Elämä on kuitenkin aina vain pelkkää lainaa

Eilen ajelin töistä kotiin ja suojatietä ylitti pari iloista miestä, paikallisesta rantaremmistä karanneita. Iloisia veikkoja niin kauan kuin kaljaa riittää. Siinä he toisiaan tukien ja öristen ylittivät tietä, minä istuin autossa ja mietin, että nämäkin on joskus olleet pieniä vauvoja, lapsia, joilla on ollut kaikki mahdollisuudet tässä elämässä. Ja lopputulos 35 vuoden kuluttua on se, että sinä ylität katuja kalja kourassa, paskat housuissa ja menet veneen alle nukkumaan. Missä vaiheessa meni pieleen ja mikä meni väärin? Ja millaista tuo elämä olisi?

Minusta olisi jännää kokeilla vaikka yhden päivän ajan toisten ihmisten elämää. Pikaisella mietinnällä, minkälaisia elämiä haluaisin kokeilla ja mitä niistä haluaisin saada ainakin esille, tulin tähän tulokseen:

- Huippumalli ulkomailla - mitä kaikkea sitä joutuu kestämään, jotta maailman muoti on taas esiteltynä?
- Menestyvä bisnesnainen ja äiti samassa pakkauksessa - miten nämä ihmiset jaksavat ja pysyvät järjissään?
- Menestyvä maatilayrittäjä - selviäisi kannattaako edes haaveilla tästä vaihtoehdosta ;)
- Yhdysvaltain presidentti - mitä tämän hepun päässä liikkuu noin yleensä ja mitä sitä saisi vuorokaudessa itse aikaan?
- Marilyn Monroe - hieman myöhäistä ehkä nyt, mutta jos sitä voisi kokeilla silti? Ihan vaan haluaisin tietää, miten hän todella teki sen, että hänet muistetaan vielä tänäkin päivänä.
- Terroristi - mitä sitä räjäyttäisi seuraavaksi vai päätyisikö posauttamaan ittensä?
- Perus ylä-savolainen spurgu. Mielellään kesällä, talvella vois olla vielä ankeempaa. Päivässä ei ehkä selviäisi, miten siihen tilaan päätyy, mutta mielenkiintoista olisi tietää, miten nämä tyypit selviää vuodesta toiseen paleltumatta hankeen ja hukkumatta rantaveteen.

Toinen vaihtoehto olisi olla vain kärpäsenä katossa, mutta mitäs hauskaa siinä olisi. Soitelkaapa, jahka tulevaisuudessa tämmöinen kone keksitään, ehkä jo vuonna 2099.

Tosiasiassa tämä pohdinta ja se, mistä tämä kaikki tuli mieleen, saivat tajuamaan, miten hyvin sitä asiat on. On perhe, työ, koti, terveyttä.. kaikki kortit on ladottu suotuisasti pöytään, niitä pitäisi osata kunnioittaa ja käyttää oikein. Jo se on aika valttikortti, että on syntynyt Suomeen. Oikeasti, vaikka moni tästä maasta valittaakin ja eihän tämä ole todellakaan mikään täysi Onnela, jossa Herttaisen perhe asuu. Monta on epäkohtaa tässäkin maassa, mutta siltikin.  Kyllä tämä aina Afganistaninen hakkaa, mä luulen.

Moni unohtaa elämästään hyviä yksityiskohtia, kuten juuri terveyden tai perheen merkityksen. Kaikki häviää ja sumentuu, jos ajatellaan ja mitataan vain rahalla. Tekeekö raha onnelliseksi? Ei ehkä, mutta helpottaa niin helvetisti elämää, tämähän on fakta sinällään. Sitä on hankala määritellä, mistä asioista ihminen saisi sitten elämässään natista. Kyllä kai sitä jokanen kiipeää silloin tällöin mökömököpuuhun ja ottaa känkkäränkkäpastillin; mutta kaiken valituksen ja turhautumisen alta pitäisi kaivaa ne positiivisetkin asiat.
Jos ei muuta, niin edes se, että on hengissä ja uuden päivän alussa, "kun kuitenkin aina, on elämä laina." Ei se ole itsestään selvyys, että ne silmät aukeavat joka aamu.


ps. Tämä jää tehokkaasti soimaan päähän.