tiistai 26. kesäkuuta 2012

Enkelikoira, R.I.P

Eilen oli vähän surku päivä, kun sain tiedon avokkaan siskon koiran nukkuneen pois. Karkea karvainen, kuukautta vaille vuoden ikäinen Lilli otti ja takertui kaulapannastaan häkkiin ja kuristi itse itsensä. Samassa rytäkässä siis niska poikki ja ei mitään tehtävissä. Tasan ei mene onnen lahjat, siellä lepäilee nyt Lilli samassa tantereessa poikien kanssa (pojat =  viime kesänä pois nukutetut saksanpaimenkoira Aatu ja sekarotuinen  Roope-vanhus). Surkea juttu, ei voi muuta sanoa ja tämä osoittaa taas sen, miten arvaamatonta on sekä elämä että eläinten kanssa touhuaminen.

Muuten oma elämä on mennyt juhannuksesta toipuessa, vaikka juhannuksena ei tehtykään mitään ihmeellistä. Eilen sain lähetteen allergiatesteihin, kutsu tulee sitten joskus ja kesärientoja alkaa olla kertynyt joka viikonlopulle, ei malttaisi odottaa! Loma alkaa virallisesti 9.7, edellisenä viikonloppuna on mummon synttäriristeily sisävesilaivalla Kallaveden maisemissa, muori paukauttaa 85-vuotta mittariin. Kunnioitettava suoritus, täytyy myöntää.

Uusia valokuvia olisi tulossa, jahka jaksaisin ne koneelle purkaa ja vähän tsekata niitä läpi. Tässä viikonlopun ehkä hauskin kuva, kun läskikarvinen Mokka hyppää ojan yli:


Kuvan laatuhan ei ole erikoinen, kun en ehtinyt juuri reagoida siihen, että katti päätti tehdä surmanloikan - tassut ei kuitenkaan kastuneet :)

Kulmakunnan komein kolli, ehdottomasti. 


Mistähän tänne blogiin seuraavaksi rustaisi tekstin? Ideoita, anyone? Paljon olisi itselläkin ideoita, mutta ne tahtoo jäädä toteuttamatta. Toisaalta, samaan malliin on tupannut jäämään moni muukin asia; työt hoidan kyllä ajallaan, mutta vapaa-ajalla hommat tahtoo jäädä retuperälle; kirjoja on pinossa lukematta (Katja Ketun Kätilö oli lievä pettymys ja siksi edelleen kesken), blogit huutaa päivitystä, valokuvat odottaa jonossa ja pinossa käsittelyä, kroppa huutaa urheilua... mitä minä teen? En juur mitään ja kuitenkin koko ajan jotain. Vaan eipä tuo varmaan ole niin vaarallista. Siirryn seuraavaksi äänikirjoihin ja siniseen lenkkiin iltalenkin sijaan ;) 

1 kommentti:

  1. En ite uskaltais ees jättää koiraa panta kaulassa valvomatta häkkiin tai ylipäätään omaan kotiin, niin monta tommosta traagista tarinaa on tullu vastaan. :( Aina tekee yhtä pahaa kuulla, että taas jollekin käyny noin, vaikkei ees tunne kyseisiä ihmisiä ja koiria. Vahinkojahan ne toki on, täysin huonosta tuurista kiinni.

    VastaaPoista