Mietitään.

Monia asia mietityttää ihmistä. Yleensä ne mietteet liittyvät omaan napaan, pesäkoloon ja siihen omana arkielämään. (pesäkolo on viittaus kotiin, toim. huom.) Jonkun pitäisi kai jaksaa ajatella vähän pidemmälle maailman asioita. Oikeasti jokaisen pitäisi, sillä jos ei ajattele, se on merkki melkoisesta välinpitämättömyydestä, sanon minä.

Omat ajatukset kiertävät hyvin usein "mitä tänään syötäisiin ja miten aikataulut menee tänään" tyylistä kiekkaa, mutta työpaikan kahvihuoneessa saadaan melkein joka päivä aikaan hyviä keskusteluja maailman asioista. Tässäpä muutama aihe:

Pohjois-Korean ja Etelä-Korean suhteet. Toisaalta, kuka jaksaa täällä pakkasen ja lumen keskellä huolehtia jossain Pohjois-Koreassa tapahtuvia asioita? Jos ne tahtoo lakaista toisensa maan päältä, niin anti mennä. Ja paraneeko se homma ajattelemalla? En tiedä, etenkään jos siellä päässä ei ajatella yhtään, muuta kuin juuri sitä omaa napaa ja sen navan ympärystä.. Herätäänkö viimeistään sitten porukassa pohtimaan asioita, kun kolmas maailman sota kolkuttaa ovella.

Suomalainen ruoka. Meitä se kiinnostaa, mutta kiinnostaako ketään muuta? MTK:n iskulause "miksi se joka tekee eniten saa vähiten" pitää aika hiton hyvin paikkaansa, näin maidontuottajan tyttären näkökulmasta ja maatalouden ammattilaisena tarkasteltuna. Samaan aikaan uutisoidaan, että suomalainen ruoka on puhtainta EU:ssa. Linkki juttuun tässä. Onko sillä mitään arvoa tässä maassa, koska ruoka maksaa ja on niin perkeleen kallista. Koko ajan uutisoidaan uusia ruokaan liittyviä huijauksia, on hevosenlihaa siellä missä ei pitänyt ja vanhaa lihaa pestään uudeksi - aivan käsittämätöntä.
Entäs sitten, jos tai kun tuottajat tässä maassa lopettavat ruuan tuotannon? Mistä sitä puhdasta ruokaa sitten saadaan? Herätäänkö ajattelemaan tätä asiaa nyt, eikä sitten kun se sota syttyy ja meillä ei ole kotimaista ruuan tuotantoa. Kuka tänne avustuspaketteja laittaa siinä tilanteessa, kysyn vaan.

Talousasiat - olen kyllä tosi huono näissä - mutta niissä minua henkilökohtaisesti mietityttää se, miten kauan tämä maailma voi pyöriä kuluttamisen ja ostamisen varassa? Rajat ne on Siperiassakin ja milloin ne rajat paukkuu vastaan ihmisen ahneuden kanssa? Maapallo on kertakäyttökamaa, vaikka siitä piti tulla sukupolvia kestävä. Ollaanhan täällä tallattu toki jo jokunen hetki, mutta entäs meidän jälkeen tulevat? Silkkaa paskaa tiedossa tällä menolla, sanoisin. Maailma hukkuu tavaraan, mutta jos tavaraa ei tuoteta ja osteta, ei tämä maailma voi pyöriä. Tämä on yhtälö, jota en kykene ymmärtämään.

Lisääntyvät mielenterveysongelmat, käytöshäiriöt ja aina vaan paheneva väkivalta ovat myös oman pohdintalistani kärkipäässä. Näistä puhutaan usein myös meidän toimiston kahvitunnilla. Masennusta, stressiä, univaikeuksia, alkoholismia, huumeriippuvuutta, syrjäytymistä, murhia, raiskauksia, tappoja, pahoinpitelyjä.. Näistä lehdet kirjoittaa, näistä puhutaan, nämä ovat lisääntyneet. Miksi? Miksi tässä niin kutsutussa hyvinvointimaassa kansa voi pahoin? Milloin ihmiset menettivät oman elämänsä hallinnan ja antautuivat systeemin vietäviksi, milloin loppui taistelutahto ja päätettiin luovuttaa? Milloin pudottiin siihen koko maan valtaavaan synkkyyteen?

Mummoni sanoi, että hän ei ole nähnyt tällaista toivottumuutta ihmisissä edes sotien jälkeen, saati 1990-luvun laman aikaan eli missä on nyt vika? Olemmeko oppineet liian helppoon elämään? Edustetaanko tässä sitä kuuluisaa pullamössösukupolvea? Ei passaa mennä sanomaan, että nykyään on vähän vaikeaa, jos katsotaan historiaa taaksepäin. Toki maailma muuttuu jokaiselta kulmalta, niin talouden, suhtautumisen kuin uutisoinninkin suhteen. Tämä on kuitenkin mietinnän arvoinen asia. Mikä tekee tämän maan kansasta (ja koko maailmasta) niin helvetin levottoman ja ahdistuneen?

Oman edun tavoittelu on myös yksi lempiaiheistani. Missä menee raja, onko kaikilla siihen oikeus (ja miksei olisi) mutta kuinka pitkälle tässä voidaan tavoitella vain omaa etua? Jos kaikki tähtäävät korkealle ja kovaa, kuka hoitaa sitten ne alemman tason duunit?

Näistä jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa oman tekstinsä. Tässä kuitenkin pari heittoa, jospa joku muukin käyttäisi ajatuksiaan edes pikaisesti näissä ja monissa muissa asioissa.

Lopuksi vielä se tärkein kysymys omasta elämästä: mitähän tänään syötäisiin?