Puhua

Ihan mistä vaan voi puhua. Sillä pääsee tässä elämässä melko pitkälle. Ja minähän toteutan tätä - joskus tulee mieleen, että puhunkohan liikaakin ja mitä sattuu, missä sattuu ja kelle sattuu... Vaan toistaiseksi on henkiin jääty ja mielestäni on parempi puhua kuin vaieta. Avokas on sen sijaan helkkarin hankala saada joskus puhumaan, mutta sitten kun sitä tekstiä alkaa tulla, on parasta vaan olla hiljaa ja kuunnella. Molemmilla taitaa olla kotoa opittu malli, toisen kotona on nostettu kissa pöydälle asiassa kuin asiassa ja ruodittu se päästä häntään, toisen kotona taas haudattu se kissa kaikessa hiljaisuudessa.... noin niinku nätisti ilmaistuna.