Syntymäpäivähuumaa

Leivoin tänään karppaajan kana-parsakaali-aurajuusto piirakkaa ja kuningatarmuffinsseja, sain ihania pikkunoitia ja niitten äiti-noidan vieraaksi.

Herkkujen lisäksi viikonlopun ruokavalioon on kuulunut epämääräinen läjä flunssalääkkeitä. Voi helvetti mikä olo. Koko talven olen ollut terveenä ja nyt sitten iski joku megalents. Hätsiuh ja sillei vaan, perjantai-iltana oli kuumetta ja horkka päällä, eilen keikuin hääpalaverin vahvassa doupissa ja tänään ei ole ollut yhtään sen häävimpi olo. Inhaa. 

Synttärityttö kiittää onnittelijoita! Ens vuonna sitten uusiksi. Sain ihana synttärilahjan ystäviltä, Miss Windy shopin lahjakortin. Piti jo tilata sieltä mekko, samantien.

ps. mies pelasi muuten varman päälle ja ilmoitti jo perjantaina, että on unohtanut minun synttärit :D

Vitamiini

Mikähän vitamiini auttais korvien lukkoon menemiseen? Tuskin mikään. Se ois varmaan se sama vitamiini, joka auttais, ettei flunssa ylipäätään tulis. Kuvittelisin, että tämä on C-vitamiini. Vaan tulee ja iskee se silti, aika ajoin. Oon sujuvasti yhdistänyt tämän stressiin. Aina, kun stressaava kausi loppuu, iskee flunssa. Argh.
Vaan toisaalta, pientä tämä on, ei pitäisi valittaa. Ärsyttää, mutta ei ole maailman loppu. Ja alkaa tämä olla jo voiton puolella, viime yönä sain jo nukuttua hyvin.

Ihana viikonloppu! Tänä iltana nukkumaan ajoissa, haaveilen jopa päikkäreistä, vaikka en koskaan niitä nuku. Väsymystä ja lomalle kaipuuta vähän ilmassa..

Lentsu

Lentsupa hyvinnii, voihan räkä sentään. On jo pitemmän aikaa ollut nenä tukossa ja aattelin vaan,että se johtuu varmaan kaiken maailman siitepölystä. Olo on ollut muuten ihan hyvä, ehkä aavistuksen väsynyt, mutta pistin sen työkiireiden ja stressin piikkiin. Oon siis liikkunut ihan normaalisti, laukannut kaiken maailman kissan ristiäisissä ja painanut duunia kuin pieni eläin. Ilmeisesti oon niin tyhmä, etten tajua hellittää, ennen kuin kroppa tekee lakon. Nyt on nimittäin flunssa potenssiin 130.

Korvat tukossa, kurkku tukossa, nenä tukossa ja lihakset kipeinä. Kuumetta ei ole, ei edes lämpöä, mutta olo on kurja ja vetämätön. Aargh. Join eilen inkivääristä tehtyä "noitajuomaa", helpotti hetkeksi. Särkylääkettä kuluu ja mustaherukkamehua palaa.
Rrrraivostuttavaa, etenkin kun huomenna on Isolle Kirkolle lähtö junassa 4:32 ja viikonloppuna tiedossa kaikkea kivaa.

Kesäkuun tarinatkin ovat ihan hunningolla. Eilen oli sanana elämänohje. Äidin suurin elämänohje minulle on ollut, että omien vanhempien / appivanhempien kanssa ei saman katon alle muuteta, ikinä. Erittäin toimiva, hyvä ja tällä hetkellä melko ajankohtainen ohje.

Tämän päivän sana on isoäiti. Ei ole tapana sanoa isoäiti, se on mummo vaan. Niitä löytyy kaksi kappaletta, joista toisen kanssa en ole juuri missään väleissä erinäisten asioiden takia. Toisen kanssa on hyvät välit, mutta ehditään tapaamaan liian harvoin. Mummo on melko menevää sorttia ja kun meikäläinenkään ei ole kovin säännöllisesti paikalla niin...

Tuhat ja yks flunssan häätövinkkiä

En ole tavannut vielä ketään, joka tykkäisi sairastamisesta. Voiko siitä tykätä? No tuskin. 

Fakta on se, että mulla on flunssa, lentsu, räkänauti, nuhakuume, mikä ikinä. Vielä sunnuntaina olin ihan täysissä voimissani (kai?) ja kävin riehumassa kuntosalilla ja rentoutumassa joogassa. Maanantaiaamuna tuntui, että nyt on vähän hassu olo. Tiistaiaamuna heräsin kurkku kipeänä ja nenä tukossa. Ja sitä rataa. Eilen oli aika raskas päivä töissä, kun unohdin ottaa flunssalääkkeet mukaan ja edellisten ottojen vaikutus loppui puolilta päivin.. 

Tällä hetkellä olo on kaikkea normaalin ja sairaan välimaastosta: päivän kolmas finrexin annos lämmittää mahassa, rinnassa vicksiä, nenän alunen hilseilee niistämisestä, olo on hieman väsähtänyt, villasukat jalassa, happi kulkee tänään kuitenkin paremmin kiitos otrivinin ja allergialääkkeitten. Että kyllä se tästä, ehkä? Kotitoimistopäivä töistä, onneksi. Saa vössöttää villasukissa vicksit rinnuksissa ihan rauhassa. 

Edellinen flunssa oli marraskuussa ja kesti sellaiset 3 viikkoa, muun muassa ääni katosi kokonaan pariksi päivää ja hakkaavan yskän takia kävin jopa näyttäytymässä terveyskeskuksessa. Mitään se ei kyllä auttanut, kotiin ja burana huuleen niinkuin tähänkin asti. Muistan, kun itkin jo lapsena äidille "MIKS AINA MINÄ?" kun sairastin perinteisen poskiontelotulehduskierteen aina kevättalvella. Mie olen tämmöinen flunssasiivilä, nähtävästi, vaikka mielestäni hankaan pestä käsiäni jatkuvalla syötöllä ja koetan pitää vastustuskyvyn korkealla. 

Ystäväni google tietää kertoa minulle, että lapset sairastavat flunssan noin 5 - 10 kertaa vuodessa ja aikuinen siinä 1-5 tietämillä. Ja sitten minun mies joka sairastaa noin 5 vuoden välein yhden flunssan. Jos sitäkään. 

Aloitin syömään D-vitamiinia ja sinkkiä tammikuun loppupuolella ja toivon, että tämä ois nyt viimeinen flunssa hetkeen. Että josko niistä ois apua? Ainakin toivoa sopii. Flunssan häätöön on varmaan niin paljon keinoja kuin tällä pallolla on ihmisiä. Jokaisella on joku oma vinkki tai perinne. Siinä suhteessa inhatauti, että siihen ei mitään lääkettä oikeastaan ole. Viruksen perkeleet kun ovat sellaisia. 

Itse noudatan villasukat-finrexin-otrivin linjaa tässä asiassa. Helpottaa edes vähän. Myös nukkuminen auttaa. Ja lapsena miltä tahansa sairaudelta pelasti Muumilaakson tarinat, niitä en olekaan vielä kokeillut tänään.. 

Se positiivinen puoli tässä taudissa on, että normaali elämä onnistuu melko hyvin. Toisin kuin jossain noroviruksessa, jota vältän kyllä kuin ruttoa.. Ei ole vielä osunut kohdalle *koputtaa puuta*ja toivottavasti ei osukaan. Hyh.