keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Puhua
Ihan mistä vaan voi puhua. Sillä pääsee tässä elämässä melko pitkälle. Ja minähän toteutan tätä - joskus tulee mieleen, että puhunkohan liikaakin ja mitä sattuu, missä sattuu ja kelle sattuu... Vaan toistaiseksi on henkiin jääty ja mielestäni on parempi puhua kuin vaieta. Avokas on sen sijaan helkkarin hankala saada joskus puhumaan, mutta sitten kun sitä tekstiä alkaa tulla, on parasta vaan olla hiljaa ja kuunnella. Molemmilla taitaa olla kotoa opittu malli, toisen kotona on nostettu kissa pöydälle asiassa kuin asiassa ja ruodittu se päästä häntään, toisen kotona taas haudattu se kissa kaikessa hiljaisuudessa.... noin niinku nätisti ilmaistuna.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Sirpaleet
Sanotaan, että sirpaleet tuovat onnea. Se ei vaan ole mulle ihan täysin selvää, riittääkö mikä tahansa sirpale tähän onneen vai oliko se peilin sirpale vai oliko peili nimenomaan se, mitä ei saanut rikkoa.
Jos joku tietää, tämän voisi selvittää minulle.
***
Ei reissua ilman jonkinlaista episodia. Viikonloppureissu onnistui siis hyvin, mutta 4 henkeä samassa huoneessa voi saada aikaan sen, että yhtälö 4henkeä + 3 avainkorttia/(oliko niitä sittenkin 4)-minulla se ei ainakaan voi olla = avainkortti löytyy kotona hupparin taskusta.
Käännettiin sunnuntaiaamuna siis koko huone ympäri ja todettin, että ehkä niitä kortteja oli sittenkin vain kolme... Laitettiin jo respan sekoilun piikkiin tämä.
K ilmoitti suureen ääneen heti aluksi, että MINULLA SE EI AINASKAAN OLE! Oikeassa oli piru vieköön.
Minä, joka käänsin kaiken lompakosta meikkilaukkkuun nurin, totesin sen faktan, että jossainhan se on.. juu, minun taskussa. Ei tullut mieleen tarkistaa ja kotona se vasta löytyi. Ei tuo nyt iso vahinko ollut, mutta naurattihan se illalla. Savolaisittain anteeksi pyydän ja sanon, oho & hupsista saatana.
Jos joku tietää, tämän voisi selvittää minulle.
***
Ei reissua ilman jonkinlaista episodia. Viikonloppureissu onnistui siis hyvin, mutta 4 henkeä samassa huoneessa voi saada aikaan sen, että yhtälö 4henkeä + 3 avainkorttia/(oliko niitä sittenkin 4)-minulla se ei ainakaan voi olla = avainkortti löytyy kotona hupparin taskusta.
Käännettiin sunnuntaiaamuna siis koko huone ympäri ja todettin, että ehkä niitä kortteja oli sittenkin vain kolme... Laitettiin jo respan sekoilun piikkiin tämä.
K ilmoitti suureen ääneen heti aluksi, että MINULLA SE EI AINASKAAN OLE! Oikeassa oli piru vieköön.
Minä, joka käänsin kaiken lompakosta meikkilaukkkuun nurin, totesin sen faktan, että jossainhan se on.. juu, minun taskussa. Ei tullut mieleen tarkistaa ja kotona se vasta löytyi. Ei tuo nyt iso vahinko ollut, mutta naurattihan se illalla. Savolaisittain anteeksi pyydän ja sanon, oho & hupsista saatana.
Me ruetaan kerää näitä.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Rento viikonloppu
Viikonlopun ohjelmistossa oli MP-messut Isolla Kirkolla. Piti käydä ottamassa turistikuva (tai K:n sanoessa ryhmähali) siellä ison kirkon rappusilla, jotta todistettavasti voi sanoa olleensa paikalla. Meitä oli siis minun ja avokkaan lisäksi kaksi muuta, avokkaan serkku miehensä kanssa.
Lähtö täältä takapajulasta tapahtui totta kai siinä 04:40 paikkeilla, illalla oli havaittavissa muutaman voimajuoman jälkeen hienoista uupeloa.
Messuilla oli porukkaa ku kusiaisia keväällä keon pinnassa ja ihan sikahankala esim. kuvata juuri mitään, saati katsella, kun porukka työntyy eteen. Avokas sai hommattua ne kaipaamansa kengät, joten reissu ei mennyt ihan hukkaan. Minä puolestani löysin mm. kirjamyynnin, mekkoja ja lävistyspisteen ja sain kaksi korvanappia lisää oikeaan korvaan. Viihdyin siis ihan hyvin, vaikka en moottoripyöristä itse sen enempää perusta.
Mekot ja kirjat jäi nyt ostamatta, mutta paikkasin vajetta illan päälle ostamalla uuden toppanutun keskustan kaupoilta ja tänään kolme kirjaa kahvipaikan Kirjatorilta. Hups.
Keskityin kaikkeen muuhun kuin olennaiseen eli niihin motskareihin siellä messuilla:
Aamulla piti tietysti tempaista jo kuuden aikaan liikkeelle, ukot jätettiin nukkumaan. Käytiin kävelemässä pikku lenkki ja poimimassa kaksi kätköä matkalta. Siitä sitten saunaan ja aamupalalle syömään itteä taas mukavaksi.
Autossa viihdytin itseäni mennen tullen pelaamalla logo quizia, mies osoittautui yllättävän näppäräksi avuksi ja tietopankiksi, mutta vielä näppärämpi oli Kuukkeli. Sitten siihen kyllästyi, kun piti lähes kaikki katsastaa sieltä.
Tulomatkalla tosiaan onnistuin ostamaan itselleni lisää kirjoja ja sain niistä luettua Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittaman Evakkolapset. Täältä voi lukea hyvän kuvauksen kirjasta. Oon niin laiska, etten jaksa edes kuvailla tuota itse.
Sotahistoria kiinnostaa, etenkin lottien ja evakkojen tarinat, miksei rintamatarinatkin. Sotakirjallisuutta olen jaksanut lukea melko vähän, enemmän lehtijuttuja ja lyhyitä tekstejä tai sitten fiktiiviseen tarinaan sijoitettuja sotapätkiä, kuten Enni Mustosen kirjoissa.
Kaksi muuta kirjaa ovat Marja Björkin Prole ja Ameneh Bahramin Silmä silmästä. Marja Björkiltä luin aiemmin Poika nimisen teoksen, hyvin kirjoitettu kirja, joten odotan samaa tasoa tuolta Prolelta. Tuo Silmä silmästä vaikuttaa kaikessa karuudessaan ihan mielenkiintoiselta.
Ja helmikuu on vaihtunut! Uudet sanat Tarina päivässä haasteeseen:
Missasin ekan sanan ja tänään ois tuo harakanvarpaat. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että nykyään mun käsiala on ihan kauheaa. Jos tuo nyt koskaan lie kaunista ollutkaan, mutta koneella kirjoittaminen on saanut aikaan sen, että käsin kirjoitetusta tekstistä tulee useammin mieleen harakanvarpaat. Edes kauppalappua saa siististi enää tekstattua. Paha homma.
Lähtö täältä takapajulasta tapahtui totta kai siinä 04:40 paikkeilla, illalla oli havaittavissa muutaman voimajuoman jälkeen hienoista uupeloa.
Messuilla oli porukkaa ku kusiaisia keväällä keon pinnassa ja ihan sikahankala esim. kuvata juuri mitään, saati katsella, kun porukka työntyy eteen. Avokas sai hommattua ne kaipaamansa kengät, joten reissu ei mennyt ihan hukkaan. Minä puolestani löysin mm. kirjamyynnin, mekkoja ja lävistyspisteen ja sain kaksi korvanappia lisää oikeaan korvaan. Viihdyin siis ihan hyvin, vaikka en moottoripyöristä itse sen enempää perusta.
Mekot ja kirjat jäi nyt ostamatta, mutta paikkasin vajetta illan päälle ostamalla uuden toppanutun keskustan kaupoilta ja tänään kolme kirjaa kahvipaikan Kirjatorilta. Hups.
Keskityin kaikkeen muuhun kuin olennaiseen eli niihin motskareihin siellä messuilla:
Myytäviä peltiplakaateja. Jäi kyllä ostamatta tämä(kin).
Se kyllä harmittaa, että se Hankkija -muki jäi myös sinne. Siinä oli tyyliä.
Niin on muuten tässäkin, asenteella.
Jep, viihdyin kuvaamassa lähinnä customeita, niin puhelimella kuin Canonilla.
Nämä kaikki kuvat suoraan puhelimesta.
Hitokseen hyvänmakusia, vaikka mansikat olikin varmaan jostain ihan muualta kuin Suomesta!
Ei ole reissu eikä mikkään jos ei minttukaakaota löydy pöytään. Sikahintaisia 11 euron kaakaoita raskin juoda peräti kaksi, paikkaa vaihtamalla parani maku.
Hyvä ruoka, parempi mieli, niin totista totta.
K:n kanssa oltiin kiukkusia het ku alko verensokeri laskea.
Autossa viihdytin itseäni mennen tullen pelaamalla logo quizia, mies osoittautui yllättävän näppäräksi avuksi ja tietopankiksi, mutta vielä näppärämpi oli Kuukkeli. Sitten siihen kyllästyi, kun piti lähes kaikki katsastaa sieltä.
Tulomatkalla tosiaan onnistuin ostamaan itselleni lisää kirjoja ja sain niistä luettua Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittaman Evakkolapset. Täältä voi lukea hyvän kuvauksen kirjasta. Oon niin laiska, etten jaksa edes kuvailla tuota itse.
Sotahistoria kiinnostaa, etenkin lottien ja evakkojen tarinat, miksei rintamatarinatkin. Sotakirjallisuutta olen jaksanut lukea melko vähän, enemmän lehtijuttuja ja lyhyitä tekstejä tai sitten fiktiiviseen tarinaan sijoitettuja sotapätkiä, kuten Enni Mustosen kirjoissa.
Kaksi muuta kirjaa ovat Marja Björkin Prole ja Ameneh Bahramin Silmä silmästä. Marja Björkiltä luin aiemmin Poika nimisen teoksen, hyvin kirjoitettu kirja, joten odotan samaa tasoa tuolta Prolelta. Tuo Silmä silmästä vaikuttaa kaikessa karuudessaan ihan mielenkiintoiselta.
Ja helmikuu on vaihtunut! Uudet sanat Tarina päivässä haasteeseen:
Missasin ekan sanan ja tänään ois tuo harakanvarpaat. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että nykyään mun käsiala on ihan kauheaa. Jos tuo nyt koskaan lie kaunista ollutkaan, mutta koneella kirjoittaminen on saanut aikaan sen, että käsin kirjoitetusta tekstistä tulee useammin mieleen harakanvarpaat. Edes kauppalappua saa siististi enää tekstattua. Paha homma.
torstai 30. tammikuuta 2014
Tuulahdus
Löysin tämän. Siinä on tuulahdusta taas kerrakseen. Nättiä, siistiä, kaunista, onnistunutta. Hieno blogi.
Sitten voidaan katsastaa Vuoden siivojan blogista, miten homma oikeasti menee.
Arvatkaa kumpaa blogia kohtaan tunnen suurta samaistumista?!
***
Pakkanen alkaa nyppiä. Vasta nyt. Ei siksi, että on liian kylmä - sitä varten on keksitty esimerkiksi toppahousut, toppatakki, villapaidat, kerrastot, villakalsarit, kuoman talvikengät, pipot ja rukkaset ja muut taisteluvarusteet - vaan siksi, että naamasta kuoriutuu nahka. Käsistä halkeilee nahka. Koko kroppa kuivuu kutisee ja pitäisi luultavasti uida jossain ihovoidepurnukassa. En arvosta.
Herramunjee, sehän on huomenna viimeinen päivä tammikuuta! Mihin hittoon tämä aika katoaa?!
Sitten voidaan katsastaa Vuoden siivojan blogista, miten homma oikeasti menee.
Arvatkaa kumpaa blogia kohtaan tunnen suurta samaistumista?!
***
Pakkanen alkaa nyppiä. Vasta nyt. Ei siksi, että on liian kylmä - sitä varten on keksitty esimerkiksi toppahousut, toppatakki, villapaidat, kerrastot, villakalsarit, kuoman talvikengät, pipot ja rukkaset ja muut taisteluvarusteet - vaan siksi, että naamasta kuoriutuu nahka. Käsistä halkeilee nahka. Koko kroppa kuivuu kutisee ja pitäisi luultavasti uida jossain ihovoidepurnukassa. En arvosta.
Herramunjee, sehän on huomenna viimeinen päivä tammikuuta! Mihin hittoon tämä aika katoaa?!
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Ikimuistoinen
Onhan näitä, ikimuistoisia asioita tapahtunut niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä parempi muistella vain niitä hyviä hetkiä. Muutamia hyviä, ehkä jollekin ihan tavallisia, mutta minulle ikimuistoisia hetkiä oli päästä kummiksi ja ottaa ensimmäinen tatuointi samana päivänä, kun kävin nykyisen työpaikan haastattelussa (en vieläkään oo varma, kumpiko jännitti enemmän).
Melko ikimuistoinen reissu oli myös eräs opiskelureissu, se sama reissu jolloin tutuistuin parhaaseen ystävääni ja kummilapseni äitiin. Jaettiin huone, tutustuttiin, parannettiin maailmaa, ryypättiin ja herättiin samasta sängystä... Mikäs se parempi aloitus ystävyydelle kuin herätä ilman vaatteita puolituntemattoman vierestä, suosittelen! Siinä sitä ollaan ihan sananmukaisesti iholla ja sen jälkeen ei enää ole mitään salattavaa. Ja se krapulan määrä oli infernaalinen. Sarjassamme ikimuistoisimmat krapulat, hyi hitto.
Melko ikimuistoinen reissu oli myös eräs opiskelureissu, se sama reissu jolloin tutuistuin parhaaseen ystävääni ja kummilapseni äitiin. Jaettiin huone, tutustuttiin, parannettiin maailmaa, ryypättiin ja herättiin samasta sängystä... Mikäs se parempi aloitus ystävyydelle kuin herätä ilman vaatteita puolituntemattoman vierestä, suosittelen! Siinä sitä ollaan ihan sananmukaisesti iholla ja sen jälkeen ei enää ole mitään salattavaa. Ja se krapulan määrä oli infernaalinen. Sarjassamme ikimuistoisimmat krapulat, hyi hitto.
tiistai 28. tammikuuta 2014
Laiva(t)
Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyyden.
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tänne sävelen.
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin.
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuorten, maitten merien.
Kerro mistä laivat myotätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien..
Badding - Laivat
Totta kai piti lähtee sooloilemaan tämänkin asian kanssa, ei mikään yksittäinen laiva, vaan just ne LAIVAT.
Muuten laiva sanasta tulee mieleen lähinnä Tallinnan reissut eli melko huono olo. Hmm.
***
Aamu oli suhteellisen tehokas, kun pomppasin 5:15 ylös ja painelin lenkille ja lenkin jälkeen uimaan. Halliin sai mennä kello 06:00 alkaen, mutta olin totta kai pahis ja olin hallissa jo 05:53. Hups. Vesi oli niin saamarin kylmää, että sama kai tuo ois avantoon ollu mennä sen altaan sijaan, näin jo miten ne jäälautat kellui siinä altaassa ja pingviinit vilkutti kakkosradan korokkeelta. Aivot tuntui jäätyvän sukeltaessa, joten sukeltelu sitten jäi. Selvisin kuitenkin ilman suurempia paleltumavammoja, herätti se parinkymmenen minuutin aamu-uinti ainakin tehokkaasti.
Pukuhuoneessa koin lieviä kauhun hetkiä. Omatoimi-ihmisen uimahallissahan ovi aukeaa totta kai sillä huoneen avainkortilla. Pois lähtiessä se kortti ei ollutkaan taskussa. Hetken aikaa sydän hakkasi epätahtiin, että mitäsmitäs, missäs se.. kävin jo kaikki muut toiminnan vaihtoehdot kirkumisesta respan päivystäjän hälyytykseen, respa kun aukesi vasta 7:30 ja kello luonnollisesti oli tuolloin 6:20. Hmmpff. Onneksi aivot suli ikiroudasta ja sytty toimi sen verran, että pakkohan sen kortin on olla JOSSAIN siellä pukuhuoneessa, kun minä kerran ulko-ovesta sillä tulin sisälle. Juu, siellä oli kaapissa. Ei ekana tullut mieleen katsoa sieltä kaapista, vaan ensin kävin kaikki muut 101 vaihtoehtoa läpi. Tosi hienoa olisi ollut kävellä koko rakennuksesta ulos tuuleen ja pakkaseen ja todeta, että se avain kaikkialle jäi sisälle.
Loppupäivä menikin sitten koulutuksen parissa. Kahden päivän anti oli mm. se, että akkuporakoneen käsittely on erinomaisen sujuvaa. Sitä en kyllä tavoitteeksi laittanut, kun johtamisasioita opiskelemaan lähdin, mutta erittäin hyödyllistä, sanoisin. Mies joutuu niin keittöhommiin ja minä rupeen tekemään kaikki nuo kivat työt. Lisäksi osaan purkaa polkuauton vaikka silmät kiinni.
Vaikka tuo kuulostaa naurettavalta ja ajatuksena on ensimmäisenä mitä helvettiä, oli koulutus oikeasti hyvä. Prosessit ja niitten sujuvuus oikean tekemisen kautta, perille meni!
ps. mun maailma romahti, kun Pin the Fuck Ups julkaisi pin-up kuvia, jotka oli otettu tuossa helkutin vauvahaalarissa eli onepiece haalarissa. Tuo muija on kuumempi ku hella kutosella ja nuo kuvat on niin törkeen hienoja, että nyt meni usko elämään. Miten tuosta vaatehirvityksestä saadaan tommosta irti!?!
En kyllä silti halua tuollaista haalaria. Enkä puutarhakenkiä eli crocseja (osaa ees kirjottaa koko sanaa, niin vähän arvostan niitä). Enkä ala kävelemään ainoreinoillani kaupungilla enkä etenkään mene ne jalassa baariin. Varmaan nekin saadaan pin-up tyylillä stailattua upeiksi ja joudun syömään taas sanani. On se kumma kun ei voi luottaa mihinkään nykypäivänä. Joku roti näihin hommiin, häh!
pps. tarkemmin kun pohdiskelin asiaa, niin jos mulle lyödään tommoinen onepiece päälle ja käsketään poseeraamaan samalla tapaa pin-up henkisesti, niin lopputulos muistuttaa varmaan lähinnä Barbababan epäonnistunutta muodon muutosta ja on ehdottomasti sydänvikaisilta kiellettyä materiaalia. Jotta ei myö nyt, vaikka pin-up kuvauksiin ois joskus hienoa päästäkin. Ehkä kuitenkin vaan mekossa...
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tänne sävelen.
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin.
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuorten, maitten merien.
Kerro mistä laivat myotätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien..
Badding - Laivat
Totta kai piti lähtee sooloilemaan tämänkin asian kanssa, ei mikään yksittäinen laiva, vaan just ne LAIVAT.
Muuten laiva sanasta tulee mieleen lähinnä Tallinnan reissut eli melko huono olo. Hmm.
***
Aamu oli suhteellisen tehokas, kun pomppasin 5:15 ylös ja painelin lenkille ja lenkin jälkeen uimaan. Halliin sai mennä kello 06:00 alkaen, mutta olin totta kai pahis ja olin hallissa jo 05:53. Hups. Vesi oli niin saamarin kylmää, että sama kai tuo ois avantoon ollu mennä sen altaan sijaan, näin jo miten ne jäälautat kellui siinä altaassa ja pingviinit vilkutti kakkosradan korokkeelta. Aivot tuntui jäätyvän sukeltaessa, joten sukeltelu sitten jäi. Selvisin kuitenkin ilman suurempia paleltumavammoja, herätti se parinkymmenen minuutin aamu-uinti ainakin tehokkaasti.
Pukuhuoneessa koin lieviä kauhun hetkiä. Omatoimi-ihmisen uimahallissahan ovi aukeaa totta kai sillä huoneen avainkortilla. Pois lähtiessä se kortti ei ollutkaan taskussa. Hetken aikaa sydän hakkasi epätahtiin, että mitäsmitäs, missäs se.. kävin jo kaikki muut toiminnan vaihtoehdot kirkumisesta respan päivystäjän hälyytykseen, respa kun aukesi vasta 7:30 ja kello luonnollisesti oli tuolloin 6:20. Hmmpff. Onneksi aivot suli ikiroudasta ja sytty toimi sen verran, että pakkohan sen kortin on olla JOSSAIN siellä pukuhuoneessa, kun minä kerran ulko-ovesta sillä tulin sisälle. Juu, siellä oli kaapissa. Ei ekana tullut mieleen katsoa sieltä kaapista, vaan ensin kävin kaikki muut 101 vaihtoehtoa läpi. Tosi hienoa olisi ollut kävellä koko rakennuksesta ulos tuuleen ja pakkaseen ja todeta, että se avain kaikkialle jäi sisälle.
Loppupäivä menikin sitten koulutuksen parissa. Kahden päivän anti oli mm. se, että akkuporakoneen käsittely on erinomaisen sujuvaa. Sitä en kyllä tavoitteeksi laittanut, kun johtamisasioita opiskelemaan lähdin, mutta erittäin hyödyllistä, sanoisin. Mies joutuu niin keittöhommiin ja minä rupeen tekemään kaikki nuo kivat työt. Lisäksi osaan purkaa polkuauton vaikka silmät kiinni.
Vaikka tuo kuulostaa naurettavalta ja ajatuksena on ensimmäisenä mitä helvettiä, oli koulutus oikeasti hyvä. Prosessit ja niitten sujuvuus oikean tekemisen kautta, perille meni!
ps. mun maailma romahti, kun Pin the Fuck Ups julkaisi pin-up kuvia, jotka oli otettu tuossa helkutin vauvahaalarissa eli onepiece haalarissa. Tuo muija on kuumempi ku hella kutosella ja nuo kuvat on niin törkeen hienoja, että nyt meni usko elämään. Miten tuosta vaatehirvityksestä saadaan tommosta irti!?!
En kyllä silti halua tuollaista haalaria. Enkä puutarhakenkiä eli crocseja (osaa ees kirjottaa koko sanaa, niin vähän arvostan niitä). Enkä ala kävelemään ainoreinoillani kaupungilla enkä etenkään mene ne jalassa baariin. Varmaan nekin saadaan pin-up tyylillä stailattua upeiksi ja joudun syömään taas sanani. On se kumma kun ei voi luottaa mihinkään nykypäivänä. Joku roti näihin hommiin, häh!
pps. tarkemmin kun pohdiskelin asiaa, niin jos mulle lyödään tommoinen onepiece päälle ja käsketään poseeraamaan samalla tapaa pin-up henkisesti, niin lopputulos muistuttaa varmaan lähinnä Barbababan epäonnistunutta muodon muutosta ja on ehdottomasti sydänvikaisilta kiellettyä materiaalia. Jotta ei myö nyt, vaikka pin-up kuvauksiin ois joskus hienoa päästäkin. Ehkä kuitenkin vaan mekossa...
maanantai 27. tammikuuta 2014
Pore
Ekana mieleen tuli poretabletti. Siis sellainen veteen tiputettava tabletti, joka sihisee ja sähisee, kun se sulaa. Suussa alkoi maistumaan panadol, joskus on tullut juotua tuollainen.
***
Jokseenkin meinasi illalla naurattaa, että umpikorvesta lähdin reissuun ja samanlaiseen korpeen päädyin. Jopa taksikuski huokasi, että "sä oot nyt niiin maalla", mutta lohdutin häntä toteamalla, että mä oon tottunut. Ei tunnu missään.
Amazing race tyyppisesti etsin respan piilottaman avaimen ja löysin oikean kämpän - ihan oikeasti, vastaanotto oli suljettu ja avain laitettu paikkaan X.
8 tuntia unta ja virtaa kuin pienessä kylässä! Havahduin yön aikana pari kertaa, ainakin puoli neljältä katsoin kelloa. Koska ihmisen pitää olla vähän outo, se nousee ylös jo kuudelta, jotta se pääsee laukkamaan pitkin teitä, risukoita ja pusikoita. Rakkaudesta geokätköilyyn ja etsintä tuotti jälleen tulosta. Edellisellä kätköreissulla päädyin kapakkaan ilman yhtäkään löytöä... kaupunkikätköilyn vaaranpaikkoja ;)
Kätköily on harrastus, jota pitää itse kokeilla, ennen kuin sen tajuaa. Osa ei kyllä tajua sittenkään, sori vaan. Suurin osa ei käsitä, mitä iloa on etsiä purkkia mitä oudoimmista tai tavallisista paikoista ja kirjata sinne nimikirjaimensa. Minä taas väitän, että ne jotka eivät ymmärrä, ovat hukanneet lapsenmielisyyteensä ja sen puhtaan löytämisen ja onnistumisen riemun.
Itsellänihän on Peter Pan syndrooma enkä aatellut koskaan kasvaa aikuiseksi, joten minulle sopiva harrastus - kätköilyssä kun mottona voi olla toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun ;)
Se, mikä eniten sylettää näissä tätä harrastusta ymmärtämättömissä ihmisissä, on se, että minkä helvetin takia niitä purkkeja pitää tuhota / siirrellä tahallaan?! En minäkään tule katkomaan sinun kitaran kieliä, repimään kirjan sivuja, hajoittamaan hevosten aitauksia, tuhoamaan auton osia tai piilottamaan virkkuukoukkuja tai mitä ikinä. Miksi tuohon harrastukseen pitää sitten kohdistaa ilkivaltaa, minä vaan kysyn.
***
Jokseenkin meinasi illalla naurattaa, että umpikorvesta lähdin reissuun ja samanlaiseen korpeen päädyin. Jopa taksikuski huokasi, että "sä oot nyt niiin maalla", mutta lohdutin häntä toteamalla, että mä oon tottunut. Ei tunnu missään.
Amazing race tyyppisesti etsin respan piilottaman avaimen ja löysin oikean kämpän - ihan oikeasti, vastaanotto oli suljettu ja avain laitettu paikkaan X.
8 tuntia unta ja virtaa kuin pienessä kylässä! Havahduin yön aikana pari kertaa, ainakin puoli neljältä katsoin kelloa. Koska ihmisen pitää olla vähän outo, se nousee ylös jo kuudelta, jotta se pääsee laukkamaan pitkin teitä, risukoita ja pusikoita. Rakkaudesta geokätköilyyn ja etsintä tuotti jälleen tulosta. Edellisellä kätköreissulla päädyin kapakkaan ilman yhtäkään löytöä... kaupunkikätköilyn vaaranpaikkoja ;)
Kätköily on harrastus, jota pitää itse kokeilla, ennen kuin sen tajuaa. Osa ei kyllä tajua sittenkään, sori vaan. Suurin osa ei käsitä, mitä iloa on etsiä purkkia mitä oudoimmista tai tavallisista paikoista ja kirjata sinne nimikirjaimensa. Minä taas väitän, että ne jotka eivät ymmärrä, ovat hukanneet lapsenmielisyyteensä ja sen puhtaan löytämisen ja onnistumisen riemun.
Itsellänihän on Peter Pan syndrooma enkä aatellut koskaan kasvaa aikuiseksi, joten minulle sopiva harrastus - kätköilyssä kun mottona voi olla toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun ;)
Se, mikä eniten sylettää näissä tätä harrastusta ymmärtämättömissä ihmisissä, on se, että minkä helvetin takia niitä purkkeja pitää tuhota / siirrellä tahallaan?! En minäkään tule katkomaan sinun kitaran kieliä, repimään kirjan sivuja, hajoittamaan hevosten aitauksia, tuhoamaan auton osia tai piilottamaan virkkuukoukkuja tai mitä ikinä. Miksi tuohon harrastukseen pitää sitten kohdistaa ilkivaltaa, minä vaan kysyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)