tiistai 12. helmikuuta 2013

Terveisiä tautivuoteelta

Tällä kertaa kylässä on George, Yrjö, vanha vihamieheni.
Siinä hän lentää, on tosi epäkohtelias tyyppi muuten kun tulee kylään ihan täysin ilmoittamatta! (kuva kuukkelin haulla otettu.)

 Luultavasti tautini on siis norovirus, sen verran hartaasti olen suorittanut uhrimenoja vessassa viime yön ajan. Joskus viideltä aamulla se loppui, siihen asti olin maannut vessan lattialla yhdestätoista alkaen. Lievästi sanottuna selkään koskee, samoin niveliin, etenkin polviin ja lonkkiin. On todella veemäistä koettaa maata sängyssä, kun joka paikka on tulessa ja asennon vaihto ei auta mitään.

Nukahdin päivällä ehkä noin tunnin ajaksi, silloin en kipua tuntenut. Sen jälkeen ei olekaan sitten nukuttanut. 37,5 - 38,2 lämpö määrää pysymään vaakatasossa, kun pää ei anna periksi nousta pystyyn.

Päivän ruokaisin suoritus on tähän saakka ollut jäätelö. Se saattoi olla vikatikki, mutta vielä se on pysynyt sisällä. Mies tuo kaupasta jaffaa (kyllä, ihan varmasti se parantaa!) ja jotain maitohappojuomia ja mehujäitä. Helppoa oksennusruokaa, jos sille rupee illalla taas tuntumaan. Ja saisi ees vähän energiaa.
Joku oli linkannut facebookin ruokakuvia. Meinasin oksentaa pelkästä ajatuksesta, että jotain kananmunia ja voileipiä pitäisi alkaa syömään.

Tämä sairastaminen on kohtalaisen perseestä, koska just nyt ei joutais sairastamaan töitten takia. Onneksi voin olla torstai-iltaan asti kotona, jos olo ei korjaudu, ei tartte hakea ennen sitä saikkulappua. Näissä oloissa olisi suoritus mennä terveyskeskukseen.

Toisaalta tämä sairastuminen yhtäkkiä on hyvä osoitus siitä, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Kukaan ei saa olla korvaamaton ja työ ei saa olla koko elämä ja on turha potea huonoa omatuntoa, jos kroppa yks kaks sanoo sopimuksensa irti. Olen myös erittäin kiitollinen, että tämä on todellakin ihan perusmahatauti, ei mikään kuoleman vakava (jos vain saa pidettyä nestetasapainon niin ei tartte mennä sairaalaan, joskus kokeillut sitäkin) ja lisäksi olen siitä tyytyväinen, että tämä alkoi viime yönä eikä vasta huomenna, kun minun pitäisi olla asiakasryhmän kanssa keikkumassa bussissa parin sadan kilometrin päässä kotoa.. Siinä sitä oliskin lapsille kertomista.

Koko päivän olen haaveillut, että voi kun osaisi laittaa itselleen tipan. Elimistön nesteytys pysyisi hallussa... Veden juominen oli yöllä, aamuyöllä ja aanulla hyvin jännittävä toimenpide, mutta nyt ehkä vähän paremmin sitä saa alas.

Kyllä se siitä taas. Kokeilin muuten pari jaksoa Muumilaakson tarinoita youtubesta. Hullua, mutta sama hypnoottinen vaikutus niillä on kuin lapsena, kipu unohtuu hetkeksi.

Ja jännityksellä odotan, sairastuuko mies. Jossain noroviruksesta kertovalla sivustolla oli, että puolet perheestä sairastuu. Kyllä on taas reilua jos minä olen se puolet tässä kahden hengen taloudessa. Viimeksi kyllä mies oli niin huonossa hapessa tämän taudin jäljiltä, että joutui olemaan melkein viikon poissa töistä, Pienestä ihmisestä 5 kiloa on paljon kerralla, mutta minun 3,5 kilon viime öinen suoritus ei tunnu oikeastaan kunnolla missään, kun en nyt ole ihan sellainen tuulen nussima vinkuheinä..

ÖRGH, alan odottaa miestä kotiin töistä.

1 kommentti:

  1. Tuolla tyylillä rantakuntoon kesäksi 2013? :D Mie saisin sairastella piru vie viikkokausia eikä näkys missään :D (ei, en halua kokeilla...) Mutta ihanaa ystävänpäivää rakas <3

    VastaaPoista