Lähtö täältä takapajulasta tapahtui totta kai siinä 04:40 paikkeilla, illalla oli havaittavissa muutaman voimajuoman jälkeen hienoista uupeloa.
Messuilla oli porukkaa ku kusiaisia keväällä keon pinnassa ja ihan sikahankala esim. kuvata juuri mitään, saati katsella, kun porukka työntyy eteen. Avokas sai hommattua ne kaipaamansa kengät, joten reissu ei mennyt ihan hukkaan. Minä puolestani löysin mm. kirjamyynnin, mekkoja ja lävistyspisteen ja sain kaksi korvanappia lisää oikeaan korvaan. Viihdyin siis ihan hyvin, vaikka en moottoripyöristä itse sen enempää perusta.
Mekot ja kirjat jäi nyt ostamatta, mutta paikkasin vajetta illan päälle ostamalla uuden toppanutun keskustan kaupoilta ja tänään kolme kirjaa kahvipaikan Kirjatorilta. Hups.
Keskityin kaikkeen muuhun kuin olennaiseen eli niihin motskareihin siellä messuilla:
Myytäviä peltiplakaateja. Jäi kyllä ostamatta tämä(kin).
Se kyllä harmittaa, että se Hankkija -muki jäi myös sinne. Siinä oli tyyliä.
Niin on muuten tässäkin, asenteella.
Jep, viihdyin kuvaamassa lähinnä customeita, niin puhelimella kuin Canonilla.
Nämä kaikki kuvat suoraan puhelimesta.
Hitokseen hyvänmakusia, vaikka mansikat olikin varmaan jostain ihan muualta kuin Suomesta!
Ei ole reissu eikä mikkään jos ei minttukaakaota löydy pöytään. Sikahintaisia 11 euron kaakaoita raskin juoda peräti kaksi, paikkaa vaihtamalla parani maku.
Hyvä ruoka, parempi mieli, niin totista totta.
K:n kanssa oltiin kiukkusia het ku alko verensokeri laskea.
Autossa viihdytin itseäni mennen tullen pelaamalla logo quizia, mies osoittautui yllättävän näppäräksi avuksi ja tietopankiksi, mutta vielä näppärämpi oli Kuukkeli. Sitten siihen kyllästyi, kun piti lähes kaikki katsastaa sieltä.
Tulomatkalla tosiaan onnistuin ostamaan itselleni lisää kirjoja ja sain niistä luettua Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittaman Evakkolapset. Täältä voi lukea hyvän kuvauksen kirjasta. Oon niin laiska, etten jaksa edes kuvailla tuota itse.
Sotahistoria kiinnostaa, etenkin lottien ja evakkojen tarinat, miksei rintamatarinatkin. Sotakirjallisuutta olen jaksanut lukea melko vähän, enemmän lehtijuttuja ja lyhyitä tekstejä tai sitten fiktiiviseen tarinaan sijoitettuja sotapätkiä, kuten Enni Mustosen kirjoissa.
Kaksi muuta kirjaa ovat Marja Björkin Prole ja Ameneh Bahramin Silmä silmästä. Marja Björkiltä luin aiemmin Poika nimisen teoksen, hyvin kirjoitettu kirja, joten odotan samaa tasoa tuolta Prolelta. Tuo Silmä silmästä vaikuttaa kaikessa karuudessaan ihan mielenkiintoiselta.
Ja helmikuu on vaihtunut! Uudet sanat Tarina päivässä haasteeseen:
Missasin ekan sanan ja tänään ois tuo harakanvarpaat. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että nykyään mun käsiala on ihan kauheaa. Jos tuo nyt koskaan lie kaunista ollutkaan, mutta koneella kirjoittaminen on saanut aikaan sen, että käsin kirjoitetusta tekstistä tulee useammin mieleen harakanvarpaat. Edes kauppalappua saa siististi enää tekstattua. Paha homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti