Muisto

Tänäänhän on se päivä, kun koko Suomi kännää ja nai. Puskat heiluvat, autojen takaikkunat huurtuvat ja sänkyjen lakanat myllääntyvät ihan olan takaa ja  9 kk päästä on maaliskuu juhannusvahinkoja täynnä. Rakas siskoni on syntynyt maaliskuussa ja minä huhtikuussa, tästä voinee päätellä jo jotain. 

Lisäksi tänään on se päivä, kun ajellaan kännissä vähän vaikka millä vempeleellä, yritetään sytyttää kokko bensalla, nukahdellaan minne sattuu. Kaupungissa olisi joka baarissa tänään mukavan väljää, sillä kansa on painunut mökeille ja maaseudun rauhaan juhannusta viettämään. Hieno juhla, kerta kaikkisesti ja kelikin on kohdillaan, ei siinä. 

Jos hukkumisista voisi laittaa pitkävedon, oma veikkaukseni olisi 10. Äitini veikkasi luvuksi 13. Tämä veikkaus siis koko viikonlopulle, joten nyt ihmiset!!! Älkää pissikö veneen laitojen yli, hypätkö pää edellä tuntemattomiin vesiin, älkää jättäkö pelastusliivejä mökkiin ja aivoja narikkaan vesillä ollessa. Älkää olko humalassa, kun uitte tai veneilette. PLIIS, ANTAKAA MUN OLLA VÄÄRÄSSÄ! 

Rankimmat hukkumisluvut ovat vuosilta 1989 19 henkeä, 1995 19 henkeä ja 1999 20 hnekeä. 2010 ja 2012 hukkui 10. Joka vuosi aina tuolta vuodesta 1989 on hukkunut joku ja yksikin on liikaa. Tutkikaapa huviksenne näitä tilastoja. 

Eilinen sana meni ohi. Se oli vitsi. Olen armottoman huono kertomaan vitsejä, parempi olen näissä jäätävissä sanonnoissa, tyyliin "meni vituiks ku jeesuksen pääsiäinen". Eräässä lounasseurueessa meni leideillä noin 3 minuuttia keskimäärin pohtia, että niin, millainen pääsiäinen sillä Jeesuksella olikaan. Sitten kun harmaat aivosolut sytytti, ei naurusta meinannut tulla loppua. Myös toteamus "nenä vuotaa ku sulhaspojan mulkku" aiheuttaa hilpeitä hytkähdyksiä. Ei kovin naisellista, mutta ainakin monipuolista, värikästä, suorastaan kirjavaa kielenkäyttöä!

Mutta niin,  muisto. Muisto(ja) on paljon, enkä tänne tahdo niitä eritellä, eikä tässä onneksi pyydetty esimerkiksi juhannusmuistoa tai jotain erityistä muistoa. Ja lisäksi se muisto vielä yksikössä.. hmm.. Sanasta muisto tulee mieleen myös yksi lehmä, joka vanhempieni karjassa oli, kun olin pieni. Muisto oli hieno lehmä, terve ja lypsi hyvin, monta lehmävasikkaakin siitä saatiin ja taidettiin tehdä jopa alkionhuuhtelua. (Siitä tarkemmat tiedot voitte katsoa täältä.) 

Kuten laulussa sanotaan, kun päättyy tää, muisto vain jää. Muistoja kertyy hienoista ja huonoistakin hetkistä, ne säilötään ja niitä vaalitaan. Rakas ystäväni keksi perustaa meille "yhteisen synttärikortin" - tyhjä kortti, jossa lukee vain meidän nimet ja kortin mukaan liitetään aina joka vuosi päivättynä kirje, jossa kerrotaan joku yhteinen muisto. Aivan loistava idea ja ei tartte vaivata harmaita aivosoluja kuin kerran vuoteen...! Vielä kun muistais sen ystävän virallisen synttäripäivän, muistoista se homma ei kyllä jää kiinni. Sen verran ehdittiin toheltaa 3 vuoden aikana yhdessä ja sen jälkeenkin, että siinä syntyi muisto jos toinenkin. 

Lopuksi vielä kaikille teille juhannuksen juhlijoille: 

Juomaa - Uponneita veneitä - Hukkuneita miehiä - Antavia naisia - Nokisia makkaroita - Nouseva aurinko - Uudet kännit - Sammunut kokko.. Sehän on HAUSKAA JUHANNUSTA! 

ps. voin kertoa omasta juhannuksestani, että juoma - check, miehellä on lonkeroa, minulla kivennäisvettä, uponneita veneitä - not, ei meillä ole venettä, hukkuneita miehiä - NOT, toivottavasti ei tulekaan, antavia naisia - check :D, nokisia makkaroita - check, nouseva aurinko - toivon sen nousevan aamulla, en varmaan jaksa kyllä vahtia sen nousua, uudet kännit - not, not ja vielä kerran not!! Sammunut kokko - eihän sitä ole vielä edes sytytetty? Jep, juhannus tuntuu olevan. 

Oma juhannukseni yhtä kuin olla kotona. Sain yhden grillimakkaran, päivällä muurinpohjalettuja ja tehtiin porukalla retki paikalliselle näköalatornille. Siinä on tarpeeksi jo yhdelle juhannukselle. 

pps. antibioottikuuri estää alkoholin nauttimisen ja mies ei saa kännätä, koska huomenna lähdetään hänen serkkunsa häihin. Ja ehkä siihen vaikuttaa se, että kun en minäkään saa, ei saa toinenkaan. Häähhäähää.