös niiden heikkojen puolella, jotka eivät ole läheisiäni, niitä omia ihmisiäni. Toisaalta, osallistunko kiusaamiseen tai olenko kiusaaja itsekin, jos jatkan harmittomalta tuntuvaa huulenheittoa tajuamatta, että kaikki eivät kulje samalla aaltopituudella huumorissa? En osaa sanoa, ehkä näin, mutta olen toisaalta myös sitä mieltä, että ainakin aikuisen ihmisen tulee pystyä sanomaan, että lopeta, raja tuli vastaan. Pohdinnan arvoinen asia ja monisyinen juttu, indeed. 

Johonkin ratkaisuun ja pisteesen kiusaamisessa aina tullaan, oli se sitten suojamuuri, kiusaamisen loppuminen, välien totaalinen selvittely tai itsemurha. Itsemurha on äärimmäinen ratkaisu, joka ei kuitenkaan ole ratkaisu. Kiusaajat eivät toki pääse helpolla, kun uhri ottaa ja päättää elämänsä omin käsin, mutta tajuavatko he, että olivat todella tämän takana? Vai meneekö se niin, että "se oli semmonen sekopää"? Lisäksi tänne maanpäälle jää aika moni läheinen kantamaan sitä taakkaa, jonka itsemurhaaja jättää jälkeensä. Eli hiton huono ratkaisu, jos nyt ratkaisu ollenkaan. 

Joskus itsekin jonkinasteista kiusaamista kokeneena on vaikea ymmärtää, miten joku voi saada kicksit siitä. Vaikka omalla kohdalla tämä kohdistui ulkonäön arvosteluun, ystävyyssuhteiden hajoittamiseen ja yleiseen paskanjauhantaan nimittelyn lisäksi, en jaksa käsittää. Fyysinen kiusaaminen ja väkivalta ovat sitten vielä käsittämättömämpiä asioita, mutta sen tiedän varmaksi, että 15-vuotiaat tytöt voivat olla toisilleen niin julmia, ettei mitään jakoa.  

Toiset ovat vahvempia kuin toiset, puolustuskeinot löytyvät tarvittaessa. Minun keinoni oli kasvattaa jonkinlainen muuri ympärille ja täräyttää nasevampi kommentti takaisin. Nauraa itselle ja tehdä piikittelyistä pehmeitä, lopulta ne eivät enää tunnu, kun itse vetää itsensä jo polvilleen. Harrastan sitä edelleen, myönnetään, eikä se aina ole välttämättä hyvä juttu, mutta näin kukaan ei koskaan voi satuttaa minua pahasti. Tein sen jo itse. Sieltä kumpuaa myös osittain (oman huumorintajun lisäksi) se, että lähden mukaan huulenheittoon - eikä se raja tule itsellä ihan heti vastaan. Silloin tulee se hetki, jolloin pitäisi ymmärtää lukea sitä ihmistä, joka on herjan kohteena - mille se nyt tuntuikaan, häh?

En tiedä, oliko tuossa selostuksessa mitään järkeä, mutta niin. Päiväkirja oli minulle tärkeä silloin, mutta vieläkin tärkeämpiä oliva ystävät. Ystävät ovat jotain, mistä kannattaa pitää kiinni - ja vaalia ystävyyttä. Vaikka siitä yhdestäkin ystävästä, hänestäkin voi saada voimaa ja turvaa sekä sitä jotain, minkä vuoksi kannattaa edes yrittää. 

Väsyneillä aivoilla ei jaksa ajatella tämä pidemmälle, mutta kysykää ihmiset toisiltanne edes sen verran, että mitä sinulle tänään kuuluu - ja kuunnelkaa se vastaus, olkaa läsnä ja kysykää, voitteko tehdä jotakin. 

Huomenna jatkuu joka tapauksessa juhlien laitto ja keskiviikkona alkaa juhlinta omilla valmistujaisilla. 

                                        

Kauniita ja valoisia päiviä kaikille, myös teille, joilla on raskasta elämässänne syystä tai toisesta. Etenkin Hyvinkään suuntaan voimia kaikille. 

Twiittaa mulle

No nyt repesi ja liityin twitteriin. Sekavahkon oloinen mesta, mutta aina pitää kokeilla jotain uutta. Se naamakirja ei toistaiseksi houkuta, selasin facebookia eilen illalla veljen tunnuksilla ja totesin, että siinä vasta sekava mesta. Lisäksi tuntuu, että naamakirjassa on entistä hankalampaa erottaa yksityiselämä / työelämä toisistaan, jos asiakkaat kyselee sinua naamakirjakaveriksi. Aina voi tietysti torjua ja keksi meriselityksiä. Entäs pomo ja työkaverit, pitääkö naamakirjassa olla niittenkin kaverina ja tykätä niistä tai tökkiä niitä? Tätä ongelmaa ei kyllä itsellä olisi, voisin hyvin liittääkin, mutta noin yleisenä pohdintana. Entäs jos on ihan mulkku pomo ja se vaan laittaa sulle naamakirja kutsuja - torjut ne ja selittelet, että "ei oo tullu käytettyä.." ja sitten jäät kiinni facettamisesta kesken työpäivän. Herrrrkullinen tilanne..Tai sitten, mitä sinne voi enää nykypäivänä lisätä - millaisia kuvia, millaisia päivityksiä? Pitäisi rajata melko tarkasti, ketä ottaa kaverikseen tai sitten rajoittaa päivityksiään.

Hankala homma, en jaksa ajatella. Twitterissä tuskin tulen twiittaamaan kovin ahkeraan, mutta saatan seurata aktiivisemmin. Saas nyt nähdä, kokeilu. Sieltäkin pääsee edes jollain tasolla pois..

Aamulenkki heitetty ja eka koneellinen pyykkiä pyörii. Imurointi ja tiskit, sitten kohti työterveyshuoltoa ja rokotuksen ottoa..

Voiko ihanammin päivä enää alkaa..?

No varmaan voi, riippuu keneltä kysytään, mutta minun aamu alkoi ihan hyvin 04:42 heräämisellä (ilman vekkaria!) ja noin 45 minuutin hölkkälenkillä Jyväskylän maisemissa :) Kävin kiertämässä Harjun alueen sekä keskustaa, sen verran maltoin pysähdellä, että otin kuvia samalla. Liikkeellä minun lisäksi oli kaksi rusakkoa, parikymmentä pulua, poliisipartio, kaksi pullomummoa ja yksi kirkon viereen penkille nyykähtänyt mies. Takaisin tullessa eli joskus puoli kuuden jälkeen alkoi olla sitten jos enemmän liikennettä, bussi, rekkaa, kadunlakaisijaa, töihin menijöitä ja niin pois päin.

Kesäaamut ovat niin kauniita ja ihanan rauhallisia. Eilen jo todettiin, että Suomessa kaupunki kuin kaupunki tai muu kyläpahanen näyttää tosi kivalle kesällä. Aamuisin etenkin, kun on vielä niin rauhallista ja hiljaista ja saa olla omien ajatustensa kanssa ihan rauhassa. En ottanut edes soitinta mukaan, ehkä jopa paremmin saa juoksun kulkemaan, kun koittaa keskittyä oikeasti siihen, eikä musiikkiin.

Tehokkaimmat tunnit alkaa meikäläisellä tästä ja päättyvät ehkä viiden seudulle iltapäivällä. Äiti jo opetti ala-koulussa ollessani, että kuuden jälkeen illalla ei opita enää mitään, turha tehdä läksyjä sen jälkeen.
Noh, katsotaan miten tämän päivän aiheet hyydyttää virran. Tällä hetkellä oon kyllä pirteä kuin kirppu, vaikka yöunet eivät olleet mitkään parhaimmat - kummasti kaksi illan mittaan nautittua lonkeroa sekoittaa unta liian ison tyynyn ja kuorsaavan huonekaverin lisäksi.

Seuraava etappi aamussani on venyttely, tukan kuivaaminen, ihmisen näköiseksi muuttuminen ja sitten hotellin aamupalalle mässäämään.

Ihanaa ja aurinkoista torstaita kaikille ja onnittelut rakkaalle pikkuveljelle, jolla on synttärit tänään!

ps. kaikista pyhistä päätöksistä huolimatta lankesin eilen shoppailemaan. 50 euron kengät 24 eurolla saa aikaan tämmöisiä reaktioita. Lisäksi matkaan lähti musta mekko, musta toppi ja turkoosi villatakki. Siinä meni päivärahat...

Loppuun vielä Epicalta nätti biisi: White waters

Terveisiä aurinkoisesta Jyväskylästä

.. aurinkoa tosin ihailen sisätiloista, olen ihaillut koko päivän. Kaksipäiväinen koulutus työn puolesta menossa, aiheena sähköinen maailma. Illalla kenties geokätköilemään ja lenkkeilemään sekä totta kai syömään, jospa pysyy aurinko esillä ja keli hyvänä :)

Perjantaina kohti Kaavia, ystävän luo kylään viikonlopuksi. Ensi viikolla on vapaata torstaihin asti ja hillitön kiire veljen lakkiaisten ja omien valmistujaisten kanssa, mutta vapaata kuitenkin.Voi ottaa rennosti, kuten Mokka-kissa kuvassa :)

Mokka ottaa rennosti ja miksei ottaisi, ei kiirettä ja maha täynnä... 

Kukkapenkkiprojekti etenee myös - hitaasti mutta varmasti - saatiin multakuorma tilattua ja piirrettyä suunnitelmaa paperille, mitä siihen rinteeseen nyt laitettaisiin. Saattaahan se suunnitelma muuttua vielä reilusti ennen valmista, mutta on edes alkuperäinen suunnitelma, jota muokata. Myös portaiden tekemisestä siihen rinteeseen haaveiltiin eilen.. tulis aika tyylikkäät, kun laittaisi portaat keskeltä menemään alas ja molemmin puolin vaikka vuorenkilpeä. Karsittiin myös lammen ympärillä olevia terijoensalavia aika reilusti - tarkoitushan on kaataa kaikki ne 11 puuta pois, kaksi on jo nurin.

Kohta on toukokuu lusittu ja aina niin luotettavan ja oikeassa olevan Iltalehden mukaan tulossa on hellekesä! Sekä hyvä että huono juttu. En suuremmin pidä talvesta, mutta en liiasta helteestäkään. Niinhän se on, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Ihanteellinen keli olisi n.+20 astetta, jos enemmän, niin sitten hentoinen tuuli siihen mukaan. Sellainen kiva puuhastelukeli, missä ei aivot kärvähtäisi.

ps. perjantaina tilipäivä \,,/

pps. Facebookki on ollut ajankohtaisena aiheena viime viikkoina ja paluu naamakirjaan välkkyy mielessä o_O Sortua vai ei sortua? Tai voiko puhua sortumisesta? Syy poislähtöön oli oma ajankäyttö ja naamakirjan sekavuus - mutta nyt tuntuu, että siellä olisi hyviäkin puolia. Argh.

Tatuointikuumetta, auttaisko burana?

Voi taivasten tekijät, siitepölyallergia/flunssan lisäksi pukkasi viikonloppuna hillittömän tatuointikuumeen. Surffasin ystäväni googlen kanssa ympäriinsä eri hakusanoilla ja etsin mieleistä kuvaa. Devianartista  löytyi yksi vaihtoehto, jota voisi vähän muokata. Oma piirustustaito on nollassa, mutta jos kaverilta saisi apua.. :) Tai sitten tatuoija voisi keksiä siihen jonkin kivan lisäyksen. Saas nyt nähdä, tällä hetkellä sellainen keijukainen&kukkaköynnös olisi mietinnässä. Sellainen siisti, nätti tatuointi joka kuvaa jollakin tapaa minua. 

Miten se keijukainen nyt kuvaa minua sitten - no vaikka tonnikeijuna jos ei muuten. Nykyinen tatuointi on apila; tuo alempi versio noin suurinpiirtein, mutta hieman eri mallisena. Todella selkeä ilmaisu, ehkäpä kuvaakin tänne joskus. Uusi tatska joka tapauksessa suunnitteilla ja avokas nyökytteli vaan hyväksyvästi; toisaalta saa nyökytelläkin, kun herra on aikeissa suorittaa moottoripyöräkortin 30-vee lahjaksi itselleen - minä voin ottaa pari kuvaa lisää ;) Alkuperäinen suunnitelma pienestä kuvasta taitaa olla mennyttä.. Mutta ajankohta on sitten vasta syksyllä. Siihen mennessä selviää, kyllästynkö tuohon kuvaan vai en, otanko tuon kuvan vai en ja mitä kaikkea. 

Ihana kesäpäivä ja työpäivä; tosin tänään on mennyt hommat ihan putkeen, oikeasti. Ei yhtään maanantaifiilis - positiivista pitkien "lomien" jälkeen. Ja mitä siitä, vaikka turpaan tuli jääkiekossa - on siellä vaan niin hieno ilma. 

Kesäbiisi

Tästä tulee kesäfiilis, mukavan letkeä kappale, jonka bongasin kanavasurffatessani auton radiolla. Radio rock ei jostain syystä suostu kuulumaan kunnolla autossani ja aamut kuuntelen NRJ:n Aamupoikien juttuja muutenkin - sieltä siis bongattu.

Mekko päälle ja terassille - mitä siitä, että ulkona tulee vettä ja lämpötila lähentelee alhaisia lukemia!