Kaksi sanaa

Puutarha jäi eilen käsittelemättä. Eilen oli touhukas päivä, kävin siivoamassa eräälle vanhalle rouvalle ja sen jälkeen tehtiin puutarhahommia äidin kanssa, jos hautausmaalle kukkien istutus sellaiseksi lasketaan. Ja illalla siivosin auton, jonka hain lauantaina. Ryyppy on tullut kotiin! Pitäähän rakkaalla lapsella nimi olla. Tänään hoidan siihen vakuutukset kuntoon ja se on siinä.

Pidättyväisyys on taas niitä sanoja, että eipä tule mitään mieleen. Ei ainakaan mitään erityistä. Tässä(kään) hommassa en ole kovin hyvä, ainakin jos puhutaan herkkujen syömisestä .. tai miksei seksistäkin. On olemassa toisten seurassa pidättyväisiä ihmisiä eli ihmisiä, jotka sulkeutuvat kuoreensa, eivätkä uskalla olla sitä mitä ovat. Juu, ei onnistu minulta, olen 100 % tällainen eikä mitään pidätellä itsellä. Sori vaan. Toki on olemassa työrooli, jossa ei paljasteta ihan kaikkea asiakkaalle ja jossa käytös siistitään ja puhelinääni muuttuu hyvin artikuloivaksi, mutta joo, muuten olen kyllä aina ja kaikkialla samanlainen rääväsuinen hölöttäjä, joka laukoo mielipiteitään miten sattuu, missä sattuu ja kenelle sattuu. Toisaalta viime aikoina olen yrittänyt opetella, että ajattelisin ensin ja sanoisin vasta sitten.

Hip hellettä sanoi jänis pakkasella. Mie en ole mikään auringonpalvoja ihminen, vaikka tykkään kesästä todella paljon. Tää helle on siinä suhteessa uuvuttavaa, että mitään ei oikein jaksa tehdä. Pieni sade virkistäisi kummasti ja tekisi hyvää pelloille, kasvimaille, kukkapenkeille ja meidän kuusen taimille, joita tupsittiin eilen illalla maahan urakalla.

Voin kertoa, että se homma vitutti minua kuin pientä oravaa:  sitä aukkua ei ole laikutettu lainkaan, siellä on enemmän kiviä kuin maata johon niitä taimia pitäisi tupsia, on helvetillisen kuuma ja siellä oli n. miljoona viisisataatuhatta mäkäräistä sekä itikkaa, jotka eivät totelleet myrkkyjä, koska hikoilin ne iholtani koko ajan pois. Sen lisäksi oli nälkä ja tähän kun yhdistetään se, että avokas maukaisi väärässä kohdassa "no eikö se nyt onnistu", niin vähältä piti, ettei se pottiputki löytynyt hänen takaloosteristaan taimen kera. Jotenkin siitä selvittiin ja seuraavan kerran menen sinne ainoastaan sellaisen hyttysverkkohattuvirityksen kanssa.

Ja miksi näistä hyttysistä ja mäkäräisistä niin kovin kipunoin, niin ihan vaan siksi, että kesä on vasta 3. päivässä ja minun jalat ja käsivarret ovat täynnä sellaisia euron kolikon kokoisia, turvonneita ja tulehtuneita pistoksia. Kyllä, olen allerginen ja jep, en tahdo naamaani niitä pistoksia. Anoppia oli päivällä tikannut muutama mäkäräinen, arvatkaa mille anopin kasvot näyttää tällä hetkellä...
Ja joo, ei muuten auta tuo duocort, ei hydrokortison eikä näköjään sekään, että syön jo neljä kertaa päivässä allergialääkettä. Tähän kohtaan sopisi hyvin Ismo Alagon Vittu ku vituttaa.

En pistäisi yhtään pahakseni, jos kaikki hyttyset ja mäkäräiset kuolisivat sukupuuttoon tämän kesän aikana. Muutenhan Suomen kesä on oikein mukava ja kaunis. Mitenkähän siellä Malagassa on paikallisia sääskiä? Varmaan tulen sinkkiarkussa takaisin kotiin kun saan jonkun hyperallergiakohtauksen.

Ja mulla tais jäädä taas motivaatio kotiin. Oi ja voi. 3 viikkoa lomaan.

ps. tässä tämän päivän ehdoton kuva, kiitos ja anteeksi :D